Työmatkan ihanuuksia ja nopeita pyöräilijöitä

Lähdettiin aamusella metroasemaa kohti ajelemaan. Yhtäkkiä oli edessä este ja tie olikin poikki! Vähän matkan päässä, mutkassa näkyi kuorma-autoja ja asfalttikoneita. Onneksi oli risteys vieressä ja päästiin kiertotietä perille. Missään ei ollut etukäteen merkkiä, että tiellä tehtäisiin korjaustöitä.

Kotimatkalla hyppäsin bussiin ja ilmoitin meneväni kotikylään. Kuski sanoi, ettei aio ollenkaan kylän läpi ajaa (ne tietyöt nimittäin). Sanoin istuvani bussissa mahdollisimman lähelle kotia ja käveleväni lopun matkaa. Outoja teitä kuljeskeltiin ja muutaman sadan metrin päässä omasta pysäkistäni hyppäsin linja-autosta pois. Kuinkas ollakaan, ohitseni ajoi brasilialainen naapurini ja poimi kyytiin. Kävipä tuuri!

Bussifirman nettisivuja tutkiessani tajusin äkillisen tietyön tarpeen. Sunnuntaina ohitsemme ajaa suuri joukko pyöräilijöitä ja heitä vartenhan tie pitää kunnostaa. Tämän vuoden Ranskan ympäriajo alkaa Rotterdamista ja ensimmäinen etappi päättyy Brysseliin, minne polkiessaan kilpailijat kiertävät tästä meidän ohi. Varmaan täytyy mennä tien varteen katsomaan suurta urheilujuhlaa.

Mutta siitä työmatkasta vähän lisää. Sen lisäksi, että lähes kaikki tiet ja kadut ovat poikki, kulkevat Brysselin metrot kesäajassa eli harvemmin kuin yleensä. Vaikka metrojunat lomailevat, ihmiset eivät. Arvatkaapa, kuinka rattoisaa on ahtautua täpötäyteen metrojunaan, kun ulkona on yli 30 astetta lämmintä ja junassa huomattavasti enemmän? Ihmiset ovat hikisiä, haisevat pahalle ja jotkut jopa hermostuvat tungoksessa.

Yhdellä matkalla osuin nuoren, äkäisen naisihmisen viereen seisomaan. Hänen lähellään seisoi myös mies, joka sai naisen kyynärpäästä leukaperiinsä, kun oli ilmeisesti koskettanut paljasta olkapäätä. Katselimme ihmeissämme toisiamme. Hetken päästä nainen päästi sanaisen arkkunsa auki ja ilmoitti moneen kertaan, että liian liki ei saa tulla. Lähellä olevat matkustajat yrittivät parhaansa, mutta minkäs teet, kun on seisottava kuin sillit suolassa.

Linja-auton odottaminen auringon paahteessa tuntui tosi raikkaalta metromatkan jälkeen. Ja bussikin ajoi tänään taas oikeaa reittiä. Oli muuten tasaista menoa uudella asfaltilla. Kyllä kelpaa Lance Armstronginkin ajella viimeistä Touriaan meidän kulmilla.

Kesäkatsaus

Hauskaa kesää!

Meillä on täällä aivan upea ilma. Lämmintä lähes 30 astetta ja aurinko on paistanut täydeltä terältä jo monta päivää. Ihana kesä! Lomani ei ole vielä lähelläkään, mutta tällaisessa säässä viikonloppukin tuntuu lomalta. Viime aikoina on ollut niin paljon säpinää ja touhua, että pari vapaapäivää tuli tosiaan tarpeeseen.

Nuoria interrailaajia on pyrähtänyt kotonamme sekä meno- että paluumatkallaan, työpaikalla vietimme koko osaston yhteistä kesäpäivää afro-brasilialaiseen tyyliin, olen päntännyt hollanninkokeeseen (oli muuten vaikea) ja suuren konferenssin järjestelyt ovat pitäneet kiireisenä.

Tässä vähän kuvia viime aikojen tunnelmista.

Ei ole juhannuskoivua eikä -ruusua, mutta onpas juhannusroskis! Tämän näin perjantaina ruokatunnilla.

Veimme railaajat Namuriin, josta he aloittivat parin päivän pituisen kotimatkansa.

Tämä on aidon afrikkalaisen pukuni helmaliehuke. Sain kaksiosaisen puvun ja turbaanikankaan parilla kympillä työpaikan viereisestä afrikkalaiskaupasta.

Siirtykäämme seuraavaksi omalle pihalle:

Lipstikka on kasvanut jo yli kaksimetriseksi. Kohta joudun leikkaamaan sen poikki, mutta ei hätää, se ehtii vielä kohota korkeuksiin ennen syksyä.

Omista valkosipuleista on tehty jo rosmariini- ja chilimarinadia ja muutama pullollinen valkosipuliöljyäkin on valmistumassa. Loput herkut sidoin tänään leteille.

Kamera on kiva kaveri. Tänäänkin se yllättäen löysi kypsiä vadelmia.

Arvatkaapa, mitä näistä pikkuisista pitäisi tulla? .... No, viinirypäleitähän niistä. Hedelmät ovat vielä nuppineulan pään kokoisia. Saa nähdä, ehtivätkö kypsymään tänä kesänä.

Siivouksen sijaistoimintoja

Vuosikausia sitten olin au-pairina Skotlannissa. Silloin sain perheen suomalaiselta äidiltä neuvon, että kauniilla ilmalla on siivoaminen unohdettava ja lähdettävä ulos. Olen totellut neuvoa siitä lähtien ja unohtanut siivoamisen. Tuo ulos lähteminen ei aina onnistu, mutta siivouksen sijaistoimintoja on aina muutenkin löytynyt.

