Ei niitä liikaa voi olla

Viime sunnuntaina kävin kukkaostoksilla kahdessakin. Olisi pitänyt käydä vain siinä toisessa, siellä oli paljon enemmän valinnan varaa ja kukat kauniimpia.

Höperöksihän sillä reissulla taas kerran tulin. Piti ostaa kaikenlaista, vaikka en kai noin paljon kesäkukkia olisi tarvinnutkaan. Onneksi on vielä ruukkuja vapaina. Samettikukat aion istuttaa kasvimaan reunaan etanoita torjumaan. En tiedä, onko niistä mitään hyötyä, mutta antavathan ainakin väriä.

Sunnuntain saalis

Nyt on osa kukista istutettuina ja tänään yritän saada loput multiin. Harmillisesti vain ilkeä kevätflunssa iski minut melkein petipotilaaksi. Onneksi on sentään kaunis ja lämmin päivä. Kaipa istuttelu onnistuu, kun välillä istutan itsenikin puutarhan reunalle auringonpaisteeseen.

Tavallinen torireissu

Lauantaina käytiin lähikylän torilla ja ostettiin talvipurjon ja persiljan taimia. Kolmella eurolla 50 purjoa ja eurolla tusina persiljoita. Saa nähdä, lähtevätkö kasvamaan.

Kyllä torilla oli taas paljon tavaraa! Taimien lisäksi tutkailtiin kalakauppiaiden tarjontaa. Oudot kalalajit ovat usein tuottaneet pettymyksen ja lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen forelliin. Tai kirjolohiahan ne taisivat olla, ihan liian suuria forelleiksi. No, olivat mitä olivat, hyviltä maistuivat.

Yrttejä oli jos jonkinlaisia. Mitähän muuta tuossa on kuin basilikaa ja timjamia?

Onkos tämä suomeksi jalopeno vai chili vai ihan joku muu? Myyjä ei ole osannut päättää, kuinka alkuperämaa kirjoitetaan, joten siitä vain päällekkäin sekä cee että koo. Pikant tarkoittaa täällä päin tulista.

Siitä mekot tyttöbändille! Jotenkin hauskan näköisiä, vaikka yleensä en sinisiä vaatteita kaupoissa edes näe. Ei ole minun värini.

Lasten muovikengät näyttivät syötävän herkullisilta.

Ei syksy vielä saa tulla, enhän ole vielä lomaanikaan pitänyt! Olen aina yhdistänyt hortensian viileisiin syyspäiviin.

Tämä ressukka ei sentään torilla myytävänä ollut, ihan omassa puutarhassa se surullisena nuokkui.

Kuumana kesäpäivänä

Meillä on tänään ollut kuuma, puutarhan perällä peräti 40 astetta! Olo on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa eikä mitään jaksa tehdä. Pääsin oikeastaan vasta iltapäivällä liikkeelle ja käväisin kaupassa.

Silläkin reissulla kuumuus teki tepposensa (tai sitä ainakin syytän). Jouduin nimittäin palaamaan kauppaan takaisin hakemaan osan ostoksistani. Otin hyllyltä kärryyni pari pulloa espanjalaista punaviiniä. Tarjouslappusen mukaan pullot maksoivat 3,59 euroa kappale. Kassakuittia tarkistaessani huomasin, että minulta olikin veloitettu normaalihinta. Eikun takaisin valitustiskille. Asia hoidettiin ja sain euroni takaisin - mutta unohdin ne pullot! Vasta kotona huomasin asian ja jouduin palaamaan takaisin kauppaan. Siellähän ostokseni odottivat, oikein nimilapulla varustettuina. Tapahtuma oli pelkästään kuumuuden syytä, mistään muusta ei voi olla kysymyskään.

Koska kuuman kuumana päivänä ei paljon voi tehdä, kokosin tähän hieman toimintoja, joihin ehkä mahdollisesti energia riittäisi.

Voi vaikka ihmetellä, mitä Titi-Uu tekee kitkemättömässä kasvimaassa. Etsii matoja? Syö salaattia?

Hyvä on myös käydä tarkistamassa, kuinka Mr. Morse voi sananjalkamajassaan (on se siellä, ihan varmasti!). Sama maja kasvaa joka kesä Morsen kesäkodiksi.

Kuumana kesäpäivänä voi myös seurata raukeana perhosten lentoa. Se on helppoa, mutta kuvaaminen ei niinkään. Kumma, että sain edes tällaisen otoksen aikaiseksi, ovat ne niin vikkeliä.

Salkoruusun kukkien ihailu ei vaadi yhtään energiaa. Sitä voi tehdä vaikka kuinka kauan yhteen soittoon.

Ruiskaunokki-istutuskin on silmien ilona, eikä yhtään tarvitse sen puolesta hikoilla. Mehiläinen rehkii puolestani. Hassu otus, sekin liikkui vähän liian nopeasti.

