Hyvä yritys, huono toteutus

Nyt voisin taas harrastaa hyväntekeväisyyttä, mutta tällä kertaa taidan jättää sen tekemättä. Sähköpostiini oli tullut alla oleva viesti ja epäilenpä suuresti, että kysymys on huijauksesta. Ei, sanoin väärin: Tiedän, että kysymys on huijauksesta. Näitä tulee aina silloin tällöin, mutta ainakin minun sähköpostistani ne joutuvat heti roskiin.

Tässä viesti kaikkine virheineen:

From Miss Amira Duncan.
I am Miss Amira Duncan. Please I am contacting you because I need your help in the management of a sum of money that my late father Mr.Jose Duncan. left for me before he died. This money is three million five hundred thousand us dollars and the money is in a security company here in Abidjan.

Meanwhile the security company does not know the real content to be money that is the way that my late father deposited the money before he died, he deposited it as family valuable items such as gold jewelries and diamond and it was as a result of this money that he was killed.

Before he died he told me to look for a trust worthy fellow in any country of my choice that will assist me without betrayal that is why I have contacted you in this regard will offer you 40% of the total amount for helping me to receive the consignment.

My father Mr.Jose Duncan was a very rich cocoa farmer and he was poisoned by his business colleagues who happen to be his uncles and brothers. And now I want you to stand as my guardian to receive the consignment on my behalf I lost my mother when I was just 4 years old.

You will make an arrangement for me to come over to your country to continue my education while you manage the money for me until I am through with my education.

The political crisis here have really made life very difficult for me feeding is just by charity and I am staying at the refugee camp of the United Nations.

All my father’s relatives are all over the places looking for me so that they can kill me and inherit my late father’s wealth.

I have the documents here with me and I will send them to you as soon as I hear from and also give you the contact of the security company so that you can contact them.

Thanks and God bless you.

Miss Amira Duncan.

Lopussa oli vielä sähköpostiosoite, johon saisi vastata, jos Amiraa haluaa auttaa suuren rahamäärän hoitamisessa. Jätin sen pois, ettei kenellekään lukijalle vain tule houkutusta :)

Kaaos repesi liikenteessä

Eihän tämä ole mistään kotoisin, kun en enää mitään saa kirjoitetuksi. Tammikuukin meni tuossa ihan hujauksessa. Töissä on ollut kiireistä aikaa ja kotona olen vain löhönyt ja lihonut.

Automessuilla kyllä piipahdin. Ei minulla mitään autokuumetta ole, mutta kun messukeskus on tuossa ihan vieressä niin kävin katsomassa kiiltäviä ajopelejä. Tosin matka oli tällä kertaa yhtä tyhjän kanssa. Samanlaisilta ne kaikki näyttivät ja myyntivalttikin oli kaikilla kauppiailla sama. Tuntuu, että uudet autot kulkevat pelkästään ilmalla, niin vähän ne kuluttavat. Lisäksi autojen päästöt ovat niin pienen pieniä, ettei pakoputkesta enää mitään saasteita tai muita epämiellyttävyyksiä ulos tule. Tuskin niissä pakoputkea enää olikaan.

Osastolta toiselle rampatessani alkoi jo luontoystävällisyyden ja ekologisuuden hehkutus ärsyttää. Ehkäpä joku ostaja saa hyvän mielen, kun oma hiilijalanjälki (muka) pienenee.

Näin kamala irvistys on Rolls-Roycella. Toivottavasti kaupanpäällisinä tulee koppalakkinen kuljettaja, ettei itse tarvitse rattia väännellä työmatkaruuhkassa. Tai ei kai tällaisen ostaja töitä tee, laskee vain osakesalkkujensa sisältöä takapenkillä ja maistelee mallasviskiään, kun James kuljettaa kokouksesta toiseen.

Tällä punaisella kiitäjällä matka sujuisi nopeasti. Tuskin tämä on kuitenkaan yhtä hyvin varusteltu kuin se saman merkkinen, jolla James Bond kurvaili.

Aikamatkalla piipahdin iloisella 30-luvulla ja ajelin Packardillani pitkin rantabulevardia tukka hulmuten.

Ja taikaisin nykyaikaan. Tässä on avaruusalus, joka odotti lähtölaukaisuaan työpaikan aulassa. Kaipa se lähti maata kiertämään, kun seuraavana päivänä ei aulassa näkynyt muuta kuin nokinen vana lattialla. Kumma kun ikkunat eivät olleet sirpaleina.

Työpaikasta tuli mieleen tämän viikon maanantai, kun Belgiassa oli yleislakko. Täällä sellaisia järjestetään silloin tällöin, kun ammattiyhdistykset vastustavat hallituksen säästöpäätöksiä. Ei tämä kyllä yleislakolta vaikuttanut, kun lähes kaikki toimistot ja kaupatkin olivat auki. Julkinen liikenne tosin oli seisahduksissa ja minunkin piti ajella autolla töihin.

Otsikon lainasin mukaellen täältä. Aika lailla nauratti tuo kaaoksen repeäminen. Liikennettä ei lakkopäivänä ollut Brysselin seudulla juuri lainkaan.

Vanha vitsi

Meillä on tänään pyhä! Kivaa, kun on lomaa keskellä viikkoa.

