Kuinka paljon surua nyt onkaan. Monta pientä lasta menehtyi viime yönä bussionnettomuudessa Sveitsissä. Heidän muistolleen lähetän tämän Lassi Nummen runon:
Kuiskaus
Kun maailma on ohi, otan pienen, luisen pääsi,
ja hiekan lävitse ohimoni tuntevat hyväilysi.
Niin nukumme, ja mäntyjen ääni valvoo
ja hiekka valvoo ja nukkuu ja hyväilee valkein käsivarsin.
Me nukumme hiekan ja hiekan ja veden ja hiekan
lävitse maailman pohjaan, nukumme pohjaan.
Me nukumme kaiken hiekan ja kaiken itkun ja kaiken meren.
Me nukumme männyt, pienen majan ja kynttilän sammuksiin.
Maailma yhä (1988)
Lassi Nummi 9.10.1928 - 13.3.2012
14.3.2012
20.2.2012
Hyvä yritys, huono toteutus
Nyt voisin taas harrastaa hyväntekeväisyyttä, mutta tällä kertaa taidan jättää sen tekemättä. Sähköpostiini oli tullut alla oleva viesti ja epäilenpä suuresti, että kysymys on huijauksesta. Ei, sanoin väärin: Tiedän, että kysymys on huijauksesta. Näitä tulee aina silloin tällöin, mutta ainakin minun sähköpostistani ne joutuvat heti roskiin.
Tässä viesti kaikkine virheineen:
From Miss Amira Duncan.
I am Miss Amira Duncan. Please I am contacting you because I need your help in the management of a sum of money that my late father Mr.Jose Duncan. left for me before he died. This money is three million five hundred thousand us dollars and the money is in a security company here in Abidjan.
Meanwhile the security company does not know the real content to be money that is the way that my late father deposited the money before he died, he deposited it as family valuable items such as gold jewelries and diamond and it was as a result of this money that he was killed.
Before he died he told me to look for a trust worthy fellow in any country of my choice that will assist me without betrayal that is why I have contacted you in this regard will offer you 40% of the total amount for helping me to receive the consignment.
My father Mr.Jose Duncan was a very rich cocoa farmer and he was poisoned by his business colleagues who happen to be his uncles and brothers. And now I want you to stand as my guardian to receive the consignment on my behalf I lost my mother when I was just 4 years old.
You will make an arrangement for me to come over to your country to continue my education while you manage the money for me until I am through with my education.
The political crisis here have really made life very difficult for me feeding is just by charity and I am staying at the refugee camp of the United Nations.
All my father’s relatives are all over the places looking for me so that they can kill me and inherit my late father’s wealth.
I have the documents here with me and I will send them to you as soon as I hear from and also give you the contact of the security company so that you can contact them.
Thanks and God bless you.
Miss Amira Duncan.
Lopussa oli vielä sähköpostiosoite, johon saisi vastata, jos Amiraa haluaa auttaa suuren rahamäärän hoitamisessa. Jätin sen pois, ettei kenellekään lukijalle vain tule houkutusta :)
Tässä viesti kaikkine virheineen:
From Miss Amira Duncan.
I am Miss Amira Duncan. Please I am contacting you because I need your help in the management of a sum of money that my late father Mr.Jose Duncan. left for me before he died. This money is three million five hundred thousand us dollars and the money is in a security company here in Abidjan.
Meanwhile the security company does not know the real content to be money that is the way that my late father deposited the money before he died, he deposited it as family valuable items such as gold jewelries and diamond and it was as a result of this money that he was killed.
Before he died he told me to look for a trust worthy fellow in any country of my choice that will assist me without betrayal that is why I have contacted you in this regard will offer you 40% of the total amount for helping me to receive the consignment.
My father Mr.Jose Duncan was a very rich cocoa farmer and he was poisoned by his business colleagues who happen to be his uncles and brothers. And now I want you to stand as my guardian to receive the consignment on my behalf I lost my mother when I was just 4 years old.
You will make an arrangement for me to come over to your country to continue my education while you manage the money for me until I am through with my education.
The political crisis here have really made life very difficult for me feeding is just by charity and I am staying at the refugee camp of the United Nations.
All my father’s relatives are all over the places looking for me so that they can kill me and inherit my late father’s wealth.
I have the documents here with me and I will send them to you as soon as I hear from and also give you the contact of the security company so that you can contact them.