Nyt juuri alkoi sataa ja jyristä. Morse kulkee rauhattomana ympäriinsä tai vapisee kyljessä kiinni, mutta Titi-Uu ei ole moksiskaan. Se ei ukkosta pelkää. En kyllä pelkää minäkään. Muistan, kuinka isän kanssa istuttiin kotikuistilla ja ihailtiin salamointia ja laskettiin, kuinka kaukana ukkonen oli.

Jalkapalloa ja huulipunia

Piti vain kesken jalkapallomatsin tulla kertomaan, että ostin tänään uuden huulipunan. Viimeeksi olen tainnut huulipunia ostaa joulun aikoihin Suomessa. Ennen olin oikea huulipunafriikki ja aina tilaisuuden tullen käsilaukkuuni pujahti uusi, ihana hylsy. Kun kotona vertasin uutta ostostani muutamaan kymmeneen entiseen, usein huomasin, että samaa väriä minulla oli jo ainakin neljä.

Tämänpäiväinen on ihan vain vähän punainen. Ostin juuri tämän punan siksi, että sen piti olla rasvainen ja kosteuttava. Pettymys oli suuri, kun lopulta sain kaikki sellofaanit ja teipit hylsyn ympäriltä pois ja sutaisin väriä huuliini. Puna oli tosi kuivan tuntuista ja jähmeää, ei ollenkaan sellaista, mistä pidän. No, onpahan ainakin tuore.

Nyt jatkan jännittävän pelin seuraamista. Toivon, että Saksa voittaa ja saamme tosi jännittävän Saksa-Hollanti-finaalin. Tai jännittävä siitä tulee joka tapauksessa, voitti sitten Saksa tai Espanja.

Aurinkoista viikonloppua

Ystävälliset säätieteilijät ovat luvanneet tänne meille kaunista, aurinkoista ja lämmintä viikonloppua. Saa nähdä, pitääkö lupaus 20-asteen helteestä paikkansa.

Koska ongelman saa mistä vain aikaan, niin eikös tästäkin. Siivoanko sisällä (olisi ihan pakko) vai möyrinkö puutarhassa (ei niin pakko)? Kas siinä pulmaa kerrakseen seuraaviksi päiviksi. No, kaupassa tai kahdessa ainakin huomenna käyn ja yritän saada ostokset kotiin pyörän tarakalla. Hyvä juttu muuten tämä pyöräily, tulee kaupasta ostetuksi paljon vähemmän kuin autoilevana asiakkaana.

Kukkien taimiakin olisin halunnut hakea, mutta se täytyy varmaan jättää myöhempään. Ellen sitten...hmmmm, täytyypä miettiä.

Hullujen päivien satoa

Kuten edellisen postaukseni lukijat ehkä muistavatkin, minulta hajosi takki ihan omaa syytäni. Koska vielä ei ole kesälämmin, tarvitsen palttoota ainakin aamuisin, joten uuden ostoon oli lähdettävä.

Kävin jo eilen ruokatunnilla paikallisen Stockan hulluilla päivillä ja luulinkin löytäneeni rikki mennelle seuraajan tuleviksi vuosiksi. Se oli limetin vihreä. Valitettavasti takkien joukosta ei löytynyt kokoani, oli vain vähän suuria, liian suuria, liian pieniä ja lasten kokoja. Eilen yritin saada jonkun kertomaan, löytyisikö mahdollisesti myös minun kokoani, mutta ei löytynyt kaupantätiä eilen. Kellokin tuli paljon ja lähdin takaisin töihin.

Tänään päätin livahtaa ruokikselle pikkuisen aikaisemmin kuin yleensä ja lähdin katsomaan eilista takkiani. Siellä se vielä roikkui parin muun mahdollisen vaihtoehdon kanssa. Nappasin takit kainalooni ja marssin kassalle. Kassaneiti olisi mieluusti myynyt minulle monta takkia kerralla, mutta pyysin häntä vain kuuluttamaan jonkun minua avustamaan. Joku tuli ja vihreä takki jäi henkarille. Ei löytynyt kokoani. Sen sijaan ostin harmaan-beigen kevättakin 20%:n alennuksella. Lähtöhinta oli kuitenkin sen verran korkea, että aika kauan saan pyöräillä metrolle ja takaisin, että olen takin hinnan säästänyt. (Se vihreä olisi kyllä ollut kivampi.)

