Neljä senttiä lunta ja 1285 km ruuhkaa

Otsikko on vapaasti käännetty eilisestä aviisista. Täällä satoi perjantaina vähän lunta ja liikennehän sellaisesta meni ihan kaaoksiin. Onneksi itse sain olla ruuhkassa vain 5 kilometrin matkan metroasemalta kotiin. 45 minuuttia siihen kului.

Liikenne lipui hitaasti ja kovin harva hermostui jonottamiseen. Sivuteiltä tuleville annettiin kohteliaasti tietä täkäläisellä vetoketju-menetelmällä. Olihan joukossa tietysti muutama kamikaze-kuskikin, joka hurjasteli ohi vastaantulevien kaistaa ja kurvasi jonoon vasta kun oli pakko. Sellainen vähän ärsyttää. Siinä jonottaessani kuuntelin uutisia eikä ollut ollenkaan yllätys, että nyt oli Belgiassa tehty ruuhkaennätys. Näin pienessä maassa yhteensä yli 1200 kilometrin ruuhka tarkoittaa sitä, että kaikki moottoritiet ovat tukossa. Onnettomuuksiltakaan ei vältytty, mutta niin pitkään ketjukolariin ei sentään päästy kuin Suomessa. Illemmalla näin tv-uutisista, että Lahdenväylän kolari oli ylittänyt uutiskynnyksen täkäläisessäkin mediassa.

Sen tajuan, että täällä ollaan paniikissa, kun vähän sataa lunta, mutta että Suomessakaan ei enää osata talviautoilua! Muistini mukaan siellä on ainakin toistaiseksi satanut lunta joka talvi. Joku onnettomuuspaikalle osunut ammattiautoilija ihmetteli, mikseivät kolarikasaan ajaneet kuskit edes jarruttaneet vaan yrittivät kurvata lumipenkkaan. Eikö autokouluissa enää opeteta talvijarruttamista? Vai eikö sellaista taitoa enää tarvita, kun autoissa on kaikenmaailman ajoapusysteemit? Ehkä nuoret autoilijat luulevat, että auto jarruttaa itsestään, kun tunnistaa esteen ajoväylällä.

Kuvia ja videoita Lahdenväylän onnettomuudesta katsoessani pohdin, miksei Suomessa ole moottoriteillä varoitussysteemiä, jossa ilmoitettaisiin mahdollisista tiellä tapahtuneista onnettomuuksista, tien liukkaudesta, huonosta ajokelistä, jne. Täällä on kaikkien moottoriteiden yläpuolella sähköisiä ilmoitustauluja, joissa tiedotteet vaihtuvat tarpeen mukaan. Niissä myös kerrotaan nopeusrajoitusten muutoksista.

Yksi erikoinen liikenteenohjaussysteemi täällä on sellainen, että poliisiautot ajavat rinnakkain tasaista nopeutta moottoritietä pitkin, eikä kukaan tietysti pääse ohi. Kaikkien on pakko hiljentää vauhtiaan. Itse en ole moista vielä nähnyt, mutta kuulemma varsinkin huonolla säällä poliisit lähtevät joukolla moottoriteitä valloittamaan. On se varmaan helpompaa ja ehkä halvempaakin kuin kuljettaa törmäyksissä loukkaantuneita sairaaloihin ja siivota onnettomuusjälkiä päiväkausia.

Se liikenteestä ja talviajosta. Seuraavalla kerralla yritän kirjoittaa jostain hauskemmasta aiheesta. Nyt kaikki Suomessa asuvat: Pukeutukaa lämpimästi ja menkää joukolla äänestämään, jollette vielä ole sitä tehneet! Minä kävin viime lauantaina Brysselin pappilassa piirtämässä sen tärkeän numeron (ilman sydämiä). Illalla jännitetään!