Thanks and God bless you.
Miss Amira Duncan.
Lopussa oli vielä sähköpostiosoite, johon saisi vastata, jos Amiraa haluaa auttaa suuren rahamäärän hoitamisessa. Jätin sen pois, ettei kenellekään lukijalle vain tule houkutusta :)
10.2.2012
Hyvä teko, vaikkakin tosi pieni
Kannoin tänään töihin kolme suurta muovikassillista talvivaatteita, joita ei enää käytetä. Työpaikalla kerätään huopia ja vanhoja, lämpimiä vaatteita asunnottomille, joilla varmasti on tällä hetkellä aika kylmä tuolla pakkasessa. Pakkastalvea on kestänyt jo yli kaksi viikkoa, mikä on täällä erittäin harvinaista.
Brysselissä yritetään nyt saada asunnottomat yömajoihin, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua rekisteröityä yöpyjiksi suureen halliin vaan etsivät mieluummin yösijan kadunvarrelta, metroasemilta, puistoista... Monilla kaduilla yöpyjilla on myös koira seuranaan, eikä yömajoihin eläimiä päästetä.
Toivottavasti vaatteistani on iloa joillekin heistä.
Brysselissä yritetään nyt saada asunnottomat yömajoihin, mutta kaikki eivät kuitenkaan halua rekisteröityä yöpyjiksi suureen halliin vaan etsivät mieluummin yösijan kadunvarrelta, metroasemilta, puistoista... Monilla kaduilla yöpyjilla on myös koira seuranaan, eikä yömajoihin eläimiä päästetä.
Toivottavasti vaatteistani on iloa joillekin heistä.
5.2.2012
Neljä senttiä lunta ja 1285 km ruuhkaa
Otsikko on vapaasti käännetty eilisestä aviisista. Täällä satoi perjantaina vähän lunta ja liikennehän sellaisesta meni ihan kaaoksiin. Onneksi itse sain olla ruuhkassa vain 5 kilometrin matkan metroasemalta kotiin. 45 minuuttia siihen kului.
Liikenne lipui hitaasti ja kovin harva hermostui jonottamiseen. Sivuteiltä tuleville annettiin kohteliaasti tietä täkäläisellä vetoketju-menetelmällä. Olihan joukossa tietysti muutama kamikaze-kuskikin, joka hurjasteli ohi vastaantulevien kaistaa ja kurvasi jonoon vasta kun oli pakko. Sellainen vähän ärsyttää. Siinä jonottaessani kuuntelin uutisia eikä ollut ollenkaan yllätys, että nyt oli Belgiassa tehty ruuhkaennätys. Näin pienessä maassa yhteensä yli 1200 kilometrin ruuhka tarkoittaa sitä, että kaikki moottoritiet ovat tukossa. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty, mutta niin pitkään ketjukolariin ei sentään päästy kuin Suomessa. Illemmalla näin tv-uutisista, että Lahdenväylän kolari oli ylittänyt uutiskynnyksen täkäläisessäkin mediassa.
Sen tajuan, että täällä ollaan paniikissa, kun vähän sataa lunta, mutta että Suomessakaan ei enää osata talviautoilua! Muistini mukaan siellä on ainakin toistaiseksi satanut lunta joka talvi. Joku onnettomuuspaikalle osunut ammattiautoilija ihmetteli, mikseivät kolarikasaan ajaneet kuskit edes jarruttaneet vaan yrittivät kurvata lumipenkkaan. Eikö autokouluissa enää opeteta talvijarruttamista? Vai eikö sellaista taitoa enää tarvita, kun autoissa on kaikenmaailman ajoapusysteemit? Ehkä nuoret autoilijat luulevat, että auto jarruttaa itsestään, kun tunnistaa esteen ajoväylällä.
Kuvia ja videoita Lahdenväylän onnettomuudesta katsoessani pohdin, miksei Suomessa ole moottoriteillä varoitussysteemiä, jossa ilmoitettaisiin mahdollisista tiellä tapahtuneista onnettomuuksista, tien liukkaudesta, huonosta ajokelistä, jne. Täällä on kaikkien moottoriteiden yläpuolella sähköisiä ilmoitustauluja, joissa tiedotteet vaihtuvat tarpeen mukaan. Niissä myös kerrotaan nopeusrajoitusten muutoksista.
