Puutarhahommiin siitä, mars!

Jippii, pihalla kukkivat narsissit!

Siinä ne iloisina ilmoittavat, että nyt viimeistään on ryhdyttävä puutarhatöihin. Ensin täytyy siivota kukkapenkeistä vanhat ja kuivuneet oksat sekä heinät pois. Sen jälkeen tutkiskelen, mihin istuttaisin lisää kukkia ja kuinka tänä vuonna suunnittelen kasvimaani. Sen verran olen jo päättänyt, että viime vuonna talon seinustalle, oven viereen istutettu vaaleakukkainen köynnösruusu siirtyy puutarhan perälle portinpieltä kaunistamaan.
Tämä ruusupensas vaatii pikaista leikkausta ennen kuin se on liikaa työntänyt uusia oksia ja silmuja.

Arvatkaapas, mikä tämä vihreä heinä on?

Ruohosipulihan siinä. Se onkin päässyt kasvamaan ihan huomaamatta melkein parikymmensenttiseksi. Muut yrtit sen sijaan näyttävät kärsineen talvesta. Siemenestä kasvattamani metrin korkuinen rosmariinipuska on talven mittaan vaihtanut väriä vihreästä ruskeaksi. Taidan kuitenkin odotella vielä vähän aikaa, jospa kevät palauttaisi sen ennalleen. Salvian leikkasin viime keväänä ihan maata myöten, eikä se siitä yhtään suuttunut. Kasvoi reippaasti koko kesän ja syksyn. Nyt näyttää siltä, että joudun taas tekemään saman operaation. Pensas näyttää kovin puumaiselta ja epäsiistiltä, tuskin se kuitenkaan kuollut on. Timjami ja oregano sen sijaan näyttävät kokonaan kadonneen yrttimaalta. Belgian pitkä talvi taisi olla niille liian rankka.

Tästä se alkaa.

Siemeniä kävin aamusella ostamassa aika läjän. Korissa on yrttien lisäksi, erilaisia salaatteja ja punajuurta sekä kahdenlaisia auringonkukkia, ruiskaunokkeja ja monen värisiä krasseja. Suurimman osan siemenistä kylvän ensin pikkuruukkuihin ja vasta myöhemmin istutan taimet maahan. Uusina viljelytuttavuuksina mukaani lähtivät myös lehtimangoldin ja suolaheinän siemenet. Puutarhaoppaista täytyy lisäksi tutkia, mitä kommervenkkejä laakeripensaan kasvattamisessa tarvitaan. Sellaisenkin taimen kaupasta mukaani nappasin.

Nyt lähden kasvimaalle ennen kuin tulee pimeä.

Hauskaa Pyhän Patrickin päivää!

Tänään on taas juhlan paikka. Kohta pääsemme nauttimaan irlantilaisten työkavereiden järjestämästä tarjoilusta Pyhän Patrickin päivän kunniaksi. Ohjelmassa on kuulemma ainakin musiikkiesityksiä. Voi, kun olisi tanssijoitakin!



Edit. klo 17:37 - Juhlat jatkuu, mutta minä lähden kotiin. Oli hieno tanssiesitys ja hauskoja irlantilaisia rallatuslauluja. Tarjolla savukalavoileipiä, irlantilaisia makkaroita, vihreää kuohuviiniä (!) ja Guinnesiä. Irlantilaiset on kivoja!

Suosittiin kotimaista

Tykästyin vasta muutama vuosi sitten Marimekon tuotteisiin ja menin ja ostin itselleni trikootunikan. Tuollaisen pilkullisen (kuva alla) . Siinä on malli kohdallaan - suora ja muodoton - ja värit juuri niin kuin haluan eli raikasta mustaa ja pirteää harmaata.