Ei täällä pyhiä vietetä

Minä makoilen kotona vaikka töissä pitäisi olla. Täällä ei loppiaista vietetä ja kaupat ja kaikki muutkin arkiset kohteet ovat ihan auki. Niin, ja tästä makoilemisesta: Olen sairaana, potenut tavallista talviflunssaa jo muutaman päivän. Toivottavasti pöpö löytää uuden emännän tämän viikonlopun aikana ja jaksan maanantaina töihin mennä.

Nyt on ollut aikaa lukea uutisia ja katsoa telkkaria. Äsken juuri seurasin nuorten jääkiekon mm-kisojen loppuottelun uusintaa, onnitteluni ruotsalaisille voitosta! Harvinaista herkkua täällä meillä tuo jääkiekko. Nyt on sentään vähän helpompi katsella kiekkoilijoita, kun vajaa vuosi sitten hommasin huusholliin digi-tv-systeemit ja on enemmän noita kanavia. Koska Belgiassa kaikki on toisin, voi televisiotakin katsoa joko kaapelin tai digi-boxin kautta, tai vaikka kummankin. Antenneja täällä ei enää näy, paitsi satelliittiantenneja, joita onkin runsain mitoin varsinkin isojen kerrostalojen parvekkeet täynnä.

Television katsomisen lisäksi olen myös lueskellut netistä Suomen uutisia ja seurannut presidenttipeliä. Kovin kiivaalta ei pelaaminen näytä, mutta eiköhän senkin kisan joku voita. Minä saan päättää voittajan valinnasta ensi viikon keskiviikosta alkaen ja tottakai sen teen. Tiedän jo, kuka osallistujista on minun mieleeni, mutta en taida sitä täällä paljastaa. Sen verran voin kertoa, ettei lempipelaajani ole mainostoimiston stailaama "nuorekas" herrasmies eikä se, joka puhuisi naisten kanssa vain sosiaaliasioista.

Kun nyt aloin avautua, niin ihmettelenpä Suomen uutta tupakkalakia. Olen ymmärtänyt, että savukkeita tai muita tupakkatuotteita ei saa enää myydä näkyvästi. Kirjoituksista päätellen tupakan osto on tehty mahdollisimman vaikeaksi. Minä en ole enää vuosikymmeniin sauhutellut, enkä ole ollenkaan tupakoinnin puolesta puhuja, mutta en silti ymmmärrä tuota lista-, numerointi- ja piilotuspolitiikkaa. Jonkin verran eri maissa matkustelleena en ole missään nähnyt mokomaa (en tosin Suomessakaan, vielä).

Tuossa naapurikylän kaupassa kyllä tupakat ovat piilossa harmaan muovipömpelin sisällä, mutta askin saa sieltä ulos maksettuaan ns. tupakkakortin kassalla. Viivakoodikortin voi ottaa vihanneshyllyjen vieressä olevasta ritilästä ja kassahenkilö aktivoi kortin maksuvaiheessa. Sitten vain kortti koneeseen ja kone sylkäisee askin ulos. Aika yksinkertaista. Muuten tupakkatuotteet ovat myymälöissä selvästi esillä, jopa sairaaloiden lehti- ja kukkakaupoissa sekä kanttiineissa.

Eipä tämä maa kyllä pääsisi muutenkaan terveyspoliisien listalla ykköseksi. Onhan täällä viinit ja oluetkin ihan vapaasti kaupan hyllyiltä valittavissa. Maistiaisiakin ko. tuotteista on vähän väliä, ja ihan keskellä päivää! Tosin viinit ja oluet ovat täällä elintarvikkeita, eivät alkoholijuomia. Sellaisiksi katsotaan vain vahvemmat aineet, mutta aika usein nekin ovat avoimissa hyllyissä kaikkien ostettavissa. No, ei aivan kaikkien, ei täälläkään alle 18-vuotiaille niitä myydä.

Nämä veneet kilpailevat siitä, mikä pääsee nousuveden aikana ensimmäisenä aalloille. Kuva on naapurimaasta, Schelden (eng. Scheldt, ransk. Escaut) rannalta.