Yksi erikoinen liikenteenohjaussysteemi täällä on sellainen, että poliisiautot ajavat rinnakkain tasaista nopeutta moottoritietä pitkin, eikä kukaan tietysti pääse ohi. Kaikkien on pakko hiljentää vauhtiaan. Itse en ole moista vielä nähnyt, mutta kuulemma varsinkin huonolla säällä poliisit lähtevät joukolla moottoriteitä valloittamaan. On se varmaan helpompaa ja ehkä halvempaakin kuin kuljettaa törmäyksissä loukkaantuneita sairaaloihin ja siivota onnettomuusjälkiä päiväkausia.
Se liikenteestä ja talviajosta. Seuraavalla kerralla yritän kirjoittaa jostain hauskemmasta aiheesta. Nyt kaikki Suomessa asuvat: Pukeutukaa lämpimästi ja menkää joukolla äänestämään, jollette vielä ole sitä tehneet! Minä kävin viime lauantaina Brysselin pappilassa piirtämässä sen tärkeän numeron (ilman sydämiä). Illalla jännitetään!
Liikenne lipui hitaasti ja kovin harva hermostui jonottamiseen. Sivuteiltä tuleville annettiin kohteliaasti tietä täkäläisellä vetoketju-menetelmällä. Olihan joukossa tietysti muutama kamikaze-kuskikin, joka hurjasteli ohi vastaantulevien kaistaa ja kurvasi jonoon vasta kun oli pakko. Sellainen vähän ärsyttää. Siinä jonottaessani kuuntelin uutisia eikä ollut ollenkaan yllätys, että nyt oli Belgiassa tehty ruuhkaennätys. Näin pienessä maassa yhteensä yli 1200 kilometrin ruuhka tarkoittaa sitä, että kaikki moottoritiet ovat tukossa. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty, mutta niin pitkään ketjukolariin ei sentään päästy kuin Suomessa. Illemmalla näin tv-uutisista, että Lahdenväylän kolari oli ylittänyt uutiskynnyksen täkäläisessäkin mediassa.
Sen tajuan, että täällä ollaan paniikissa, kun vähän sataa lunta, mutta että Suomessakaan ei enää osata talviautoilua! Muistini mukaan siellä on ainakin toistaiseksi satanut lunta joka talvi. Joku onnettomuuspaikalle osunut ammattiautoilija ihmetteli, mikseivät kolarikasaan ajaneet kuskit edes jarruttaneet vaan yrittivät kurvata lumipenkkaan. Eikö autokouluissa enää opeteta talvijarruttamista? Vai eikö sellaista taitoa enää tarvita, kun autoissa on kaikenmaailman ajoapusysteemit? Ehkä nuoret autoilijat luulevat, että auto jarruttaa itsestään, kun tunnistaa esteen ajoväylällä.
Kuvia ja videoita Lahdenväylän onnettomuudesta katsoessani pohdin, miksei Suomessa ole moottoriteillä varoitussysteemiä, jossa ilmoitettaisiin mahdollisista tiellä tapahtuneista onnettomuuksista, tien liukkaudesta, huonosta ajokelistä, jne. Täällä on kaikkien moottoriteiden yläpuolella sähköisiä ilmoitustauluja, joissa tiedotteet vaihtuvat tarpeen mukaan. Niissä myös kerrotaan nopeusrajoitusten muutoksista.
Yksi erikoinen liikenteenohjaussysteemi täällä on sellainen, että poliisiautot ajavat rinnakkain tasaista nopeutta moottoritietä pitkin, eikä kukaan tietysti pääse ohi. Kaikkien on pakko hiljentää vauhtiaan. Itse en ole moista vielä nähnyt, mutta kuulemma varsinkin huonolla säällä poliisit lähtevät joukolla moottoriteitä valloittamaan. On se varmaan helpompaa ja ehkä halvempaakin kuin kuljettaa törmäyksissä loukkaantuneita sairaaloihin ja siivota onnettomuusjälkiä päiväkausia.
Se liikenteestä ja talviajosta. Seuraavalla kerralla yritän kirjoittaa jostain hauskemmasta aiheesta. Nyt kaikki Suomessa asuvat: Pukeutukaa lämpimästi ja menkää joukolla äänestämään, jollette vielä ole sitä tehneet! Minä kävin viime lauantaina Brysselin pappilassa piirtämässä sen tärkeän numeron (ilman sydämiä). Illalla jännitetään!
