Syksyksi analysoitu

Monta vuotta sitten kävin värianalyysissa, vaikka pidinkin sitä turhana. Tiesin, että musta, punainen ja muutkin selkeät värit olivat minua varten. Kun analyytikko alkoi heitellä eri värisiä liinoja hartioilleni ja kertoa, mikä teki ihoni kuultavaksi, mikä harmaaksi ja elottomaksi, aloin pelätä pahinta. Niinhän siinä kävi, että minut analysoitiin syksyksi.

Minkäs sille sitten voi, syksy mikä syksy. Olisi se itsekin pitänyt arvata, kevätaurinko kylvi aina naamani täyteen pisamia ja tukkakin oli luonnostaan vähän punertava, jos oikein tarkkaan katsoi. Analyysi ei kuitenkaan minua suuntaan tai toiseen muuttanut vaan jatkoin musta-punainen-linjalla. Nyttemmin kirkkaan punaista ei enää kaapistani pahemmin löydy, mutta mustaa ja harmaata senkin edestä. Vaikka toisaalta, kyllähän noissa syksyn väreissä paljon kaunista on. Ainakin luonnossa.

Tein huvikseni muutaman kuva-analyysin syksyn väreistä, juuri niistä, joilla minua silloin aikoinaan uhkailtiin. Valokuvat onnistuin ottamaan vapaapäivän koiralenkillä. Ihme sinänsä, sillä joka ainoa kerta, kun kuvaa otin, jompikumpi kiskaisi oikealle tai vasemmalle ja kuvista tuli mitä sattui. Lenkillä kävimme suuren hedelmätarhan alueella Leuvenin pohjoispuolella.

Tässä keltaisia puita ja puskia. Vasemmalla alhaalla on parsaa. Jos oikein tarkkaan katsoo, voi varsissa nähdä pieniä, punaisia marjoja. Muut keltaiset ovat omena- ja päärynäpuita.

Tässä samoja puita, mutta lehdet enemmän oranssit kuin keltaiset. Taitaa tuossa joku oikein metsän puukin olla.

No nyt ollaan jo lähellä värejä, joissa viihdyn. Varsinkin tuosta vasemman yläkulman tummanpunaisesta tykkään, taitaa olla karhunvatun lehti. Sen vieressä on joku vaahtera ja sen alla taas koristepensas, joka yleensä on aika valkoinen, mutta tuo yksilö oli muuttunut vaaleanpunaiseksi. Vasemmalla alhaalla jotain pikkuriikkisiä omenoita ja marjat oikealla löytyivät naapurin piikkipuskasta.

Tässä taas lisää minun värejäni, mustia marjoja ja ruskeaa risuaitaa. Tuo aita olikin ihan uusi löytö puutarha-alueella. Aika kiva. Vasemmalla ylhäällä on polku, jota pitkin palasimme autolle ja oikealla alhaalla maissipellon jämät.

Lehtivihreää on tänä syksynä riittänyt kasveissa pitkään. Omenatarhan puista osa oli vielä ihan kesäisessä puvussa. Oikealla alhaalla omppuja omassa puussa. Vähän niissä on pilkkuja, mutta maistuvat tosi hyville ja mehukkaille, kunhan malttaa kuoria.

Sinistäkin löysin syksystä, vaikkei se taidakaan tämän ajan pääväri olla. Vasemmalla oman puutarhan purjon varsia, jotka minusta ovat kovinkin sinisiä varsinkin, jos niitä vertaa vihreään. Purjon vieressä viinirypäleitä, jotka jostain syystä oli jätetty kuivumaan rusinoiksi. Oikealla alhaalla naapurin koristepensaan marjoja. Missään muualla en ole tuon värisiä nähnyt.


Tässä vielä tunnelmia lenkiltämme. Taustalla sama mäki kuin ensimmäisessä kuvassa.

Hei, täällä on kesä!

Tuntuu ihan hullulta, että toukokuun loppupuolella osa kukista on jo lakastunut. Se ihana ruusupensaanikin pihan perällä on lopettanut kukintansa. Enää on jäljellä vain ruttuisia, ruskeita kukanjämiä.