Eikä tässä sitten muuta kuin hymyillään lehtien kielikukkasille (juu, tiedän, osa on vanhoja). Jos vanhat ja tyhmät vitsit ällöttävät, ei kannata jatkaa lukemista. Ja fonkin kokokin meni pieleen, mutta koittakaa kestää.

- Nainen kestää heikosti peräänajoa.
(Otsikko Aamulehdessä 29.1.)

- Jollei haudasta oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta. (Turkulainen 28.8.)

- Väkivalta parisuhteessa on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
(Vantaan Sanomat 22.9.)

- Mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla.
(Otsikko Koti-Kajaanissa 15.1.)

- Rattijuoppo kaahasi sataa poliisia karkuun.
(Otsikko Warkauden Lehdessä 31.3.)

- Olutrekka ojaan Iissä. Alkoholilla ei ollut osuutta turmassa.
(Helsingin Sanomat 4.5.)

- Linja-autossa oli yli 50 ihmistä. Mukana oli myös kolme opettajaa.
(Helsingin Sanomat 14.4.)

- Eliel Saarisen tien tunneli on kaikkiaan yli puoli kilometriä pitkä. Umpitunnelissa kuljetaan 350 metrin matka.
(Helsingin Sanomat 12.10.)

- Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä. Se tarkoittaa vain, että kuollut yksilö on liikuskellut alueella.
(Savon Sanomat 2.7.)

- Hakijaryntäys Espoon hautausmaille.
(Otsikko Espoon seurakuntasanomat Essessä 11.3.)

- Ne, jotka ovat päivittäin jutelleet vainajan kanssa, selviävät tablettilääkityksellä.
(Savon Sanomat 7.1.)

- Malmin hautausmaan liikenne yksisuuntainen.
(Ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.12.)

- Vuodepotilaan syöminen voi olla hankalaa.
(Otsikko Sydän-Satakunnassa 8.12)

- Etelä-Karjalan ensimmäinen krematorio tuotantokäyttöön.
(Otsikko Etelä-Saimaassa 15.5.)

- Mika Lahti kaatoi keilat naisia paremmin.
(Otsikko Helsingin Sanomissa 10.1.)

- Työkaverinsa rintoja kähminyt sai jättikorvauksen.
(Otsikko Ilta-Sanomien lööpissä 5.2.)

- Kauppiaan sydän on lihatiskillä.
(Otsikko Kauppalehdessä 23.2.)

- Huonokuuloisten maailmankongressissa huippupuhujia.
(Kuulonhuoltoliiton tiedotteen otsikko 13.5.)

- Eurot näytettiin etukäteen vain sokeille.
(Otsikko Aamulehdessä 31.12.)

- Eläkeläiset tekevät puista lentokonetta mielisairaalan vintillä (Otsikko
Helsingin Sanomissa 18.6.)

- Oppilaiden tasapuolinen kohtelu epäkohta peruskoulussa ja lukiossa.
(Otsikko Itäväylässä 24.6)

- Äkillinen tulva vaikeutti autojen kulkua Vammalan Kävelykadulla.
(Tyrvään Sanomat 5.8.)

- Kokenut metsästäjä ei huomannut vaimoaan ampuessaan tiheässä taimikossa riekkoa.
(Ilta-Sanomat 24.9.)

- Lahdessa kuollut ampui poliiseja.
(Otsikko Pohjalaisessa 4.8.)

- Liian pienissä liiveissä rinnat pursuavat kupin reunan yli ja liukuvat ylöspäin selässä.
(Iltalehti Online 18.9.)

- Myydään 2 langatonta lankapuhelinta.
(Ilmoitus Helsingin Sanomissa )

- Hän on joutunut mielisairaalaan, koska tappoi 12-vuotiaan äitinsä ja tämän rakastajan.
(Kansan Uutiset 27.3.)

- Ikaalisten Ampujat panostaa nuoriin.
(Otsikko Pohjois-Satakunnassa 16.6.)

- Sairaankuljettajan arkeen kuuluu väkivallalla uhkaaminen eri muodoissaan.
(Pohjolan Sanomat 19.11.)

- Kymmenen hevosen emäntä myös ravaa itse, ja onpa voittanut Suomen mestaruudenkin.
(Itä-Häme 8.3.)

- Alkosta halutaan piristystä Pöytyän liike-elämään.
(Otsikko Auranmaan Viikkolehdessä 3.9.)

- Miehet ovat tavallisen näköisiä nuoria miehiä. Havainnoista voi ilmoittaa lähimmälle poliisille.