1.2.2012
Kaaos repesi liikenteessä
Eihän tämä ole mistään kotoisin, kun en enää mitään saa kirjoitetuksi. Tammikuukin meni tuossa ihan hujauksessa. Töissä on ollut kiireistä aikaa ja kotona olen vain löhönyt ja lihonut.
Automessuilla kyllä piipahdin. Ei minulla mitään autokuumetta ole, mutta kun messukeskus on tuossa ihan vieressä niin kävin katsomassa kiiltäviä ajopelejä. Tosin matka oli tällä kertaa yhtä tyhjän kanssa. Samanlaisilta ne kaikki näyttivät ja myyntivalttikin oli kaikilla kauppiailla sama. Tuntuu, että uudet autot kulkevat pelkästään ilmalla, niin vähän ne kuluttavat. Lisäksi autojen päästöt ovat niin pienen pieniä, ettei pakoputkesta enää mitään saasteita tai muita epämiellyttävyyksiä ulos tule. Tuskin niissä pakoputkea enää olikaan.
Osastolta toiselle rampatessani alkoi jo luontoystävällisyyden ja ekologisuuden hehkutus ärsyttää. Ehkäpä joku ostaja saa hyvän mielen, kun oma hiilijalanjälki (muka) pienenee.
Automessuilla kyllä piipahdin. Ei minulla mitään autokuumetta ole, mutta kun messukeskus on tuossa ihan vieressä niin kävin katsomassa kiiltäviä ajopelejä. Tosin matka oli tällä kertaa yhtä tyhjän kanssa. Samanlaisilta ne kaikki näyttivät ja myyntivalttikin oli kaikilla kauppiailla sama. Tuntuu, että uudet autot kulkevat pelkästään ilmalla, niin vähän ne kuluttavat. Lisäksi autojen päästöt ovat niin pienen pieniä, ettei pakoputkesta enää mitään saasteita tai muita epämiellyttävyyksiä ulos tule. Tuskin niissä pakoputkea enää olikaan.
Osastolta toiselle rampatessani alkoi jo luontoystävällisyyden ja ekologisuuden hehkutus ärsyttää. Ehkäpä joku ostaja saa hyvän mielen, kun oma hiilijalanjälki (muka) pienenee.
Näin kamala irvistys on Rolls-Roycella. Toivottavasti kaupanpäällisinä tulee koppalakkinen kuljettaja, ettei itse tarvitse rattia väännellä työmatkaruuhkassa. Tai ei kai tällaisen ostaja töitä tee, laskee vain osakesalkkujensa sisältöä takapenkillä ja maistelee mallasviskiään, kun James kuljettaa kokouksesta toiseen.
Tällä punaisella kiitäjällä matka sujuisi nopeasti. Tuskin tämä on kuitenkaan yhtä hyvin varusteltu kuin se saman merkkinen, jolla James Bond kurvaili.
Aikamatkalla piipahdin iloisella 30-luvulla ja ajelin Packardillani pitkin rantabulevardia tukka hulmuten.
Ja taikaisin nykyaikaan. Tässä on avaruusalus, joka odotti lähtölaukaisuaan työpaikan aulassa. Kaipa se lähti maata kiertämään, kun seuraavana päivänä ei aulassa näkynyt muuta kuin nokinen vana lattialla. Kumma kun ikkunat eivät olleet sirpaleina.
Työpaikasta tuli mieleen tämän viikon maanantai, kun Belgiassa oli yleislakko. Täällä sellaisia järjestetään silloin tällöin, kun ammattiyhdistykset vastustavat hallituksen säästöpäätöksiä. Ei tämä kyllä yleislakolta vaikuttanut, kun lähes kaikki toimistot ja kaupatkin olivat auki. Julkinen liikenne tosin oli seisahduksissa ja minunkin piti ajella autolla töihin.
Otsikon lainasin mukaellen täältä. Aika lailla nauratti tuo kaaoksen repeäminen. Liikennettä ei lakkopäivänä ollut Brysselin seudulla juuri lainkaan.
6.1.2012
Ei täällä pyhiä vietetä
Minä makoilen kotona vaikka töissä pitäisi olla. Täällä ei loppiaista vietetä ja kaupat ja kaikki muutkin arkiset kohteet ovat ihan auki. Niin, ja tästä makoilemisesta: Olen sairaana, potenut tavallista talviflunssaa jo muutaman päivän. Toivottavasti pöpö löytää uuden emännän tämän viikonlopun aikana ja jaksan maanantaina töihin mennä.