Onneksi uusia ihanuuksia tulee joka päivä. Tuossa alla on kuva yllätysruusustani. Muistan kyllä sen istuttaneeni, mutta koskaan se ei ole yhtä hienosti kukkinut kuin tänä vuonna. Toistaiseksi vasta yksi kukka on auennut, mutta nuppuja on paljon.

Olisipa koko puutarha näitä täynnä!

Tänään koulutin lähemmäs sata punaisen sikurin tainta. Toivottavasti oppivat olemaan syvässä mullassa. Jos nyt edes kymmenen niistä jaksaa jatkaa kasvuaan, niin hyvä on. Sata olisi totisesti liikaa. Tuo sikuri-nimi ei minusta hauskan kirpeälle salaatille sovi. Sen sijaan kutsuisin sitä mieluummin italialaisittain radicchioksi, tuntuu jotenkin tutummalta. Siinä on sitten maukas lisä vihersalaatin joukkoon.

Radicchioita myytävänä 2 euron hintaan. Liekö sitten kappale- vai kilohinta? Kuvan nappasin netistä.

Muistatteko, kun viime vuonna väsäsimme kaariporttia köynnösruusuille? Nyt näyttää ruusu tältä. Kovasti se on vuodessa jaksanut kasvaa.

Tämänkin ruusun istutin viime vuonna. Se kiipeilee pitkin vanhan, kuivettuneen syreenin vartta. Vielä ei pituutta köynnöksellä paljon ole, mutta kukkia senkin edestä.

Kaikki piharuukkuni ovat nyt täynnä. Tässä yhden ruukun värisekoitus.

Älkää luulkokaan, että näin aikaisin pitkälle edennyt kesä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pujon mokomat ovat alkaneet jo kukkia, eli tiedossa on jatkuvaa aivastelua, silmien kutinaa ja nenän vuotamista. Nyt on pidettävä antihistamiinit visusti mukana.

Puita ja muita

Tänään minulla on blogipohjan vaihtopäivä. Kiitos Keisarin uusien vaatteiden, taas löysin kaapista jotain uutta ja kukallista.

Kukkia olen muutenkin katsellut. Eilen käytiin Kalmthoutin Arboretumissa. Siellä melkein törmäsin hauskaan puuhun.

Oksat roikkuivat uusien kerkkien painosta ja aurinko paistoi. Takana kurkkii rhodorendron syklaaminpunaisena.

Ruusutarhan kaunottaret eivät vielä ole päässeet oikeuksiinsa, mutta joku aikainen yrittäjä esitteli jo loistoaan.

Myöhemmin makailin nummella pienen lammen rannalla ja katsoin tammen takaa kurkkivaa taivasta.

Kukkivia tienvarsia

Tänään oli taas kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä eikä sellaista sisällä voinut viettää. Kukat kukkivat ja kärpäset surisivat. Aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Vasemmalla ylhäällä on varmaan joku tuomi, koska tuoksu oli ihan sama. Alhaalla vasemmalla on villivalkosipulia, joka myös tuoksui voimakkaasti.

Pellolle oli piirretty hauskan kimurantteja kuvioita. Taitaa olla sokerijuurikasta maassa muhimassa.

Moottoritiellä oli vilskettä niin kuin aina.

Wisteriat (keskellä) ja syreenitkin (oik. alhaalla) jo kukkivat.

Hevosiakin näin ja kerittyjä lampaita.

Mutta eikös tämä näytä siltä, että kesä on jo kohta ohi? En taida voikukkia kyllä uskoa, eihän kesä vielä ole alkanutkaan.

Pitkän perjantain lyhennystoimenpiteitä

Meidän kadulla tehtiin tänään jo toista päivää siivoustöitä. Kaupungin miehet siirsivät nosturilla varustettua kuorma-autoa muutaman metrin kerrallaan ja katkoivat suurista kadunvarsipuista turhat ja vanhat oksat pois.

Perässä tuli oksasilppuri miehistöineen, tai puusilppuriksi tuota voisi jo kutsua. Sillä lyhennettiin katkotut oksat mitättömän pieniksi silppupätkiksi.

Lyhennettiin tänään muutakin kuin kadunvarsipuita. Tukastani leikattiin taas muutama sentti pois ja väri uudistettiin. Alla oleva kuva kyllä näyttää ihan samalta kuin edellisen kerran kampaajakäynnin jälkeen ottamani. Mihin on kadonnut seikkailumieli ja uudistushalu?