Luonto näpäyttää sormille

Pohjoisen Euroopan lentomatkustajat eivät suurta hiilijalanjälkeä tänään tai huomenna jätä. Piskuisen Islannin Eyjafjallajökull-jäätikkö pössäyttelee sen verran tuhkaa taivaalle, että sinne ei muita jälkiä enää mahdukaan.

Koko pohjoisen Euroopan lentoliikenne on jumissa, kun lentokoneita ei yläilmoihin levinneen tuhkan takia uskelleta päästää ilmaan. Huomenna meillä olisi iso kokous ja osallistujia pitäisi tulla vähän joka puolelta Eurooppaa. Nähtäväksi jää, onko kokouksen järjestäjillä varasuunnitelmaa vai peruuntuuko koko palaveri. Muutama tulija on jo soitellut ja kysellyt, mitäs seuraavaksi pitäisi tehdä. Kentillä taitaa olla jo aikamoinen kaaos.

Junallakin tänne pääsee mainiosti, mutta aika kauan menee, ennenkuin Jyväskylästä tai Uumajasta lähtenyt junakyytiläinen on Brysselissä asti. Lontoosta onkin helppo matkustaa, mutta taitavat EuroStarin junatkin olla jo ihan täynnä, kun Lontooseen jumiutuneet matkailijat yrittävät päästä reissuun.

Jotenkin nyt hymyilyttää, sillä lailla ihan pikkuisen. Näyttää tällä yhteisellä maapallollamme olevan sittenkin konstinsa, vaikka ihminen kaikkensa yrittääkin sen sotkemiseksi tehdä. Hyvä Eyjafjallajökull! (Minä sitten tykkään tuosta nimestä.)

Autolla ei saa ajaa pyörätaskuun

Luin aamulla nettihesarista, että Suomessa on pohdittu pyöräilyasioita. Liikenne- ja viestintäministeriö haluaisi muuttaa liikennelakia siten, että pyöräilijät saisivat ajaa yksisuuntaisella tiellä kumpaankin suuntaan. Lisäksi on suunnitteilla liikennevaloihin ns. pyörätasku

Lupa fillaroida

Belgiassa pyöräilijöillä on lupa ajaa kumpaankin suuntaan yksisuuntaisella kadulla ja löytyy täältä pyörätaskutkin lähes jokaisesta valoristeyksestä. Vuosia sitten, kun vielä en tuota yksisuuntaisen tien erikoisuutta tiennyt, jouduin pari kertaa vaaralliseen tilanteeseen fillaroijan kanssa. Opin kyllä äkkiä katsomaan sekä oikealle että vasemmalle, kun ylitin tietä. Muutenkin täällä täytyy pitää silmät auki sekä jalkamiehenä että autoilijana. Pyöräilijät ajavat aikamoisella vauhdilla ruuhkissa keskellä kaupunkiakin. He tietävät, että ovat oikeassa

Sekin oli asia, jonka opin aika nopeasti tänne tultuani. Pyöräilijät, jalankulkijat ja raitiovaunut ovat aina etuoikeutettuja liikenteessä. Piste. Ei minulla mitään ole sitä vastaan, että autoillessani annan pyöräilijöille tietä. Sellainen ei matkaani hidasta yhtään. Ja jos hidastaa, niin mitä sitten. Hattua nostan heille, jotka uskaltavat tuonne autojen vilinään polkupyörillä.

Jalankulkijana olen kuitenkin joskus ihmetellyt, miksi autoilijat pysähtyvät suojatien eteen tietä antaakseen, mutta pyöräilijä voi suhahtaa pysähtyneen auton ohi. Tosiasiassa pyöräilijöiden täälläkin täytyy noudattaa samoja sääntöjä kuin autoilijoiden, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kaikista säännöistä ei tarvitse välittää.

