Punainen buduaari

Jos joskus vielä hommaan makuuhuoneeseen verhot, niin niitten täytyy olla mustat! Ripustin viikonlopun aikana ikkunoihin uudet (vanhat) verhot, koska

a) olin kyllästynyt edellisiin,

b) em. edelliset joutivat pesuun,

c) em. edelliset kiskottiin alas huoneeseen suoritettujen eristyksellisten toimenpiteiden takia.

Verhokätköistäni vintiltä löytyi lähes käyttämättömät, punaisen oranssit ohuehkot valmisverhot, jotka joskus olin ostanut olohuonetta varten. Niiden piti aikoinaan luoda raikkaan kesäistä tunnelmaa, mutta verhojen kiinnityksen jälkeen huone pimeni kuin ukkosen edellä. Ei tuntunut raikkaalta vaikka kesäiseltä kyllä ja vaihdoinkin ne tuotapikaa takaisin tuttuihin, tylsän harmaan-beigen ei-minkään-värisiin.

Nyt muistin punaiset pimennysverhot, ja koska eristystoimenpiteiden suorittaja toivoi, ettei aurinko liikaa hohkaisi makuuhuoneeseen etelää ja länttä kohti olevien ikkunoiden läpi, päätin ottaa punaiset ihanuudet uusiokäyttöön. Kangasta oli niin paljon, että tuunasin verhoista kaksinkertaiset taatakseni tuplapimeyden. Se vaihe sujui joutuisasti. Varsinainen ripustaminen olikin toinen juttu.

Verhokiskot ja kiinnitykseen käytettävät hakaset sekä muut mitättömän pienet, mutta erittäin tärkeät osat ovat epämääräisesti arvioituina peräisin iloiselta 60-luvulta. Oli suoranaista tuskaa työntää sormet tangon suojana olevan metallisen listan alle (Alkuperäisasentajalta oli unohtunut reunojen hiominen. Toim.huom.) ja yrittää saada verhojen kiinnitysmekanismien liu'ut osumaan täsmälleen oikeaan kohtaan.

Eristyksellisten toimenpiteiden tekijä ehdotti, että jos laitettaisiin huoneeseen valot, ettei pimeässä tarvitsisi näpelöidä. En Ollut Samaa Mieltä. Ripustushommassa ei silmiä tarvittu. Suurimman osan aikaa seisoin tikkaiden toiseksi ylimmällä askelmalla silmät kiinni ja yritin kädet pystyssä päästä verhojenasennusnirvanaan.

Viimeisiä liukuja vietäessä huomasin, että ne perhanan nippelit saa irti toisistaan ja näppärästi sujautetuiksi kiskon ympärille. Kun rullan kummatkin puolet ovat verhokiskossa kiinni, sulketuu systeemi painovoiman ansiosta taas sujuvasti kasaan ja pitää verhoa ylhäällä. Miksei kukaan kertonut tätä etukäteen? Pitikö tämäkin triviaalilitieto oppia kantapään kautta? Tai sormenpäiden?

Verhot ovat nyt siellä missä pitääkin. Punaisen oranssi väri antaa huoneelle kivan säväyksen. Makuuhuoneesta tuli hetkessä (hah!) punainen buduaari. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, seuraavat verhot ovat mustat, hiilenmustat lakritsinvärisin kuvioin.

Tuossa ne nyt ovat juuri ripustettuina. Tikkaatkin vielä tilannetta todistamassa.

Ihan omatekemä

Sain lopultakin valmiiksi viime kesänä aloittamani neuletakin. Joku kummallinen lankakärpänen pääsi iskemään ja aloin pitkästä aikaa kutoa. (Jotkut sanovat vissiin neuloa, mutta minulle puikoilla sohiminen on kutomista.)

Neuleesta piti tulla talvitakki Belgian viileään ilmanalaan, mutta eihän se ajoissa valmistunut. Vaikka eipä tuossa olisi talvella tarjennutkaan, sen verran kylmää oli täälläkin. Takin osat ovat nyt pitkään olleet vain yhteen liittämistä vailla. Eilen lopulta otin neuletyön käsiini ja kursin saumat kasaan.

Lopputulos roikkuu syreenipuskan oksalla tuossa alla. Taitaa tekele olla jo pian liian kuuma, kun aurinko on alkanut ihanasti lämmittää, mutta kaipa sille vielä iltaisin olisi käyttöä. Pitäisiköhän kokeilla tehdä jotain muutakin, kun takistakin tuli ihan sopiva. Ei se päällä noin muodottomalta näytä.