Ehkä jo huomasittekin, että pitkäperjantai ei täällä Belgiassa ole pyhäpäivä, mikä tuntuu vähän oudolta. Toisena pääsiäispäivänä ei täälläkään töitä tehdä.

Koska oli työpäivä, tänään oli hyvä mennä taas kerran ihailemaan sinisenä kukkivaa metsää, Hallerbosia. Kyllä se on joka kevät yhtä ihana! Satojen hehtaarien alue sinisenään tuoksuvia villihyasintteja! Kerrassaan uskomaton näky.

Hevoset laukkasivat niin, että maa pölisi.

Nyt on kuuma kesäpäivä viilentynyt ja tullut melkein pimeää. (Kyllä, täällä on ollut noin 27 astetta lämmintä!) Äsken alkoi kesän ensimmäinen ukkonen. Jyrisee niin, että talo tärisee ja vettä tulee kaatamalla. Hetki sitten puutarhassa hikoillessani ajattelin, että pitää varmaan kukat kastella illemmalla. Nyt ei tarvitsekaan, luonto hoitaa senkin homman.

Viikonloppuelämää toreilla ja turuilla

Täällä on kevät! Eilen tosin luulin, että oli jo kesä, kun lämpötila kohosi 25 asteeseen, mutta onneksi tänään palattiin 16 asteen normaaliuteen. Kyllä huhtikuun alku on ihan liian aikasta kesän tulla, vai mitä?

Lauantaitorilla oli myytävänä jo kaikenlaisia taimia ja sipuleita.

Kevätesikot kukkivat kauniin värisinä. (Torikuvat otin kännykällä, eivätkä ole oikein mistään kotoisin.)

Raparperit ovat ihan salaa päässeet pihalla kasvamaan noin suuriksi.

Kannoin eilen vintillä talvehtineet pelargoniat pihalle. Kevätaamupalaksi ne saivat lehmänlantarakeita ja runsaasti uutta multaa.

Omenapuu oli myös päässyt ihan salaa touhuamaan. Saa nähdä, kuinka kauan kestää kunnes nupuista tulee kukkia.

Viimeiset narsissitkin piti pihalla kuvata. Ensi viikolla nämäkin ovat varmaan jo ihan nuupallaan.

Aurinkoisen päivän jälkeen kuuntelimme koiran kanssa yöllä ukkosta ja rankkasadetta. Ei meitä pelottanut, mutta jyrinä piti hereillä. Kyllä kasvien nyt kelpaa taas jatkaa kasvuaan, kun saivat ämpärikaupalla vettä niskaan.

Tänään matkasimme Kalmthoutse Heidelle ja teimme siellä kolmen tunnin lenkin. Toivoin, että kanervat olisivat olleet kukassa, mutta eivät olleet. Niiden kukinta-aika on tainnut olla jo aikoja sitten, enää oli jäljellä vain ruskeat varvut ja kuivuneet kukat.

Jotain väriä nummella sentään oli! Kannot kukkivat täynnänsä vihreitä kääpiä.

Kevät helmikuussa

Aurinkoinen aamupäivä on nyt vaihtunut sateiseksi iltapäiväksi. Onneksi ehdittiin koirien kanssa puistoon ennen sadetta ja saatiin ihailla kukkivia narsisseja.

Meille on tullut kevät ihan yllättäen.

Tästä pörrösilmusta taitaa kuoriutua magnolian kukka, kunhan jaksetaan vähän aikaa odottaa.

Ja nyt ruoanlaittoon! Paistan tänään ensimmäistä kertaa elämässäni merianturoita. Peukut pystyyn, että ruoka onnistuu.

Uskokaa nyt, on se maksettu!

Olihan yö! Harvoin on mahassani käynyt sellainen filharmonisen orkesterin kakofoninen musisointi kuin viime yönä. Yksityiskohtiin sen enempää menemättä totean vain, että suurin osa yöstä meni vessassa istuskellessa ja aamuun mennessä olin jo imeskellyt päivän annoksen imodiumia. Saisikohan niitä poikkeuksellisesti syödä enemmän kuin kuusi pilleriä?

