Ruusulle kyytiä

Siirsin vaaleakukkaisen köynnösruusun talon nurkalta vähän pidemmälle puutarhaan. Viime kesänä ruusua seinän viereen istuttaessani mielessäni oli englantilainen, köynnösruusun kaunistama maalaismökki. Haaveissani jo näin, kuinka tuoksuva ruusu peittäisi koko seinän. Mutta niin kuin usein haaveille käy, ei tämäkään toteutunut. Ei belgialainen kaupunkitalo muutu englantilaiseksi maalaismökiksi vaikka sen ympärille istuttaisi kymmenen ruusua. Suuri ruukkukin oli koko ajan tiellä ja vaikka piikikkäät oksat harottivatkin joka puolelle, ei ruusu oikein tuntunut kasvavan.

Vasemmalla ruusu ennen muuttoa ja oikealla valmiina matkaan (Eikö näytäkin reppanalta?). Ruukussa kasvoi myös erittäin hyvin leviävä ja kaiken peittävä pelargonia. Sen siirrän aidan viereen rehottamaan.

Puutarhasta portin vierestä löytyi sopiva paikka muuttajalle. Jos portin toiselle puolelle vielä hommaisin punaisen köynnösruusun ja ruusuille tueksi kaariportin, saisin taas lisää hoidettavaa/ihailtavaa/murehdittavaa.

Aika lailla sain tehdä töitä, että sain viljelmän ulos ruukusta. Lapion lisäksi hommassa tarvittiin lievää väkivaltaa. Kuopan pohjalle heitin kourallisen lehmänlantarakeita ja tamppasin mullan tiiviiksi ruusun ympärille. Kyllä sen nyt kelpaa!

Vasemmassa kuvassa uusi, punainen köynnösruusu matkalla istutettavaksi ja oikealla ihan itse tehty kaariportti. Kaupassa tuollaisten porttien hinta oli ihan hirveä, joten omista bambuista se lopulta väännettiin. Kyllä siitä ihan nätti tulee, kunhan ruusut kasvavat ja alkavat kukkia.