Ja vielä vähän mainoslauseita, joiden sanoma on/oli ehkä hieman outo:

- Pane Mummia kainaloon (deodoranttimainos)

- Nothing sucks like Electrolux (imuri)

- Mitäs tykkäät, jos tulisin suuhun? (Leijona-pastilli)

- Päätä päiväsi Costa Ricalla (kahvi)

- Älä tapa vaimoasi pyykinpesulla, anna meidän koneemme tehdä se
(pesukonemainos)

- Taitaa tyttö tietää, että seinän takana olis patukkaa tarjolla (Tupla)

- Topi täällä, hei! Sain aamulla nuorta lammasta (K-kauppiaan paikallisradiomainos)

- Kahvia poikkeaville (mainos maantien varressa)

- Älä masennu yksin - tule ryhmään! (kansanopisto)

- Yllätä vaimosi, tee se Wuorion matolla (sisustusmainos)

- Herkkupala haarukassa (sillimainos)

- Meillä ei kiskota munista (kauppiaan katumainos)

- Tällä kuukautissuojalla voit mennä vaikka laskuvarjohyppyä harrastamaan
(terveyssidemainos)

- Todennäköisesti viimeiset sulat, jotka sinun tarvitsee ostaa...
(tuulilasinpyyhkijämainos)

- Nahkatakki, 125 €, hirveä.

Älkää pelätkö, näitä höpsötyksiä en enää jatka (ainakaan vähään aikaan). Seuraavalla kerralla kirjoitan taas oikeista asioista.

Älä hätäile, kyllä me sut ulos saadaan!

Työkaveri jäi tänään vessan vangiksi. Pomo sattui käväisemään viereisessä loosissa ja kuuli, kuinka Amanda hätäili lukkoon jääneen oven takana. Asiasta tultiin ilmoittamaan minulle, olenhan osaston virallinen lukkiutuneiden vessanovien avaaja ja kahvinkeittimen suodattimien vaihtaja.

Kävin ensin rauhoittelemassa pöntöllä istujaa ja sen jälkeen soitin kaikista virallisimpaan apunumeroon, jossa soittoni rekisteröitiin. Sain sähköpostia ilmoituksestani, minkä mukaan miesten vessassa on nainen jumissa. En minä niin muistanut sanoneeni. Nappasin laatikostani pienen työkalupakkini ja menin takaisin hätäpaikalle odottelemaan luvattua oven avaajaa. Vessan oven edessä oli aikamoinen sirkus meneillään. Neljä raavasta urosta antoi toisilleen neuvoja ja yritti väkivalloin repiä ovea auki.

- Ulos täältä! karjaisin ja miesten poistuttua ryhdyin leikkimään mcgyveriä. Huonoja olivat työkaluni siihen hommaan, olisi tarvittu kunnon siirtopihtiä (En kyllä sillä hetkellä muistanut työkalun virallista nimeä, mieleeni tuli vain epävirallinen, joka naisen ja kenties miehenkin käyttämä nimitys.)

Käytävälle ja vessan ovelle kerääntyi lisää väkeä näyttämään mcgyver-taitojaan. Ovea yritettiin avata veitsellä, autonavaimella ja eri kokoisilla kolikoilla. Jonkun mielestä elokuvissa ovet aina aukeavat luottokortilla, mutta sitä ei näyttänyt kukaan kokeilevan. Välillä piti taas käydä puhelimessa kysymässä, missä tilaamani oikea oven avaaja viipyi. Taas tuli ilmoitus sähköpostiini. Sen mukaan toisen kerroksen naistenvessassa oli vesivahinko! Olisikohan seuraavaksi pitänyt tilata puhelinpalvelijalle aika korvalääkäriin?

Aikaa kului ja lisää väkeä ilmestyi ihmettelemään hätätilannetta. Yksi reipas mieshenkilö sai sentään ruuvimeisselilläni oven lukon irti, mutta ei se vielä ovea avannut. Seuraavaksi juoksi nopeajalkaisin alakertaan ja kyseli vartijoilta, josko he tietäisivät, missä oikea oven avaajahenkilö piileskelee. Nyt tuli asioihin vähän vauhtia. Hetken päästä vessaa kohti kävelikin haalaripukuinen nuori mies kädessään ruuvimeisseli. Meitä mcgyvereita nauratti.


Mies oli ihan varma, että kyllä hän oven auki saa, mutta ähäkutti, eipäs saanutkaan! Yritin sanoa, että hakisi ne v-pihdit, mutta kun en tiennyt oikeaa termiä suomeksi, englanniksi saatikka sitten ranskaksi, niin itse sen piti asia tajuta. Mies häipyi paikalta ja palasi jonkin ajan kuluttua kädessään juuri oikeanlainen työkalu. Kunnon ote lukosta törröttävästä metallisokasta, reipas vääntö alas oikealle ja sesam, ovi aukeni!

Siinä ne, taikapihdit!

Tunnin pöntöllä istuskelu ei vielä ollut saanut Amandaa riutumaan henkihieveriin. Iloisena hän hypähteli vessan lattialla ja halasi kaikki auttajansa.

Hevosurheilua

Nyt peukut pystyyn! Löin tänään ihan ensimmäistä kertaa elämässäni vetoa hevoslaukkahyppyjuoksukilpailun voittajasta. Huomenna on jokavuotisen Grand Nationalin aika ja meillä töissäkin britit kiertelivät vedonlyöntilista mukanaan.

Pistin peräti 2 euroa likoon, ja jos valitsemani hevonen voittaa, saatan olla pian 50 euroa rikkaampi. Eli ei me suurista summista pelata, ihan leikkimielellä vain hullutellaan. Minun voittajahevoseni on 9-vuotias irlantilainen ja nimeltään Cant Buy Time. Katsoin juuri äsken hummani voittajakertoimen, joka on 100/1 eli ei taida heppa olla porukan paras juoksija. Mutta ohjastajalla (onko se hevosen selässä istuva henkilö ohjastaja?) on hauska vihreä-valkoinen raitapaita päällään, joten ainakin väri-iloa riittää.