Tänään vietän sairauspäivää kotona, kun en uskaltanut lähteä metrolla töihin ajelemaan. Metroissa ei nimittäin ole vessoja.

Kun nyt taisi mennä paskanpuhumiseksi koko juttu, niin kerronpa vielä, että on toinenkin tylsä juttu tänään edessä. Poliisilaitokselle on ihan pakko mennä, vaikka kuinka vatsa panisi vastaan. En muista, olenko kertonut syyskuisesta ylinopeussakostani, jotka heti oitis kiltisti maksoin Suomen pankkitililtäni. Ennen joulua sain kolmannen muistutuksen ja uhkauksen oikeustoimista, ellen heti maksa kympillä korotettua sakkoani. Pari kertaa olen jo yrittänyt ilmoittaa, että maksettu, mutta kukaan ei ole kiinnostunut.

Tänään iltapäivällä aion käydä vakuuttamassa jollekin poliisi-ihmiselle, että euroalueella laskuja voi maksaa minkä pankin tililtä tahansa. Outoa, ettei naapurikylän poliisilaitoksen virkailijat ole ihmetelleen ylimääräistä viisikymppistä tilitiedoissaan. Katsotaan, selkiääkö asia tänään. Vielä kun löytäisin alkuperäisen sakkolapun. Olen varmaan laittanut sen johonkin tosi varmaan paikkaan, josta sitten tarvitessani voin paperin ottaa mukaani. Onneksi sentään maksukuitti ja muistutuslasku ovat tallessa.

Loppukevennykseksi kuva parin viikon takaa. Osataan täälläkin puita kuorruttaa.

Hiihdin melkein 15 km, enkä kaatunut kuin kerran!

Ringeblumma ja muita syksyn kukkia

Muistan, kun aikoinani Skotlannissa au pairina ollessani perheen äiti muisti aina muistuttaa, että jos ulkona on hieno ilma, on siitä nautittava. Sisätöitä voi tehdä sateellakin. Siitä lähtien olen yrittänyt pitää asian mielessäni. Tosin sisätöiden teko saattaa nykyisin unohtua jopa sateella.

Luontoihminen on tainnut tuoda sisätyöt ulos ja unohtanut kiireessään tuolinsa polun varteen.

Pitäisikö sanoa, että "voikukkakin kukkii vielä marraskuussa" vai "taitaa olla kevät tulossa, kun voikukkakin kukkii"?

Eilen oli niin hieno ilma, että ulos oli lähdettävä. Ensin koirien kanssa pitkälle lenkille pitkin lähikylien peltoja ja sen jälkeen siirryin siivoamaan puutarhasta lakastuneita kukkia pois. Puutarhan siivoamisen olisin voinut tehdä jo muutama viikko sitten, mutta on ollut niin kovin sateista viime aikoina, ettei puutarhaan ole edes kumisaappaat jalassa viitsinyt mennä.

Vielä riittää siivottavaa. Ruukut on tyhjennettävä ja kannettava kellariin. Rikki ne pihalla menvät vaikkei pakkasta olisikaan. Kurkkuyrtti ja kehäkukka jaksavat kukkia marraskuussakin.

Mitähän tekisin kasvimaan yli puolimetrisistä mangoldeista? Välillä käytän muutaman lehden vihannespataan, mutta mitään kunnon ruokaa en kasvista osaa tehdä. Pelargoniat ovat toinen murheenkryyni. En viitsisi heittää kasveja pois, kun vieläkin kukkivat. Taidan kantaa ne vintille odottamaan kevättä niin kuin viime syksynäkin. Pitäisikö ne leikata nyt vai vasta keväällä?

Lähes viimeiset kehäkukat pääsivät sisälle maljakkoon. Ne jaksavat kukkia samoilla paikoilla vuodesta toiseen.

On tainnut maajussiltakin jäädä pellon syyssiivous kesken.

Aina niin ahkera naakkaparvi huolehtii tästä pellosta.

P.S. Tuo otsikon ringeblumma on pappani peruja. Hän oli ruotsia äidinkielenään puhuva puutarhuri, jolta olen kukkien nimiä oppinut. Ringeblumma on minulle oikeasti ringeblumma eikä mikään kehäkukka ja viola on viola (lausutaan: viula) eikä orvokki.