Kun kerran kauppa oli täynnä alennettuja vaatteita, minun oli ihan pakko tutkia takkien lisäksi muutakin tarjontaa. Taas kerran totesin, että riippuu ihan valmistajasta, minkä kokoiset rätit päälleni sopivat. Skaala näyttää olevan 38:sta 46:een. Saksalaiset ompelevat suuria pieniä kokoja ja italialaiset ja ranskalaiset pieniä suuria kokoja. Muut tuntuvat olevan siltä väliltä. Takin lisäksi en ostanut muuta kuin pellavajakun 20 eurolla ja naapurikaupasta pari perus t-paitaa samalla hinnalla. Vaateostoksille en taidakaan taas vähään aikaan mennä. Kuinka vaatteiden hipelöinti ja ajoittainen sovittaminen voikin olla niin väsyttävää ja rasittavaa?

Joulutornado

Nyt on tornado lähtenyt liikkeelle! Eilen vietin ruokatunnin ryntäillen kaupasta toiseen ja löysinkin melkein kaikki lahjat. Tänään on kuitenkin pakko jatkaa, ettei pääse tunnelma latistumaan. Sitä paitsi on parempi viettää ruokis kävellen kuin raskaan peruna-liha-soossi-lautasen ääressä. Tosin eilen pikapalaksi ostamani täytetty patongin pätkä ei tainnut olla yhtään ruoka-annosta kevyempi. Hyvä puoli sen syönnissä oli kuitenkin se, että sain samalla olla liikkeellä.

Illalla paketoin lahjoja yhden postipaketillisen verran. Toivottavasti ehtivät vielä jouluksi perille. Lisäksi väsäsin parin tunnin ajan pieniä tuikkukynttilä-minttusuklaa-paketteja lähimmille työkavereille. Minulla on erittäin mukavia ja aina auttavaisia työkavereita ja jotenkin haluan heitä muistaa. Loput lahjat taidankin ahtaa matkalaukkuun ja raahata mukanani.

Tänään vietän iltaa lihapasteijoita paistaen. Meillä on huomenna lounasaikaan osaston joulujuhla ja sinne on jokaisen tarkoitus tuoda syömistä. En tiedä, mitä pasteijoista tulee, kun en moneen vuoteen sellaisia ole paistanut, mutta kokeillaan nyt. Ovatpahan ainakin omatekoisia.

Lisäksi aion paistaa Suomesta tuodusta lanttusurvoksesta laatikkoa. Survospötkö on ihan uusi tuttavuus minulle. Pari kertaa olen täkäläisistä lantuista jotain yrittänyt, mutta ei se laatikko miltään maistu. Kerran kylvimme suomalaisia lantunsiemeniä toiveena saada taatusti oikeanmakuista laatikkoa. Ei siitäkään mitään tullut. Lantut kasvoivat ja etanat söivät. Syksyllä satoa oli muutaman kuivan kikkareen verran, ei niistä mitään laatikkoa saanut. Taidettiin syödä raakoina sen verran kuin madonsyömistä juureksista jotain sai irti.

Saa nähdä, riittääkö tornadossa energiaa vielä siivoamiseen.

Brysseliläisessä suklaapuodissa. (Kuva ei ole minun ottamani.)

Edit. 17.12. iltapäivällä: Ruokatuntipoukkoilu kaduilla oli haasteellista. Satanut lumi oli tehnyt jalkakäytävät sohjoisiksi ja erittäin liukkaiksi. Kohta pääsen ihailemaan takkuuntunutta liikennettä. Kyllä lumi on kivaa!

Toriraportti

Lauantaisin on monessa kylässä toripäivä. Meilläkin olisi, mutta usein menen muualle, kun tämä oma tori on niin kovin pieni ja myyjiä vähän. Vilvoordessa on tarjonta monipuolista ja tunnelma rauhallinen. Siellä käyn mielelläni lauantaisin ostoksilla. Eilen mukaan lähti Parman kinkkua, pecorino- ja cheddarjuustoa, oliiveja, fetaa ja yksi kala. Taisi paketti miesten kalsareitakin kassista löytyä.

Alla olevat kuvat otin kännykällä, joten taso ei ole kovin hääppöinen. Klikkaa suuremmaksi, niin näet paremmin.

Toritarjontaa, osa 1

Toritarjontaa, osa 2

Toritarjontaa, osa 3

Kalsarikauppias tarkkailee potentiaalista asiakasta.

Torilla kuljeskelu käy jalkojen päälle, mutta onneksi lähistöltä löytyy kuppiloita, joissa voi kävelyn jälkeen levähtää.

Tilasin capuccinon, mutta tämä kuppi tuskin sellaista on nähnytkään. Kahvi oli sentään kuumaa.

Tämä kököttää torin laidalla. Mahtaisiko kukaan tietää, mikä se on?

Entäs millä voimalla nämä mahtavat toimia? Arvatkaa, ellette tiedä.

Kohta saavat formulakuskit päivän työnsä päätökseen ja tämä perhe suuntaa meren rantaan. Ensin pari kuppia vahvaa espressoa ja sitten matkaan.