En tiedä, ehdinkö koko juoksua huomenna seuraamaan, mutta eiköhän tulokset netistäkin myöhemmin löydy. Huomenna jännitetään!

Öinen keikka ja keskustelua karvoista

Näinpäs viime yönä hauskan unen! Alla olevan kuvan herrasmies otti minut yhtäkkiä lavalle esiintymään. Emme me missään stadionilla riehuneet vaan kovin sivistyneesti klubikeikalla missä lie.Olen tämän kuuluisuuden nähnyt lavalla monta kertaa, mutta aina niin kovin kaukaa. Tällä kertaa minut napattiin lavan takaa lauteille. Siinä me valojen välkkeessä käsi kädessä heiluimme ja lauloimme yleisölle. Yhtään ei vasemmassa kädessäni roikkuva vihreä muovikassi tahtia haitannut.

Keikan jälkeen keskustelin tämän komistuksen kanssa depilaatiosta. Erityisesti meitä huvitti erot eurooppalaisten ja amerikkalaisten välillä. Ihmetellen naureskelimme, miksi amerikkalaiset haluavat olla ihan karvattomia, kun taas eurooppalaiset eivät pahemmin ihoa peittävästä karvakerroksesta piittaa.

Minkähän takia minäkin olin tuota mieltä? Lapsesta saakka olen harmitellut karvaisia raajojani ja käyttänyt ahkerasti kaikki mahdollisuudet päästäkseni apina-lookistani eroon.

Yritin you tubesta etsiä viime öistä esiintymistäni, mutta ei se sinne vielä ollut ehtinyt. Tässä teille kuitenkin vähän mallia:

Kuvat löysin jostakin.

Arvonta: Mitä naapuri rakentaa ja/tai kuka saa ajaa tai ei

Mikä tästä tulee?

Naapuri rakentaa pihalleen. En tiedä vielä mitä, mutta korkea se on, ylimmät laudat taitavat olla n. kuuden metrin korkeudessa. Tähän mennessä kehikkoa on kasattu vain sunnuntaisin usean miehen ja naisen voimalla.
Se lukijoista, joka ensimmäisenä arvaa, mikä tarkoitus rakennuksella loppujen lopuksi on, saa rakennustietäjän kunniamaininnan blogissani ja taatusti lähetän arvokkaan palkinnonkin. Arvauksia otan vastaan kommenteissa.

Muitakin arvattavia/tiedettäviä asioita täältä löytyisi. Katsokaa vaikka tuota kuvaa alla. Mitä se tarkoittaa? Tai siis kuka saa ajaa ja mihin suuntaan? Voitin ekaluokkalaisena koulun liikennekilpailun, mutta ovat tainneet tiedot vanheta, kun en muista tällaisen merkkirykelmän tarkoitusta.

Oikein arvannut tai asian peräti tiennyt saa laulaa lurauttaa ensimmäisen säkeen vanhasta, Georg Malmstenin säveltämästä lastenlaulusta:

Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.

Ja nyt päivän pääasia ja ehdottomasti tärkein vaihtoehtokysymys. Mitä yhteistä on Ruotsin kruununprinsessa Victorialla ja rouva Lakritsirouskulla?

A. Kummallakin on ruotsalainen pomo.
B. Kumpikin on tutustunut pannuhuoneen toimintaan.

Jos ette vielä arvanneet tai peräti tienneet, niin voin paljastaa, että kumpikin vaihtoehto on oikein ja varsinkin B (* kovinkin tärkeä. Onhan tärkeää, että prinsessakin tietää, kuinka pannuhuone toimii. Joskus voi käydä niin, ettei prinssi olekaan paikalla, kun linnan lämmitys reistailee. *) Viite: Iltasanomien nettiuutiset 1.11.

Kuvaa en käynyt itse Lahdessa ottamassa vaan nappasin sen lehden sivulta.

Suurin ero minun ja prinsessan pannuhuonevierailussa on asu. Vaatekaapissani ei ole valkoista leninkiä pannuhuonevierailuja varten.


Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä naapurin, liikenteen tai kuninkaallisten kanssa. Olipahan vain hauska näkymä eilisellä vapaapäiväretkellä.

Omituinen höpöttäjä vai ekstrovertti suomalainen

Eilen työpaikan kahvihuoneen ohi kävellessäni kuulin sattumalta suomalaisen, paljon vokaaleja sisätävän sanan. Piti ihan pysähtyä ja ääneen sanoa: hääyöaie. Kahvihuoneessa italialainen kollegani alkoi nauraa. Sanoin kuulemma sanan ihan toisella tavalla kuin Pitkänen, joka myös oli ahtautunut kahvihuoneeseen parin italialaisen, yhden itävaltalaisen ja yhden espanjalaisen kanssa.