Viime kesänä ostin toisen tunikan. Sama malli, väri - no, katsokaa itse (kuva alla). Näillä olen hyvin pärjännyt, kun kaapista löytyy vielä kolmaskin, täysin musta tunika (sellainen muka parempi). Lisäksi omistan kahdet käyttökelpoiset mustat pitkät housut ja yhdet kunnolliset farkut. Väriloistoa antaa kaulaan kieputtamani huivi. Joskus vihreä, joskus punainen ja joskus siltä väliltä. Väri tietysti riippuu mielialasta ja siitä, mistä lähin huivi käsiini löytyy. Nyt on kurkun ympärillä viininpunainen. Se kun oli eteisen kaapin hyllyllä töihin lähtiessäni. Periaatteessa lempivärini on kirkas punainen, mutta sitä en enää muista oikein itsekään.

Tunikoihini olin tyytyväinen viime syksyyn asti. Silloin löysin tuosta pilkullisesta pieniä reikiä juuri vyötärön alapuolelta. Ihmettelin ja pohdin, mistä kummasta ne ovat voineet tulla ja päätin, että joko farkkujen tai toisien mustien housujen vyön soljet ovat olleet tihutekoon syyllisinä.

Siinä ne ovat, madonreiät nurjalta puolen kuvattuina.

Myöhemmin syksyllä huomasin, että keväällä ostamieni saappaiden vuori ja sisäpohjat alkavat irtoilla. Otin yhteyttä Marimekkoon ja sain ystävällisen pyynnön lähettää lähikuvia tunikan rei'istä ja saappaista. Tuumasta toimeen ja muutaman päivän kuluttua sain taas viestin, että saappaista korvattaisiin puolet hinnasta, mutta tunikasta ei mitään, koska trikooneuloksessa kuulemma on joskus solmuja, joiden kohdalle saattaa ilmestyä reikä. Mikäs siinä, kiva kun jotain korvasivat.

Saappaat parkkipaikalla metsälenkin jälkeen.

Muutama viikko sitten löytyi uudemmastakin tunikasta reikä ja vielä ihan samasta kohdasta kuin toisestakin. Tätä vaatetta en ole käyttänyt farkkujen tai vyöllisten housujen kanssa, joten soljet eivät tällä kertaa ole syyllisiä. Luulenpa, että reikien syynä on pömppömahani. Vaikka ei se kyllä kovin terävä ole, joten ihan varma en voi olla. Voihan tietysti pesukoneen rummussakin olla juuri tunikoiden etuosan kohdalle osuva terävä liitos tms., joka säännöllisesti repäisee pikkuriikkisen palan pois vaatteesta. Outoa kuitenkin on se, että muihin vaatteisiini reikiä ei ole tullut.

Eikä siinä vielä kaikki. Pari vuotta sitten lentokentältä ostamani Marimekko-sateenvarjo päätyi viime viikolla roskikseen. Esitteen lupauksista huolimatta se ei kestänyt Belgian tuulisia sateita. Ei lipukkeessa tietenkään juuri belgialaisesta sateesta puhuttu, mutta kaikenmaailman tuulissa ja tuiskuissa sen piti olla omiaan. Piikit menivät poikki, kangas repesi ja lopulta siitä tuli täysin käyttökelvoton. Harmi. Se oli kevyt, koirakuvioinen sontikka, joka mahtui jopa käsilaukkuun (sillon kun oli vielä ehjä). Onneksi on 10 vuotta vanha varavarjoni (väriltään harmaa, yllätys yllätys) on vielä käyttökelpoinen.

Nyt pidän mielessäni, että yhden suomalaisen firman tuotteet jäävät ainakin toistaiseksi minulta kauppojen hyllyille.

Elämää konditionaalissa ja futuurissa

Tehän tunnettekin jo työkaverini Sophien. Olin taas päivänä muutamana hänen kanssaan kahvilla ja keskustelumme sujui suunnilleen näin (S = Sophie, m = minä):

Olisin saanut supermarketin oviaukonkin kuvaan, jos olisin sihdannut paremmin.