Kunnon kengät

Naureskelin vähän aikaa sitten Vilukissin juttua korkokenkien ihanuudesta ja ajattelin, että aika lailla samoilla ajatuksilla mennään.

Minun oli viime viikolla pakko käydä pikaisesti ruokatunnilla ostamassa parit uudet kengät. Vanhat, hyvin palvelleet viiden euron kangaskenkäni hajosivat lähes täysin. Kauniit pilkulliset jalkineeni päätyivät pohjat riekaleina roskikseen heti, kun pääsin takaisin työpaikalleni ja sain vaihdetuksi ihka uudet kenkäni jalkaan. Koska ostosten tekemiseen ei ollut liialti aikaa, yritin vain etsiä jalkaani sopivat mustat kengät, joissa olisi jonkin verran korkoa. Yli kaksi vuotta on tuntunut siltä, että varpaani osoittavat taivasta kohti, kun olen kävellyt lättänillä ballerinoilla tai muuten vain korottomilla kengillä. Nyt päätin repäistä ja ostaa korkokengät!

Ehdin kaluta kahden kaupan tarjonnan ennen kuin kolmannesta löysin sopivat. Ei niissä nahkaa taida olla kuin sisäpohjat, mutta ostin kuitenkin. Vähän pelotti, mitä jalkani tykkäävät korkeila koroilla tepsuttelusta ja ostinkin niille seuraksi tavalliset, tutut ballerinat.

Varaballerinat. Taitaapa kengän kokokin kuvasta näkyä, jos tarkkaan katsoo. Ei ole jalkani pieni, ei.

Huimilla koroilla kävely ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Höh, miksen aikaisemmin ollut hakenut jalkaani kunnon kenkiä? Työkavereita kyllä nauratti, kun näytin uusia korkkareitani. Lähes kaikki kävelevät paljon korkeammilla.

Uudet ihanuuteni (harmaatko ne onkin?)

Lähikuva huiman korkeasta stilettikorosta

Nuorenpana en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni muita kuin korkkareita. Jos kengät olivat jalkaan sopivat ja tuntuivat mukavilta, ei koron korkeudella oikeastaan ollut mitään väliä. Hyvin pääsin eteenpäin 10 sentin koroilla, joskus kovaakin, jos oli kiire. Muistan, kuinka parikymppisenä minulla oli hienot, kiiltonahkaiset mustat saappaat, joissa oli muutaman sentin paksuiset pohjat ja erittäin korkeat tolppakorot. Niillä juoksin bussit ja junat kiinni ja pääsin muutenkin lujaa eteenpäin.

Jos voisin, käyttäisin varmaan vieläkin vain korkkareita. Sellaiset jalassa selkä suoristuu, pää on pysyssä ja pituutta tulee lisää paljon enemmän kuin korkojen antamat sentit antaisivat olettaa. No, mitäpäs sitä enää murehtimaan. Mutta jos haaveilla saa, niin kiitos vaan minulle tuollaisia kuin alla olevissa kuvissa.

Ihanan punaiset. Tässä olisi kengät juuri minun makuuni

Entäs nämä? Vakavat työkengät kovaan käyttöön

Ja saappaatkin vielä. Voi kun voisi...

Korkokenkien kuvat täältä.

Mopilla päähän

Nyt se on löytynyt! Ei enää pahaa tukkapäivää (ainakaan kahta kertaa peräkkäin). Nettiostin täältä hiusten muotoilusuihkeen ja olen tyytyväinen! MOP lemongrass lift saa minunkin tukkani pysymään edes siedettävänä jopa kaksi päivää.

Yleensä joudun pesemään ja kuivailemaan hiuksiani lähes joka päivä, mikä on tosi rasittavaa. En jaksaisi millään nousta aamulla aikaisin vain pään takia. Joskus olen jättänyt homman väliin ja jo töihin päästyäni katunut syvästi. Lyhyt tukka on ohuena litaskana pitkin päänahkaa ja näyttää lähinnä uimalakilta. Olen kokeillut kaiken maailman kohottavat vaahdot ja nesteet, tuuheuttavat shampoot, hoitavat ja ihmeitä tekevät hoitoaineet. Mikään ei ole tähän mennessä tukkaani päihittänyt.

Jokin aika sitten selailin Feeluniquen sivuja ja Moppi oli erikoistarjouksessa. Kokeilla piti, kun isoja lupailtiin. Hyvä, kun tilasin. Aine sopii minulle kuin pipo päähän. Välillä on mennyt jopa kolme päivää ennen kuin hiukset ovat olleet pesua vailla. Olen saanut tuotteesta kaksinkertaisen hyödyn, tukka pysyy ojennuksessa ja saan nukkua ainakin joka toinen päivä puoli tuntia pidempään. Hyvä MOP!