Alessandra jatkoi, ettei hän tunne muita ekstroverttejä suomalaisia kuin minut. Suomalaiset ovat kuulemma hiljaisia, puhuvat harvakseen ja hitaasti eivätkä näytä tunteitaan. Rouva lisäsi vielä, että olen joskus italialaisempi kuin italialaiset itse. Taisin näyttää hämmästyneeltä, kun kaikki rähähtivät nauramaan. En minä itseäni kovin erilaisena suomalaisena pidä, lapsena varsinkin olin kovin ujo. Nykyisin joko piilotan ujouteni tai en sitä enää ole, en oikein tiedä itsekään. Myönnettävä on, etten ole toimistomme hiljaisimpia. Avaan suuni silloin, kun tarvitaan ja joskus muulloinkin. En istu tanakasti toimistotuolillani ja lähettele kysymyksiä sähköpostitse työkavereilleni vaan käyn mieluummin juttelemassa nokitusten.

Asiaa en kuitenkaan kauaa miettinyt. Työt kutsuivat. Iltapäivällä istuin työterveysasemalla odottelemassa vuosittaisen flunssapiikin iskua olkavarteen. Aloin jutella odotushuoneessa parin ihmisen kanssa, jotka selailivat suomalaisia lehtiä. Oletuksestani huolimatta he eivät olleet suomalaisia, huoneessa ei vain ollut muita lehtiä ja rouvat sanoivat katselevansa kuvia. Juttelimme aika pitkään kaiken maailman asioista ja toivotimme lopuksi mukavaa viikonloppua toisillemme. Olipas mukavaa löytää taas uusia tuttavuuksia.

Tuo ekstrovertti-juttu jäi eiliseltä vähän vaivaamaan ja hetki sitten tein pari luonnetestiä netissä. Tuskinpa nuo lyhyet testit ihan luotettavia ovat. Ei muutamassa minuutissa voi millään saada kaikkea selville. Vastasin kysymyksiin kuitenkin mahdollisimman rehellisesti ja tulokset ovat tuossa alla.

Eysenckin persoonallisuuskysely antoi aika korkean ulospäinsuuntautuneisuus-luvun. Tuota neuroottisuuden prosenttimäärää vähän ihmettelen, mutta johtuisiko siitä, että vastasin pitäväni eläinten kiduttamista julmana. Onneksi valheasteikko sentään jäi alhaiseksi.

84% (16/19) - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.

35% (7/20) - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.

57% (13/23) - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.

8% (2/24) - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva

Toinen tekemäni testi löytyi Kuntoplussan nettisivuilta. Tulos oli selkeä:

Olet ekstrovertti

Olet enemmän ulospäinsuuntautunut kuin syrjäänvetäytyvä. Pidät ihmisten parissa ja huomion keskipisteenä olemisesta.

Saat energiaa ympäristöstäsi. Olet avoin, tunnet paljon ihmisiä ja sinun on helppo ryhtyä puheisiin vieraiden kanssa. Ekstroverttinä puhuminen auttaa ajattelua ja asioiden ja ideoiden hahmottamista.

Ekstrovertin aivot
Ekstrovertillä on hyvä dopamiini-välittäjäaineen sietokyky. Siksi kaipaat fyysisiä tai henkisiä haasteita, esimerkiksi julkisuutta, huomiota, seuraa, uusia elämyksiä ja uusia asioita. Aivosi palkitsevat sinua mielihyvällä avoimmuudesta ja energisyydestä.

En oikein tiedä, mitä ajattelisin. Tarkoittavatko nuo tulokset, että olen hyvä vai huono? Sen tiedän, että usein avaan suuni tilanteissa, joissa voisi olla hiljaakin. Lisäksi päästän suustani joskus sellaisia sammakoita, että kanssaeläjiä hävettää. Minuakin ehkä hetken, mutta unohdan nopeasti, mitä juuri äsken sanoin, kun on niin paljon muutakin asiaa ja sanottavaa.

Punta punnan päälle

Voihan Bonanza ja irlantilainen lottokomissio! Taas on minulle tulossa rahaa ihan säkkikaupalla. Sain hetki sitten ilmoituksen työpaikan sähköpostiini, että olen voittanut irlantilaisten kuukausittaisessa Bonanza-promootiolotossa 1.350.000 puntaa.

Ilostuahan uutisesta piti, mutta heti oitis iski kuitenkin epäilys. Ehkäpä tämä viesti kuuluu niitten monien muiden samanmoisten sarjaan.
Miksi irlantilainen lottofirma maksaisi voiton Ison Britannian punnissa? Eurohan siellä on käytössä.
Entä miksi irlantilaisen firman sähköpostiosoite päättyy serbialaiseen tunnukseen .rs?
Entä miksi kukaan ei ole sanonut, että työpaikan sähköpostiosoite osallistuu automaattisesti lottoarvontaan? Ei, jotain mätää tässä täytyy olla.

En taida viitsiä ottaa Sir Kari Millipankkiin (nimi muutettu) yhteyttä ja antaa hänelle henkilötietojani. Monenlaisia asioita Sir haluaa minusta tietää, mutta pankkitiliäni ei kysele. Sehän kuitenkin olisi tärkein, että voisivat oikeaan paikkaan rahat lähettää.

Ihan huvikseni guugletin viestissä olleita arvovaltaiselta näyttäviä nimiä. Ei löytynyt kuin yksi, viestin allekirjoittanut koordinaattori-Kristiina. Hänellä onkin paljon kaimoja julkisuudessa.