Maaseututiet ovat usein viikonloppuisin täynnä polkupyöriä. Kirkkaisiin pyöräilykerhon asuihin pukeutuneet harrastajat ajavat suurissa ryhmissä ja täyttävät koko tien. Autoilijat seuraavat hiljaksiin perässä tai pysähtyvät antamaan vastaantulevalle porukalle tietä. Toistaiseksi en ole nähnyt kenenkään hermostuvan asiasta. Pyöräily on yksi tämän maan kansallisurheiluista ja maantiet on tehty myös sitä varten.

Pyörätiet on usein maalattu punaisiksi ja ne ovat joko jalkakäytävän tienpuoleisella osuudella tai autotien puolella. Tosin aika monen tien varrella ei ole ollenkaan jalkakäytävää vaikka siltä näyttää vaan jalkakäytävän näköinen sivukaista onkin pelkkä pyörätie. Kyllähän sitä pitkin kävellä voi, mutta pyörän lähestyessä on pakko hypätä sivuun. Pyöräilijä ei välttämättä väistä.

Muutama vuosi sitten Brysselissä kavennettiin leveä, monikaistainen katu yhden kaistan verran ja kadulle rakennettiin pyörätiet kummallekin puolelle. Punaiset pyöräkaistat ovat nykyisin erittäin vilkkaasti liikennöityjä eivätkä kaikki jalankulkijat ole asiaa vielä tajunneet. Joudun joskus kulkemaan katua pitkin ja lähes aina olen saanut todistaa läheltä piti -tapauksia pyöräilijän ja jalankulkijan välillä. En tiedä, kuinka paljon kadulla tapahtuu todellisia onnettomuuksia, pyöräilijät ajavat valtavalla vauhdilla (nopeammin ne menevät kuin autot) ja jalankulkijaryhmät poukkoilevat sinne tänne. Minä yritän visusti pysytellä poissa punaiselta reitiltä, etten joutuisi yliajetuksi.

SING

Olen jo usean kuukauden ajan seurannut Facebookissa Annie Lennoxin perustamaa SING-kampanjaa. Tänään, kansainvälisenä aids-päivänä, on kampanjan vuosipäivä, SING täyttää kaksi vuotta.

Ihailemani muusikko ja laulaja, Annie Lennox oli useita vuosia sitten kuulemassa, kuinka Nelson Mandela ilmoitti kansainväliselle lehdistölle, että hänen mielestään hiv/aids on naisiin ja lapsiin kohdistuva kansanmurha. Siitä lähtien muusikko on tehnyt töitä saadakseen ihmiset tiedostamaan valtavan ongelman. Tiesitkö, että päivittäin Etelä-Afrikassa kuolee yli 1000 ihmistä aidsiin tai siihen liittyviin tauteihin? Tai että maan raskaana olevista äideistä noin 30 % on HI-viruksen kantaja?

En tiedä, kuinka paljon yksi ihminen pystyy tekemään maailman hyväksi, mutta siitä olen varma, että Annie Lennox on lisännyt aids-tietoisuutta ja saanut ihmisiä liikkeelle hyvän asian puolesta. Minusta on suurenmoista, että musiikillaan ja levyillään miljoonia tienanneelle henkilölle ei riitä pelkkä julkisuus, vaan hän tekee konkreettisesti jotain naisten, lasten ja koko maailman hyväksi.



Minulla oli tänään punainen nauha takin kauluksessa, oliko sinulla?

Jazzia, kirjoja ja kaalipataa

Onpas ollut vilkas viikko. Töissäkin on ollut tosi kiire, kun yksi työkaveri joutui taas pitkälle sairauslomalle ja hänen työnsä jaettiin meidän muiden kesken. No, näitä sattuu.

Keskiviikkoillaksi sain yhdeltä työkaverilta lipun Maceo Parkerin konserttiin. Paikka oli huono, mutta onneksi musiikki kuului ja kun oikein kurkottelin, saatoin silloin tällöin nähdä itse maestronkin. Kaksi ja puoli tuntia meni niin nopeasti, etten millään uskonut musisoinnin olevan lopussa, kun bändin jäsenet alkoivat poistua lavalta. Kyllä oli hieno konsertti, ihan miun maun mukaista funky-jazzia.