Nyt on ollut aikaa lukea uutisia ja katsoa telkkaria. Äsken juuri seurasin nuorten jääkiekon mm-kisojen loppuottelun uusintaa, onnitteluni ruotsalaisille voitosta! Harvinaista herkkua täällä meillä tuo jääkiekko. Nyt on sentään vähän helpompi katsella kiekkoilijoita, kun vajaa vuosi sitten hommasin huusholliin digi-tv-systeemit ja on enemmän noita kanavia. Koska Belgiassa kaikki on toisin, voi televisiotakin katsoa joko kaapelin tai digi-boxin kautta, tai vaikka kummankin. Antenneja täällä ei enää näy, paitsi satelliittiantenneja, joita onkin runsain mitoin varsinkin isojen kerrostalojen parvekkeet täynnä.
Television katsomisen lisäksi olen myös lueskellut netistä Suomen uutisia ja seurannut presidenttipeliä. Kovin kiivaalta ei pelaaminen näytä, mutta eiköhän senkin kisan joku voita. Minä saan päättää voittajan valinnasta ensi viikon keskiviikosta alkaen ja tottakai sen teen. Tiedän jo, kuka osallistujista on minun mieleeni, mutta en taida sitä täällä paljastaa. Sen verran voin kertoa, ettei lempipelaajani ole mainostoimiston stailaama "nuorekas" herrasmies eikä se, joka puhuisi naisten kanssa vain sosiaaliasioista.
Kun nyt aloin avautua, niin ihmettelenpä Suomen uutta tupakkalakia. Olen ymmärtänyt, että savukkeita tai muita tupakkatuotteita ei saa enää myydä näkyvästi. Kirjoituksista päätellen tupakan osto on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Minä en ole enää vuosikymmeniin sauhutellut, enkä ole ollenkaan tupakoinnin puolesta puhuja, mutta en silti ymmmärrä tuota lista-, numerointi- ja piilotuspolitiikkaa. Jonkin verran eri maissa matkustelleena en ole missään nähnyt mokomaa (en tosin Suomessakaan, vielä).
Tuossa naapurikylän kaupassa kyllä tupakat ovat piilossa harmaan muovipömpelin sisällä, mutta askin saa sieltä ulos maksettuaan ns. tupakkakortin kassalla. Viivakoodikortin voi ottaa vihanneshyllyjen vieressä olevasta ritilästä ja kassahenkilö aktivoi kortin maksuvaiheessa. Sitten vain kortti koneeseen ja kone sylkäisee askin ulos. Aika yksinkertaista. Muuten tupakkatuotteet ovat myymälöissä selvästi esillä, jopa sairaaloiden lehti- ja kukkakaupoissa sekä kanttiineissa.
Eipä tämä maa kyllä pääsisi muutenkaan terveyspoliisien listalla ykköseksi. Onhan täällä viinit ja oluetkin ihan vapaasti kaupan hyllyiltä valittavissa. Maistiaisiakin ko. tuotteista on vähän väliä, ja ihan keskellä päivää! Tosin viinit ja oluet ovat täällä elintarvikkeita, eivät alkoholijuomia. Sellaisiksi katsotaan vain vahvemmat aineet, mutta aika usein nekin ovat avoimissa hyllyissä kaikkien ostettavissa. No, ei aivan kaikkien, ei täälläkään alle 18-vuotiaille niitä myydä.
Nämä veneet kilpailevat siitä, mikä pääsee nousuveden aikana ensimmäisenä aalloille. Kuva on naapurimaasta, Schelden (eng. Scheldt, ransk. Escaut) rannalta.
Nyt on ollut aikaa lukea uutisia ja katsoa telkkaria. Äsken juuri seurasin nuorten jääkiekon mm-kisojen loppuottelun uusintaa, onnitteluni ruotsalaisille voitosta! Harvinaista herkkua täällä meillä tuo jääkiekko. Nyt on sentään vähän helpompi katsella kiekkoilijoita, kun vajaa vuosi sitten hommasin huusholliin digi-tv-systeemit ja on enemmän noita kanavia. Koska Belgiassa kaikki on toisin, voi televisiotakin katsoa joko kaapelin tai digi-boxin kautta, tai vaikka kummankin. Antenneja täällä ei enää näy, paitsi satelliittiantenneja, joita onkin runsain mitoin varsinkin isojen kerrostalojen parvekkeet täynnä.