Täytyy varmaan yrittää tänään eurolotota. Sitä ei voi salaa pelata, vaikka ei siinä kyllä mitään voitakaan.

Tärkeitä tiedonjyviä

Kyllä vanhat naistenlehdet ovat hyvää vessalukemista! WC-kirjastoni parhaimpiin kuuluu ilman muuta noin vuoden ikäinen Olivia. Mistä lienee sekin taloon kulkeutunut. Lehteä olen plärännyt jo parisen viikkoa ja aina vaan siitä löytyy uutta lukemista.

Olivian toimittajat olivat kyselleet asiantuntevilta piireiltä (tai internetistä) vastauksia 25 erittäin tärkeään ja ihmisiä vuosikausia piinanneeseen kysymykseen.

Otetaan nyt vaikka epätieto pitkien housujen lyhentämisestä ilman ompelukonetta. Blogiini tullaan usein hakusanoilla 'mustien housujen lyhentäminen', joten tässä lopultakin täydellinen vastaus etsijöille. Toki ohje sopii myös punaisille, sinisille, kirjaville, kukertaville yms. pitkille housuille. Yleispätevänä vastauksena Olivia antaa pikapaltteen eli silitettävän liimanauhan. Piilopistoin ompelemalla saa käänteestä kuitenkin kestävimmän. Täytyy vain muistaa tehdä lahkeeseen kaksinkertainen käänne, ettei kangas purkaudu. Oli lehdessä oikein päärmeenneulomisen opetuslinkkikin.

Entäs mitä kannattaa sanoa, kun ystävä esittelee surkeasti istuvaa vaatettaan?
Tietysti näin: "Rakas, näytät ihan hirveältä tuossa vaatteessa!" Rakas-sana kertoo, että lausetta ei sanota pahalla vaan ihan vain rakkaudella tyrmätään toisen asu. Näin ehdottaa kuulemma stailaaja Outi Broux. (Muistuttakaa, että kirjoitan joskus ajatuksiani tuon rakas-sanan käytöstä.)

Kysymys ympäristöystävällisimmästä kalasta oli ihan oikeasti kiinnostava. Harmi, että Belgiassa ei myydä suomalaista ahventa, eikä silakkaakaan sen puoleen. Se tuli tässä kisassa toiseksi. Seitiä sen sijaan saa kaupasta kuin kaupasta täälläkin. Se oli ulkomaisista vaihtoehdoista kannattavin meriasiantuntija Sampsa Vilhusen mukaan.

Olivian toimituskunta oli löytänyt vastauksen myös monia vaivanneeseen kysymykseen elämän tarkoituksesta. Eppu Normaalia virheellisesti lainaten lehti väittää, että elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Tuo oli kyllä liian helppoa, sanon minä. Toimittajille oli tainnut tulla kysymysväsymys, kun enempää eivät olleet viitsineet paneutua tärkeän asian pohtimiseen. Ainakin lainauksen olisivat voineet oikein kirjata:

Mä nousin ylös, astuin sekaan peikkojen
mä muistan kuinka viime yönä kanssa veikkojen
päättelimme, että elämämme tarkoitus
lienee murheen karkoitus.

Kuunnelkaa vaikka täältä:

Näkymättömänäkö?

Olen muuttunut, tai ainakin muuttumassa, näkymättömäksi. Tänä aamuna sain siitä taas muutaman todisteen. Ensimmäinen tapahtui metrossa, jossa istuin kaikessa rauhassa ja lueskelin pokkariani. Yhtäkkiä syliini istuttiin. No, ei vieras rouva ihan ehtinyt syliin saakka, kun jo älähdin. Taisi hänkin huomata, että paikka oli jo varattu ja kovasti pyyteli anteeksi. En sen kummemmin asiaa miettinyt, sattuuhan sitä, että aamuisin on silmät vielä kiinni.

Pääsin omalle pysäkilleni ja poistuin metroasemalta samoja portaita kuin aina. Juuri portaiden yläpäässä oikealta pyyhälti ohi isokokoinen mieshenkilö, joka ei katsonut oikealle ei vasemmalle. Mennessään hän melkein tönäisi minut takaisin portaisiin. Pelästyin ja huusin miehelle jotain, mutta ei se ryökäle edes vilkaissut päinkään. Sen kuin meni menojaan ja minä jäin ihmeissäni katsomaan perään.

Hetken kuluttua ylitin katua ja ystävällinen autoilija pysähtyi antamaan minulle tietä eli näki aivan hyvin, että ihminenhän se siinä. Samasta suunnasta tuli polkupyöräilijä kirkaan raidallinen pipo hauskasti heiluen ja silmät ja ajatukset ilmeisesti ihan jossain muualla kuin ajotiellä. Kiireinen nainen ei selvästikään nähnyt edes punaista kaulahuiviani. Siitä vain suhahti ohi niin, että takinliepeeni olivat jäädä pinnojen väliin. Taas pelästyin.