S: Olen lopultakin saanut varatuksi itselleni ajan terapeutilta.

m: Jaa, sepäs hyvä, kun kerran ellaista tunnet tarvitsevasi. Saitko lääkäriltä lähetteen?

S: Sain, mutten halunnut, että hän kirjoittaisi, että tarvitsisin useita terapiaistuntoja. Pyyntöni jälkeen hän kirjoitti, että tämänhetkisessä tilanteessa tarvitsen ulkopuolisen apua ja neuvoja.

Jos olisin poistunut kaupasta toisen kadun puolelta, näkymä ei olisi ollut tämä.

m: Miksi?

S: Jos aikoisin vaikka pyytää sairauskassaltamme korvausta psykologin maksuista, en haluaisi, että työnantaja tietäisi, että olen joutunut käymään terapiassa.

m: Miksi?

S: Tietysti jos vaikka joskus ostaisin esimerkiksi talon (huom: Sophiella on tyhjillään oleva talo) tai asunto-osakkeen ja jos minun pitäisi ottaa sitä varten vakuutus ja siihen vakuutukseen pitäisi rehellisesti kirjata kaikki taudit ja muut sellaiset. Terapian kuitenkin jättäisin siitä pois, ettei se vaikeuttaisi vakuutuksen saantia. Vakuutusyhtiö saattaisi kuitenkin ottaa yhteyttä terveysasemalle ja saisi sitä kautta tietää, että olen käynyt terapiassa.

m: Miksi vakuutusyhtiö ottaisi terveysasemallemme yhteyttä? Eihän työnantajalla ole lupa antaa mitään tietoja.

S: Ei olekaan, mutta koskaan ei tiedä, kuinka joku sairauskassan työntekijä saattaisi käyttäytyä.

Jos erkkeritalon julkisivusta olisi pidetty huolta, maali tuskin hilseilisi.

m: Eikös tuo nyt ole aika teoreettista. Sitä paitsi sairauskassa ja terveysasema eivät ole samaa laitosta.

S: Ehkä ei, mutta ihan varmasti ne vaihtavat tietoja keskenään ja joku voisi osata yhdistää asiat ja henkilöt keskenään.

Kauniit parvekkeet saattaisivat pudota, jos remonttimiehet eivät olisi tukeneet talon seiniä.

m: Jos kerran pelkäät, että joskus tulevaisuudessa mahdollisesti vakuutusyhtiö saisi tietää, että olet käynyt terapiassa, älä tee maksukorvausanomusta. En kyllä ymmärrä, miksi vakuutusyhtiö, jonka kanssa et vielä edes ole tekemisissä, kun et viime aikoina ole ostanut taloa tai osaketta, olisi kiinnostunut terapiastasi. Sitä paitsi ei sellainen vakuutukseen vaikuta, eikös melkein kaikki käy nykyisin terapiassa.

S: Niin, ei sen pitäisi vaikuttaa, mutta koskaan ei voi tietää. Näitä asioita täytyy kunnolla ajatella etukäteen. Jos yhtään ei suunnittelisi ja miettisi, mitä voisi käydä, jos toimisin niin tai näin, elämästä tulisi kauhean vaikeaa.

m: No, niin varmaan tulisi! Oho, kyllä mun nyt täytyy mennä, on aika paljon töitänkin. Onnea terapiaan!

Jos olisi ollut lämmintä, tuolit eivät olisi olleet pinossa.

S: Kiitos. Kerron joskus, kuinka se meni. En kyllä vielä huomenna, haluan ensin itse miettiä, mistä oikein oli kysymys.

m: (Apua! )

Jos ruokatunnilla olisi satanut, taivas ei olisi ollut noin sininen.

Työhuoneeni seinällä voisi olla jonkun muunkin kuva (ja onkin)

Kuvat otettu yhden ruokatunnit aikana työpaikan lähistöltä.

Puistolenkillä

Viime viikonloppuna oli niin kaunista ja aurinkoista, että oli ihan pakko lähteä tutkimaan, josko kevät jo näkyisi muuallakin kuin omalla pihalla. Kaksi puistoa kierrettiin, mutta piilossa se vielä oli. Tuuli puhalsi kylmästi eikä aurinko tuntunut yhtään lämmittävän.

