Fysiikan lakeja uhmaten

Eilen tuli taas toteen näytetyksi se, että ihan vain pikkuriikkisen ylimääräistä rasvaa ihonsa alla säilövä ihminen pysyy veden pinnalla vaikka ei haluaisikaan. Tai ei ainakaan pysty pitämään jalkojaan altaan pohjalla ja samalla juoksemaan. Uiden kyllä pärjäsin, mutten vesijuosten.

Menin eilen vesijumppatunnille ja yritin pysyä mukana tahdissa, muttei siitä mitään tullut. Jalkani eivät kertakaikkiaan pysyneet pohjassa, vaikka muuten kyllä oli mukavaa. Vesi oli +30-asteista ja alussa riuhtoessani tuli jopa kuuma, mutta tunnin loppuessa aloin melkein palella. Tehokasta liikuntaa se kyllä oli ja pystyin jopa seuraamaan ohjaajaa ja tekemään liikkeitä perässä (paljon hitaammassa tempossa tosin kuin hän) niin kauan kuin hän seisoi altaan reunalla. Veteen pulahdettuaan en enää tiennyt, kuinka vaahtomuovisia vesikäsipainoja olisi pitänyt heilutella. Vesi loiskui, musiikki soi ja ohjaajan ääni ei kantanut mihinkään, joten improvisoin vedenalaisliikkeet itse.

Seuraavaksi vesijumppakerraksi yritän hankkia nilkkapainot. Betoniset tai lyijyiset, ei sillä niin väliä ole, kunhan jalat pysyvät altaan pohjassa.

Vesijumpan jälkeen siirryin hetkeksi lämmittelemään suomalaiseen saunaan. Niin ainakin ovessa luki. Seinällä oli taulu, jossa ohjeistettiin saunomista: Saunassa täytyy pitää päällä joko uimapukua tai olla pyyheliinaan kietoutuneena. Saunaa ei saa kuumentaa heittämällä kiukaalle vettä. Ennen ja jälkeen saunomisen täytyy käydä suihkussa.

Viimeinen ohje oli jopa minulle selvä, mutta nuo kaksi edellistä pistivät hymyilyttämään. Menin kuitenkin kiltisti saunaan pyyhe ympärilläni, mutta lauteilla annoin itselleni vapauden. Harmitti, kun en huomannut tuoda vettä juomapullossa mukanani, että olisin voinut löylyäkin heittää. Tuskin saunatonttu olisi siitä pahastunut. Onneksi sauna oli sentään kunnolla kuuma eikä mikään 60 asteen lämpökaappi.

Tämä oli toinen kerta, kun käytin kuntokeskuksen palveluita. Kävin yhtenä iltana tällä viikolla osallistumassa BodyBalance-tunnille. Se oli vähän liian rauhallista liikuntaa, ainakin minulle. Hitaita venytyksiä ja tasapainoilua yhdellä jalalla. Lopuksi piti vartin verran maata lattialla meditoimassa. Kylmä siinä tuli. Kokeilisinkohan seuraavaksi vaikka Zumbaa?

Terveisiä ostoskeskuksesta, tositarkoituksella

Arvatkaapaas, mitä olen tehnyt? Se on jotain, josta olen haaveillut jo kauan aikaa, mutta aina vain asia jäänyt ja jäänyt. Olen liittynyt kuntoiluklubiin! Viime viikolla töitten jälkeen ajoin lähikylän klubille tutustumaan liikuntamahdollisuuksiin ja muihinkin talon tarjoamiin mukavuuksiin. Kun kerran sinne asti olin päässyt, ilmoittauduin saman tien jäseneksi. Olisin heti saanut aloittaa kunnon kohottamisen, mutta kun mukana ei ollut asiaan kuuluvia vaatteita, en oikein tohtinut. Työvaatteissa on aika epämiellyttävää hikoilla muualla kuin työpöydän takana.

Eilen lähdin etsimään liikuntaan sopivia vaatteita, sillä eihän hienolle klubille vanhoissa verkkareissa voi mennä. Tai ehkä voisi, mutten sovi niiden sisälle. Kaikki entiset liikuntavaatteeni ovat jostain syystä kutistuneet kaapissa. Lempiurheilukaupastani löysinkin hauskat 3/4-pituiset housut kuntosalille ja jumppatunneille, kunnollisen uimapuvun vesijumppaa varten ja pujahtipas ostoskoriini oikein ulkoilupukukin. Kaikkein tärkeintä asustetta, jumpparintsikoita, piti lähteä muualta hakemaan. Jostain syystä urheilukaupassa sellaisia ei myyty.

Seuraavaksi oli suunta kohti valtavaa ostaria, jonne muutama muukin oli päättänyt lähteä viettämään lauantaista rankkasadepäivää. Kauppakeskuksen parkkipaikalle oli melkein kahden kilometrin jono ja autolle ei tahtonut millään löytyä omaa ruutua tuhansien joukosta. Onneksi ostari on niin valtava, ettei kymmenien tuhansien ihmisten määrä tuntunut ahdistavalta. Oikea alusvaatekauppa löytyi nopeasti ja sopivat rintsikatkin ammattimyyjän avustuksella helposti. Nyt ei ole enää mitään syytä, miksen lähtisi tuota pikaa rakentamaan kuntoani kohdalleen.

Siinä se, läjä uusia vaatteita. Vasemmalla ulkoilupuku, keskellä harmaat liikuntahousut ja oikealla uimapuku. Rintsikatkin sieltä uikkarin alta pilkistävät ja ostinpa pari paria sukkiakin. Minulla tuo värikoodi tuntuu olevan sisäsyntyinen. Harvoin osaan muuta kuin mustaa ostaa, en edes näe muita värejä. Harmaat housut olivat yllätys itsellenikin.

Tänään olen jatkanut rättisulkeisia kotona. Monet t-paitani pääsevät nyt viettämään aikaansa liikuntavaatteiden kanssa samalle hyllylle. Siirsin myös lopultakin kesävaatteet pois kaapeista talvisäilöön ja muutenkin karsin garderobiani oikein rankalla kädellä. Kaikki vaatteet, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt, pääsevät etsimään uutta kotia. Kylläpä tuli kaappiin tilaa ja monta pulleaa muovikassia on odottamassa vaatekeräyslaatikkoon vientiä. Kaiken lisäksi tienasin yli 30 henkariakin!

Nyt ovat kaikki mustat vaatteeni siististi lajiteltuina komerossa ja kaapin hyllyillä. Komeron vasemmassa reunassa kurkistelee jotain tummanpunaista, mutta tuskinpa vedän niin värikästä päälleni pitkään aikaan. Se on nimittäin ainoa juhlaleninkini, joka myös on henkarilla roikkuessaan kutistunut. Komeroon se jäi vain minua härnätäkseen. Onpahan lisää paineita saada muodot kohdalleen. No niin, nyt pois tietokoneelta ja kuntosalille siitä!