Töihin päästyäni piti heti kysyä työkavereilta, josko he näkivät minut tai eivät. Sanoivat näkevänsä. Olivat kyllä jo ehtineet ihmetellä, kun työhuoneessani oli valot ja tietokone päällä vaikka minusta ei mitään kuulunutkaan. Samaa aloin ihmetellä minäkin. Siivoojat jättävät joskus valot huoneeseen, mutta että tietokonekin. Olen ihan satavarma, että sammutin virran eilen illalla, kun lähdin kotiin.

Läppäri-telkkari-ilta

Tälläsin itseni eilen olohuoneen sohvalle ja aloin seurata kannettavan tietokoneeni kautta YLEn areenasta Linnan juhlia. Yllätys, yllätys, areena ei toiminutkaan. "Pahoittelemme ja yritämme korjata tilannetta", ilmoitti YLE usean tunnin ajan ja areena vain heitteli palloja.

Onneksi Arttu Silvast alkoi näyttää nettikameralla kuvattua telkkaria jostain takahuoneesta ja niinpä sain täälläkin seurata juhlaväen hidasta valumista Linnan saliin. Artulle tulleista kommenteista päätellen meitä ulkomaaneläviä tuntui olevan linjoilla runsaasti ja joka puolelta maailmaa. Kaikki manasivat YLEä ja kiittivät Arttua.

Siinä sohvalla huonossa asennossa istuessani pohdin, että kyllä ihminen on yksinkertainen. Minäkin katsoin pienestä läppäristä vielä pienempää telkkariruutua ja luulin, että hauskaa on. No ei kyllä varmaan ollut hauskaa! Selkä tuli kipeäksi ja silmät väsyivät. Ohjelmaankaan ei ole tullut juonimuutoksia vuosikausiin.

Illan riemuisin tilanne oli, kun vuoden professoriksi valittu Howard T. Jacobs tuli kättelyvuoroon ja kommentoija totesi professorin pukeutuneen skottiruutuun ja frakkiin! Oli tainnut jäädä asuasiantuntijalta rillit kotiin. Professorin asu kenkiä lukuun ottamatta oli ihan aito skottilainen juhlapuku, joka ei ollut frakkia nähnytkään. Joku Artun takahuoneessa olevista totesi: "Meiän entinen proffa!"

Ruokakuvittelua

Viime viikolla kuljeskelin ruokatunnilla työpaikan lähikaduilla ja näpsin kännykällä kuvia. Afrikkalaisten pikku kauppojen juurekset ja vihannekset olivat kadulla tarjolla, mutta lihakauppa ei sentään tuotteitaan liikenteen sekaan tuonut. Ikkunan läpi piti makkaroita sihdata niin kuin viereisen kaupan juustojakin. Muutamaan puotiin menin oikein sisälle asti.

Kyllä näistä aterian pystyisi kasaan saamaan, onhan siinä lihan lisäksi ainakin okraa ja ruokabanaaneja. Enää ei tarvita kuin kourallinen mausteita ja hiven mielikuvitusta.

Ruokajuomaksi olisi tällä kertaa tarjolla olutta, maitoa tai viiniä.

Jälkiruoaksi yksikertaisesti juustoja ja hyvää leipää tai patonkia. Riittäisikö se vai tekisinkö sittenkin omenapiirakan?

Näistä voisi valita pöytäliinakankaan, jos romanttinen tyyli miellyttää.

Nyt tuli ongelma. Sopisivatko jääkarhut, valkoiset maljakot vai kiiltävät kynttilänjalat pöydän koristeiksi?

Jazzia, kirjoja ja kaalipataa

Onpas ollut vilkas viikko. Töissäkin on ollut tosi kiire, kun yksi työkaveri joutui taas pitkälle sairauslomalle ja hänen työnsä jaettiin meidän muiden kesken. No, näitä sattuu.

Keskiviikkoillaksi sain yhdeltä työkaverilta lipun Maceo Parkerin konserttiin. Paikka oli huono, mutta onneksi musiikki kuului ja kun oikein kurkottelin, saatoin silloin tällöin nähdä itse maestronkin. Kaksi ja puoli tuntia meni niin nopeasti, etten millään uskonut musisoinnin olevan lopussa, kun bändin jäsenet alkoivat poistua lavalta. Kyllä oli hieno konsertti, ihan miun maun mukaista funky-jazzia.



Perjantaina suuntasimme suoraan töitten jälkeen vuosittaisille kirjamarkkinoille. Aina päätän etukäteen, että tällä kerralla en osta kuin muutaman kirjan - ja mies karttoja, mutta jostain kumman syystä kirjahallista tullaan ulos kymmeniä kiloja painavien reppujen kanssa. Tänä vuonna saimme saaliiksi muutaman keittokirjan, kymmenisen salapoliisiromaania (sopivaa metrolukemista), useita karttoja, jokusen historian kirjan, kirjalahjoja lapsille ja askartelutarvikkeita. Työkaverit ilahtuvat huomenna, kun kannan ison muovikassillisen virustarvikkeita töihin.

Ei mennyt ihan kollaasin asettelu nappiin, mutta näkyy siitä kuitenkin, että kirjoja oli jokunen tarjolla.

Eilen tyhjensimme asuntovaunusta loput astiat ja muut tavarat varastoon ja iltapäivällä kiskoin vaunun Hollantiin talvisäilöön. Vaikka matka ei ole kuin 80 kilometriä, menee reissuun aina muutama tunti. Onneksi kaupat ovat täällä illalla kahdeksaan asti auki, muuten en olisi ehtinyt viikonlopun ruokaostoksia tehdä.