Vielä iltapäivälläkin puro oli jäässä.

Nyt voisi taas arvailla, missä päin meri on. Oli missä oli, sadan kilometrin päässä kuitenkin.

Pähkinäpensas sentään ilmoittaa kevään jo tulleen.

Kaupunkipuistoon oli oikein tienviitatkin tällätty. Hyvinhän tuosta selvän ottaa, mihin suuntaan pitää mennä.

Vanha ruokailukatos on tainnut jäädä unholaan. Grillikatoskin se voisi olla, vaan ei ole. Täällä ei nimittäin saa puistoissa grillailla.

Kohta tällä polulla on vihreä lehtikatto.

Aasi oli vienyt isäntänsä lenkille. Kaverukset kävelivät pitkin katuja ja lopulta suuntasivat puistoa kohti.

Kevät Lente Printemps Vår Spring Frühling Pomlad Primavera Earrach Forår

Lopultakin on kevät! Ihan alussa se tosin on ja saa vielä pitkän matkan kulkea kesään, mutta hyvällä alulla kuitenkin.

Tänään näytti puutarhassa tällaiselta:

Krookukset kukkivat sinisinä ja...

...keltaisina

Raparperipiirakan täyte on melkein poimittavissa.

Syreenipensaskin on tajunnut, mistä oikein on kysymys.

Ruusun piikit ovat jääneet silmuja pienemmiksi.

Etupihan kanervat kukkivat täyttä päätä.

Takapihalla pähkinäpensas levittelee siitepölyään allergisten kiusaksi.

Unohdettu maauimala

Tässä maassa on paljon unohdettuja ja melkein kadonneita rakennuksia, on pysähtyneitä tehtaita, hoidon lopettaneita sairaaloita, haamulinnoja. Olenpa kuullut metsän keskelle kadonneesta huvipuistostakin. Toistaiseksi olen löytänyt paikoista vasta yhden, Hofstaden maauimalan.

Vuosien ajan Euroopan suurimman maauimalan titteliä kantanut laitos on nyt unohdettu ja ränsistynyt.

Arkkitehti Charles Van Nuetenilla oli uimalaa suunnitellessaan 1930-luvulla mielessään olympia-allas, mutta suureellinen suunnitelma toteutui vain osittain.

Aluetta hallitsi lasitettu, hevosenkengän muotoinen kahvila, joka näytti kelluvan altaan yläpuolella.

Uimalan mukavuuksiin kuului myös hyppytorni.

1930-luvulla uimalassa, viereisellä hiekkarannalla ja virkistysalueella saattoi rentoutua päivittäin jopa 35000 ihmistä. Aluetta kutsuttiinkin köyhän miehen merenrannaksi. Ne brysseliläiset ja läheisen Mechelenin asukkaat, joilla ei ollut varaa matkustaa merelle saakka, pääsivät nauttimaan rantaelämästä vain parin kymmenen kilometrin päässä kotoaan. (Kuva kopioitu internetistä)



Maauimala suljettiin vuonna 1978. Aikoinaan niin upea laitos oli vuosien saatossa mennyt huonoon kuntoon, eikä täyttänyt enää nykyajan hygieniavaatimuksia. Uimalan rakennukset jätettiin kuitenkin paikoilleen ja aikomuksena kuulemma on niiden kunnostaminen museoksi.

Näkymä hiekkarannalle helmikuussa

Nykyisin Hofstaden virkistysalueella on urheiluopisto ja -museo, uimaranta, lasten leikkipuisto ja useita pieniä järviä kiertävät ulkoilureitit. Varsinkin talvella siellä on mukava kuljeskella koirien kanssa, kun rannat eivät ole täynnä väkeä.

Kuvat otettu myrskyisänä sunnuntai-iltapäivänä.