Perjantaina suuntasimme suoraan töitten jälkeen vuosittaisille kirjamarkkinoille. Aina päätän etukäteen, että tällä kerralla en osta kuin muutaman kirjan - ja mies karttoja, mutta jostain kumman syystä kirjahallista tullaan ulos kymmeniä kiloja painavien reppujen kanssa. Tänä vuonna saimme saaliiksi muutaman keittokirjan, kymmenisen salapoliisiromaania (sopivaa metrolukemista), useita karttoja, jokusen historian kirjan, kirjalahjoja lapsille ja askartelutarvikkeita. Työkaverit ilahtuvat huomenna, kun kannan ison muovikassillisen virustarvikkeita töihin.

Ei mennyt ihan kollaasin asettelu nappiin, mutta näkyy siitä kuitenkin, että kirjoja oli jokunen tarjolla.

Eilen tyhjensimme asuntovaunusta loput astiat ja muut tavarat varastoon ja iltapäivällä kiskoin vaunun Hollantiin talvisäilöön. Vaikka matka ei ole kuin 80 kilometriä, menee reissuun aina muutama tunti. Onneksi kaupat ovat täällä illalla kahdeksaan asti auki, muuten en olisi ehtinyt viikonlopun ruokaostoksia tehdä.

Tänään olen käyttänyt sunnuntaipäivän kokkailuun ja muuhun mukavaan puuhasteluun. Uunissa hautuu kaalipata, joka varmaan parin tunnin päästä on tarpeeksi muhinutta. Yksi iso annos valmistuu rautapadassa, mutta koska kaalia ja muita tarvikkeita oli runsaasti, tein myös kaksi pienenpää satsia. Kiertoilmauuni hoitaa homman loppuun.

Äsken kävin kellarissa maalaamassa naamiaispäähineiksi suunniteltuja viruskypäriä ja huomenna vien ne töihin koristeltaviksi. Koristeita varten maalasin myös kastanjankuoria kultavärillä. Jos eivät töissä kelpaa, voin varmaan käyttää niitä joulukranssien koristeina. Pitääkin vähitellen ryhtyä keräämään kranssimateriaalia.

Nämä eivät ole koppakuoriaisia vaan kultamaalattuja, piikkisiä hevoskastanjan kuoria.

...ja maailma pelastuu

Nythän löytyi helppo tapa pelastaa koko maailma tai ainakin tämän pallomme vesivarat! Unohdetaan vessassa käynti ja aletaan pissata suihkussa.

Ylen uutisen mukaan brasilialainen ympäristöjärjestö SOS Mata Atlântica on laskenut, että vettä säästyy tuhansia litroja vuodessa, jos ihmiset eivät käyttäisi vettä vessojen huuhteluun. Suihkussa kuluu vettä muutenkin, joten samallahan se pissi huuhtoutuu siinä missä shampoo ja hoitoainekin. Hajuhaittojakaan uutisen mukaan ei tule, jos vain muistaa pissiä heti suihkun alussa.

Minä olen jo ihan pikkuisena oppinut, että saunassa - ja myöhemmin suihkussa - ei pissata. Se on yksi niitä tärkeitä, äidiltä opittuja asioita. Tiedän toki, että varsinkin monet miehet (Pyydän anteeksi teiltä, jotka ette sitä koskaan tee.) lorottavat ihan vain ilokseen samalla kun suihkuttelevat. Toivottavasti myös siivoavat kunnolla jälkensä ja kuuraavat suihkualtaan. Epäilen, että urean haju kyllä tarttuu aikaa myöten niin altaaseen kuin suihkuseiniinkin. Hyi!