Tänään olen käyttänyt sunnuntaipäivän kokkailuun ja muuhun mukavaan puuhasteluun. Uunissa hautuu kaalipata, joka varmaan parin tunnin päästä on tarpeeksi muhinutta. Yksi iso annos valmistuu rautapadassa, mutta koska kaalia ja muita tarvikkeita oli runsaasti, tein myös kaksi pienenpää satsia. Kiertoilmauuni hoitaa homman loppuun.

Äsken kävin kellarissa maalaamassa naamiaispäähineiksi suunniteltuja viruskypäriä ja huomenna vien ne töihin koristeltaviksi. Koristeita varten maalasin myös kastanjankuoria kultavärillä. Jos eivät töissä kelpaa, voin varmaan käyttää niitä joulukranssien koristeina. Pitääkin vähitellen ryhtyä keräämään kranssimateriaalia.

Nämä eivät ole koppakuoriaisia vaan kultamaalattuja, piikkisiä hevoskastanjan kuoria.

Voihan virus sentään!

Nukuin tänään ansiokkaasti pommiin. Töissä olin vasta vähän ennen kymmentä ja tietysti tunnustin heti myöhästymiseni syyn pomolleni. Tein eilen illalla tosi myöhään töitä

Juttu on nimittäin niin, että meillä on koko osaston yhteinen poissaolopäivä lokakuun lopulla. Ensin vietämme aikaa aivoriihessä, lounaan jälkeen ratkaisemme rikoksia (?), piipahdamme ryhmäkuvassa, juomme cockaileja, istumme yhdessä illallispöytään ja kaiken tämän jälkeen poistumme hetkeksi pukeutumistiloihin vaihtamaan päivävaatteet naamiaisasuihin. Lopun iltaa saammekin arvuutella, kuka tai mikä minkäkin asun sisällä on. Palkintojakin kuulemma on jaossa.

Osastopäällikkömme haluaisi meidän pukeutuvan erilaisten teemojen mukaan. Koska yksikössämme virukset ovat päivittäisinä vierainamme - no, eivät ihan konkreettisesti, mutta virtuaalisesti kuitenkin - niin siitähän se älynväläys lähti. Ehdotin, että teemme viruskypärät kaikille ja loppuosa kropasta peitetään legginseillä, tunikoilla tai t-paidoilla. Ehdotukseni otettiin riemulla vastaan, koska kenelläkään muulla ei ollut mitään ajatusta asiasta

Kun kerroin kypärän valmistustavasta, sain vastaani syvän hiljaisuuden. Lopulta joku pyysi minua tekemään yhden malliksi ja sitten päätetään, kuinka toimitaan jatkossa

Eilen illalla puhalsin ilmapallon noin pääni kokoiseksi. Sitä ennen olin sekoittanut tapettiliisteristä sopivan paksuisen mönjän ja leikannut sanomalehteä suikaleiksi. Kastelin suikaleita liisterillä ja liimailin niitä pitkin poikin ja päällekkäin ilmapallon päälle. Tunnin verran länttäilin märkiä lehden paloja, mutta sitten selkäni käski lopettaa. Jätin märän viruksen alun kuivumaan

Aikaisemmin töistä tullessani olin kerännyt tien varrelta kastanjan piikkisiä kuoria. Aion koristella viruskypärän niillä, kunhan ensin päätän, millä värillä koko koristuksen maalaan

Eihän virus aamulla vielä kuiva ollut. Ripustin pallon pyykkinarulle ilmavaan paikkaan ja toivon, että voin sen illalla maalata. Huomenna minun pitäisi tuoda hökötys töihin näytille, mutta voipi olla, että en ehdi piikkisiä koristuksia vielä liimailla. Otan varmaan vain valokuvia tekeleestä

Kaikkeen sitä ihminen ryhtyykin! Tänään kuulin, että ilmeisesti minun täytyy tehdä kypärät koko sakille, kun muut eivät ehdi (minullahan on hyvin aikaa), osaa, viitsi, jaksa, halua, jne. tehdä itse mitään. Vaatteita en toisille kyllä hommaa, ostakoon omat trikoonsa ja tehköön tunikansa.

Tämä on lintuinfluenssavirus. Nappasin kuvan täältä.

Kuvako muka valehtelee?

Nyt oli ihan pakko pistää itsensä likoon! Löysin sivuston Yearbook Yourself 2009, jossa voi omakuvan muuttaa eri vuosien mukaan enkä millään voinut vastustaa kiusausta. Omakuva on pari vuotta vanha, mutta nuo alla olevat paljon, paljon vanhempia. Uskokoon, ken tahtoo, sama tyyppi kaikissa kuvissa.

Onpas vuosi 1978 jäänyt jotenkin hämärään, kun en muista ihan noin blondi olleeni.

Olivatko opiskelijat tosiaan noin vanhan näköisiä vuonna 1970?

Vuonna 1960 taisin oikeasti olla sentään vähän nuorempi kuin kuvan neitokainen. Kivat pisamat, vai mitä?

Tehkää perässä, jos uskallatte!