Television katsomisen lisäksi olen myös lueskellut netistä Suomen uutisia ja seurannut presidenttipeliä. Kovin kiivaalta ei pelaaminen näytä, mutta eiköhän senkin kisan joku voita. Minä saan päättää voittajan valinnasta ensi viikon keskiviikosta alkaen ja tottakai sen teen. Tiedän jo, kuka osallistujista on minun mieleeni, mutta en taida sitä täällä paljastaa. Sen verran voin kertoa, ettei lempipelaajani ole mainostoimiston stailaama "nuorekas" herrasmies eikä se, joka puhuisi naisten kanssa vain sosiaaliasioista.
Kun nyt aloin avautua, niin ihmettelenpä Suomen uutta tupakkalakia. Olen ymmärtänyt, että savukkeita tai muita tupakkatuotteita ei saa enää myydä näkyvästi. Kirjoituksista päätellen tupakan osto on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Minä en ole enää vuosikymmeniin sauhutellut, enkä ole ollenkaan tupakoinnin puolesta puhuja, mutta en silti ymmmärrä tuota lista-, numerointi- ja piilotuspolitiikkaa. Jonkin verran eri maissa matkustelleena en ole missään nähnyt mokomaa (en tosin Suomessakaan, vielä).
Tuossa naapurikylän kaupassa kyllä tupakat ovat piilossa harmaan muovipömpelin sisällä, mutta askin saa sieltä ulos maksettuaan ns. tupakkakortin kassalla. Viivakoodikortin voi ottaa vihanneshyllyjen vieressä olevasta ritilästä ja kassahenkilö aktivoi kortin maksuvaiheessa. Sitten vain kortti koneeseen ja kone sylkäisee askin ulos. Aika yksinkertaista. Muuten tupakkatuotteet ovat myymälöissä selvästi esillä, jopa sairaaloiden lehti- ja kukkakaupoissa sekä kanttiineissa.
Eipä tämä maa kyllä pääsisi muutenkaan terveyspoliisien listalla ykköseksi. Onhan täällä viinit ja oluetkin ihan vapaasti kaupan hyllyiltä valittavissa. Maistiaisiakin ko. tuotteista on vähän väliä, ja ihan keskellä päivää! Tosin viinit ja oluet ovat täällä elintarvikkeita, eivät alkoholijuomia. Sellaisiksi katsotaan vain vahvemmat aineet, mutta aika usein nekin ovat avoimissa hyllyissä kaikkien ostettavissa. No, ei aivan kaikkien, ei täälläkään alle 18-vuotiaille niitä myydä.
31.12.2011
Mennyttä ja tulevaa
Hauskaa ja onnellista uutta vuotta kaikille!
Huomasin juuri, etten ole kertaakaan kertonut joulukuustani vaikka kaikenlaista onkin tapahtunut.
Olen mm. käynyt katsomassa Moscow City Balletin Joutsenlampi-esitystä, joutunut välttelemään työpaikan lähellä tapahtuneita mellakoita, surrut Liegen ampumavälikohtauksen uhreja ja ihmetellyt poliisin toimintaa.
Naapurissa kävin ihailemassa lopultakin kotiin päässyttä pikkuvauvaa. Dramaattisen elämän alun jälkeen sekä suloinen pikku neiti että äiti ovat nyt kunnossa ja kaikki on hyvin. Vauvan kehitystä kuitenkin seurataan synnytyksessä tapahtuneiden asioiden takia kovin tarkkaan.
Työpaikalla vietimme jokavuotisia joulujuhlia rennoissa tunnelmissa ennen kuin koko väki lähti tahoilleen joulua viettämään. Minä olin viikon verran Suomessa ja sain nauttia joulutunnelmasta lasteni seurassa. Ei haitannut vesisade eikä myrskyt, kun oli niin mukavaa.
Täällä Belgiassa on sää lähes samanlainen kuin Suomessa, ei talvesta tietoakaan. Ihan pian vaihtuu vuosi eikä kevätkään enää ole kaukana. Nostetaan malja ja soitetaan fanfaari tulevalle vuodelle. Tervetuloa 2012!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)