Tänäkin viikonloppuna olen ansiokkaasti vältellyt imuriin ja pölyrättiin tarttumista vaikka huusholli huutaa siivousta. En ole kuunnellut vaan tehnyt jotain ihan muuta. Lauantaina kävin nuoremman koiran kanssa eläinlääkärissä, kun raukalla on silmätulehdus ja tarvittiin tippoja. Torillakin piipahdimme samalla reissulla. Kaupassa piti tietysti käydä ja pyykkiäkin pestä ja ripustaa kuivumaan. Keittiössäkin sain aikaa oikein mukavasti kulumaan, vaikka olisi ruoka kai vähemmälläkin touhuamisella valmistunut.

Tänään lähdin oikein tarkoituksella kameran kanssa etsimään hevosten lapsia. Varsoja nähtiin viikko sitten lähes joka pellolla, mutta kamera oli tietysti kotona. Isoista hevosista en oikein välitä, mutta varsat ovat kauniita. Olisin halunnut muutaman kuvan huojuvajalkaisista eläimistä, mutta nyt ei onnistanut. Yhden näin, mutta sekin oli kovin kaukana monen aidan takana, joten annoin asian olla. Sen sijaan kuvailin muuta näkemääni.

Tienvarret ovat täynnä unikoita.

Maissi mutkittelee jo mukavasti pelloilla. Se kasvaa huimaa vauhtia, ensi viikolla taimet ovat puolimetrisiä.

Kapteeni Konkin on seilannut Panamasta saakka Brysselin laitamille. Kyllä kanavaverkosto on hyödyllinen. Pääkaupunki ei ole lähelläkään merta, mutta niin vain isotkin laivat tänne pääsevät.

Pihakuusi ei oikein ole ymmärtänyt, kuinka pitäisi kasvaa. Näyttää rakentelevan pulleaa latvaruusuketta.

Lopuksi nämä ihanaiseni. Ruusut kukkivat kuin viimeistä päivää ja tuoksu on huumaava. Siitä kiitoksena annoin niille tänään kunnon lanta-annoksen.

Siivota siis olisi pitänyt, mutta enää en viitsi aloittaa. Jääköön ensi viikonloppuun.

Ai niin, piti vielä kertoa, että olemme tällä viikolla syöneet ensimmäiset uudet perunat omasta puutarhasta. Tosi maukkaita.

Kesäkukkia ja mansikoita

Olipas ranteen murtumisesta jotain hyötyä. Juuri kipsikäsiaikana minun piti ostaa kesäkukat ja istuttaa ruukut täyteen. Jäi ostamatta ja istuttamatta. Yksikätisenä on vaikea mullan, kanankakan ja erilaisten taimien kanssa otella. Keskiviikkona sain kipsin pois ja eilen kävin ostamassa kukat. Yllätys, yllätys, kaikki kesäkukat myytiin pois puoleen hintaan! Ensin tietysti innostuin ja aioin ostaa vaikka mitä, mutta lopulta valitsin ihan vain tavallisia punaisia ja valkoisia pelargonioita ja sinisiä lobelioita. Pitäisi varmaan joskus repäistä ja ostaa vaikka keltaisia kukkia.

Nyt olen viikonlopun istuttanut ja sotkenut ja kantanut ruukkuja pitkin pihaa. Välillä piti mennä sisälle sadetta pitelemään. Onneksi on kuitenkin ollut lämmin.

Seuraavaksi kauppa- ja puutarhakatsaus:

Kyläkaupassammekin näkyy pian alkavat jalkapallon MM-kisat. Perjantaina maisteltavana oli etelä-afrikkalaista viiniä. Maistoin kahta, rose-viinistä en pitänyt, mutta punaviini maistui oikein hyvältä. En kuitenkaan tällä kertaa viiniä ostanut, mutta etelä-afrikkalaisia makkaroita kyllä. Belgiassahan ne oli valmistettu eivätkä mitenkään erikoisilta maistuneet.

Etupihamme on aikamoinen viidakko. Arvatkaapa, mikä eläin nautiskelee elämästään oikealla lehtiään heiluttelevan bambupusikon juurella?

No kissapa tietysti! Se tulee naapurista tänne varmaan mietiskelemään ja seuraamaan koiriemme elämää. Morse-russelimme käy puolestaan naapurissa välillä vastavierailulla ja on riemuissaan päästessään kunnon painiotteluun kissojen kanssa.

Etupihan viidakossa ovat ahomansikat jo lähes kypsiä. Istutin pihalle muutama vuosi sitten pari tainta ja nyt ne ovat levinneet peittämään lähes koko pihan.

Kyllä oikealla mansikkamaallakin jo punertaa.

Loppuviikosta alkoi pihan perällä rehottava vanha ruusupensas kukkia. Harmi, kun se on niin kaukana, ihana ruusuntuoksu ei kanna sisälle asti.

Haistakaa kukkanen!

Keväällä istuttamani köynnösruusukin kukkii, vaikka pituutta ei kasvilla vielä ole metriäkään.

Tämä ruusu ei tuoksu oikein millekään.

Tuo lilan sinisenä kukkiva kasvi on salvia. Aikomukseni oli keväällä poistaa siitä nuput, mutta en sitten raaskinutkaan. Pensaassa käy aikamoinen vilinä, kun mehiläiset tekevät kukissa työtään, mitä valitettavasti ei kuvasta näy eikä kuule. Kun kukat ovat kukkineet, leikkaan koko yrtin maata myöden poikki. Se on päässyt kasvamaan ihan liian suureksi, peittää lähes koko yrttimaani. Ruohosipulikin pitäisi varmaan leikata, mutta taidan tehdä senkin vasta, kun kukat ovat kuihtuneet. Annetaan mehiläisten touhuta niin kauan kuin kukkia riittää.