Arvonta: Mitä naapuri rakentaa ja/tai kuka saa ajaa tai ei

Mikä tästä tulee?

Naapuri rakentaa pihalleen. En tiedä vielä mitä, mutta korkea se on, ylimmät laudat taitavat olla n. kuuden metrin korkeudessa. Tähän mennessä kehikkoa on kasattu vain sunnuntaisin usean miehen ja naisen voimalla.
Se lukijoista, joka ensimmäisenä arvaa, mikä tarkoitus rakennuksella loppujen lopuksi on, saa rakennustietäjän kunniamaininnan blogissani ja taatusti lähetän arvokkaan palkinnonkin. Arvauksia otan vastaan kommenteissa.

Muitakin arvattavia/tiedettäviä asioita täältä löytyisi. Katsokaa vaikka tuota kuvaa alla. Mitä se tarkoittaa? Tai siis kuka saa ajaa ja mihin suuntaan? Voitin ekaluokkalaisena koulun liikennekilpailun, mutta ovat tainneet tiedot vanheta, kun en muista tällaisen merkkirykelmän tarkoitusta.

Oikein arvannut tai asian peräti tiennyt saa laulaa lurauttaa ensimmäisen säkeen vanhasta, Georg Malmstenin säveltämästä lastenlaulusta:

Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.

Ja nyt päivän pääasia ja ehdottomasti tärkein vaihtoehtokysymys. Mitä yhteistä on Ruotsin kruununprinsessa Victorialla ja rouva Lakritsirouskulla?

A. Kummallakin on ruotsalainen pomo.
B. Kumpikin on tutustunut pannuhuoneen toimintaan.

Jos ette vielä arvanneet tai peräti tienneet, niin voin paljastaa, että kumpikin vaihtoehto on oikein ja varsinkin B (* kovinkin tärkeä. Onhan tärkeää, että prinsessakin tietää, kuinka pannuhuone toimii. Joskus voi käydä niin, ettei prinssi olekaan paikalla, kun linnan lämmitys reistailee. *) Viite: Iltasanomien nettiuutiset 1.11.

Kuvaa en käynyt itse Lahdessa ottamassa vaan nappasin sen lehden sivulta.

Suurin ero minun ja prinsessan pannuhuonevierailussa on asu. Vaatekaapissani ei ole valkoista leninkiä pannuhuonevierailuja varten.


Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä naapurin, liikenteen tai kuninkaallisten kanssa. Olipahan vain hauska näkymä eilisellä vapaapäiväretkellä.

Luostarin puutarhassa, linnan puistossa ja vähän meren rannallakin

Eilen oli kesäistä, aurinko porotti siniseltä taivaalta ja lämpöä riitti. Päätimme lähteä katsomaan, kuinka Belgian 70 km pitkä rannikko oli kansoitettu kauniina syyspäivänä. Emme ihan työpäivän mittaista matkaa suunnitelleet, mutta yli kahdeksan tuntia saimme reissussa kulumaan.

Näköala minun mieleeni

Renkaita ja varjoja hiekalla

Rannalla lennätettiin mm. helikopteria, lokkeja ja leijoja. Viimeeksi mainittuja en tähän kuvaan saanut mahtumaan.

Koksijden rantakaupungissa halutaan entisöidä ja elävöittää vanhan luostarin raunioita. Jotenkin tuon entisöinnin vielä tajuan vaikken ymmärräkään, miksi raunioita täytyy uudistaa. Mutta elävöittäminen muovisien patsaiden avulla menee jo yli ymmärrykseni. Tai sitten olen huumorintajuton tai liian vanha tai kuka ties kumpaakin.

Kotimatkalla katsastimme Beauvoordin noin 500 vuotta vanhan linnan. (Jäätyneellä vallihaudalla on menneinä aikoina pelattu jääkiekkoa puun oksista tehdyillä mailoilla.)

Linnan puutarhasta löytyi kaunis, ruosteinen pergola.

Punaisten koirien trio vartio kylän hautausmaata. Taas kerran sai huumorintajuton ihmetellä.

Hämähäkin töitä en ihmetellyt, ihailin vain. Olisikohan asialla ollut peräti ristilukki?