Minä taidan olla huono maailmanpelastaja, sillä en missään tapauksessa aio ottaa uutisesta opikseni. Toisaalta suomalaisena ja paljon aikaani maalla viettäneenä en vierasta puuceetä ja nurmipissikin on ihan tuttu juttu. Kyllä vettä säästyy niilläkin tavoilla.

Outoja olioita ja elefanttiuutisia

Tälläisen hauskan puunrungon näin tänään metsässä. Brysselin eteläpuolella oleva Zonienwoud on tähän aikaan vuodesta melkein satumetsä. Aurinko paistaa vihreän lehvistön läpi ja metsä on täynnä valon ja varjojen leikkiä. Paljon ei mielikuvitusta tarvita, kun puitten lomassa leijailee keijuja ja loikkii menninkäisiä. Varmaan siellä ritarit ja linnanneidotkin ratsastivat.

Hirviö seurasi kulkuamme ensin ihan hiljaa,

mutta hetken kuluttua se alkoi laulaa lurittaa.

Vuonna 1920 metsään pystytetty muistomerkki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneitten metsänhoitajien kunniaksi.

Vielä niitä elefanttiuutisia: Antwerpenin eläintarhassa syntyi viikonloppuna pieni elefanttivauva. Rauhassa pienokainen ei saa elämäänsä aloittaa, sillä sitä seuraa peräti kolme nettikameraa. Täältä voi kurkkia, mitä vauvelille kuuluu: http://www.baby-olifant.be/

Lyhyt uutiskatsaus

Näyttää tänään olevan Belgian - tai ainakin Flanderin - ykkösuutisena Kim Clijstersin palaaminen tenniskentille. Kummalliselta hänen päätöksensä lopettamisesta tuntuikin parisen vuotta sitten. Eipä tainnut kotiäidin elämä kuitenkaan riittää ihmiselle, joka on koko pienen elämänsä viettänyt maailman tenniskentillä. Tiedotustilaisuudessa hän sanoikin, että on liian nuori istumaan vain kotona. Kiva, kun saadaan taas jännittää belgialaisen menestystä.

Uutisiin oli myös päässyt Brysselin kehän iltaruuhka. Tunnelissa oli rekka hajonnut ja ns. ulkokehä oli tuntikausia täysin seisahduksissa sen takia. Sisäpuoliset kaistat taas tukkeutuivat kolarin takia. Autot eivät päässyt tuntikausiin mihinkään suuntaan. Ei varmaan ollut hauskaa istua ja ihmetellä, koska matka sattuisi jatkumaan. Onneksi en ollut illalla liikenteessä.

Positiivisena uutisena kerrottiin, että 15- ja 16-vuotiaat eivät enää tupakoi, ryyppää tai polta pilveä yhtä paljon kuin saman ikäiset neljä vuotta sitten. Eurooppalaisen ESPAD-tutkimuksen mukaan noin puolet täkäläisistä nuorista tupakoi. Neljännes polttaa noin askillisen kuukaudessa ja niitäkin on, jotka sauhuttelevat askillisen verran päivässä.

Alkoholijuomista parhaiten nuorille maistuu olut. Noin 70 prosenttia 15-16-vuotiaista juo ainakin kerran kuussa ja kymmenisen prosenttia tunnusti olleensa joskus humalassa. Tutkimuksen mukaan vain itävaltalaiset ja tanskalaiset nuoret juovat enemmän kuin belgialaiset. Suomalaisten nuorten sijoituksesta uutinen ei kertonut mitään.

Pilven polttaminen on täällä yleistä. Neljännes nuorista on ainakin kerran kokeillut kannabista ja runsas kymmenen prosenttia polttaa noin kerran kuukaudessa, todettiin uutisissa. Kovat huumeet eivät sentään ole nuorten suosiossa.

Miten noitakin kommentoisi. Hyvä kuitenkin, että nuoret ovat vähän viisastuneet, jos kerran neljän vuoden aikana polttelu ja pössyttely on vähentynyt.