Hyvä yritys, huono toteutus

Nyt voisin taas harrastaa hyväntekeväisyyttä, mutta tällä kertaa taidan jättää sen tekemättä. Sähköpostiini oli tullut alla oleva viesti ja epäilenpä suuresti, että kysymys on huijauksesta. Ei, sanoin väärin: Tiedän, että kysymys on huijauksesta. Näitä tulee aina silloin tällöin, mutta ainakin minun sähköpostistani ne joutuvat heti roskiin.

Tässä viesti kaikkine virheineen:

From Miss Amira Duncan.
I am Miss Amira Duncan. Please I am contacting you because I need your help in the management of a sum of money that my late father Mr.Jose Duncan. left for me before he died. This money is three million five hundred thousand us dollars and the money is in a security company here in Abidjan.

Meanwhile the security company does not know the real content to be money that is the way that my late father deposited the money before he died, he deposited it as family valuable items such as gold jewelries and diamond and it was as a result of this money that he was killed.

Before he died he told me to look for a trust worthy fellow in any country of my choice that will assist me without betrayal that is why I have contacted you in this regard will offer you 40% of the total amount for helping me to receive the consignment.

My father Mr.Jose Duncan was a very rich cocoa farmer and he was poisoned by his business colleagues who happen to be his uncles and brothers. And now I want you to stand as my guardian to receive the consignment on my behalf I lost my mother when I was just 4 years old.

You will make an arrangement for me to come over to your country to continue my education while you manage the money for me until I am through with my education.

The political crisis here have really made life very difficult for me feeding is just by charity and I am staying at the refugee camp of the United Nations.

All my father’s relatives are all over the places looking for me so that they can kill me and inherit my late father’s wealth.

I have the documents here with me and I will send them to you as soon as I hear from and also give you the contact of the security company so that you can contact them.

Thanks and God bless you.

Miss Amira Duncan.

Lopussa oli vielä sähköpostiosoite, johon saisi vastata, jos Amiraa haluaa auttaa suuren rahamäärän hoitamisessa. Jätin sen pois, ettei kenellekään lukijalle vain tule houkutusta :)

Metsäkukkia

Mitä, mitä? Nousin metrosta ylös ja koko aseman täytti tuttu musiikki. Jostain soi Metsäkukkia ja minulla kääntyili pää kuin pöllöllä. Selvisihän asia lopulta, soiton aiheuttaja oli kulman takana. Tällä kertaa asialla ei ollutkaan vain yksi soittaja, vaan kaukaa tulleet miehet olivat saaneet oikein bändin aikaan. Metrokäytävän nurkalla veteli yksi haitaria, toinen rämpytti kitaraa ja oli siinä vielä rumpalikin asialla. Edessään heillä oli iso pahvilaatikko, johon bändin ihailijat saivat rahansa heittää.

Minua nauratti, kun kävelin ohi. Olisin kyllä kolikon laatikkoon viskannut, jos taskussa sellainen olisi ollut. En miesten soittotaidon takia, mutta hyvästä yrityksestä. Ihmispaljoudessa en kuitenkaan arvannut ruveta laukustani lompakkoa kaivamaan. Siinä kuljeskellessani tuli mieleeni, että tässähän voisi vaikka tanssia. Olisipa vierellä kävellyt valssitaitoinen mies, niin olisin napannut kädestä kiinni ja vienyt tanssiin. Mitähän kanssakulkijat olisivat sanoneet? Jäinpä kuitenkin taas yhtä kokemusta köyhemmäksi.

Metron portaissa vastaani tuli epäsiististi pukeutunut mies hyvin käyttäytyvän koiransa kanssa. Koiralla ei ollut hihnaa eikä kaulapantaa ja sen naamakarvat olivat harmaantuneet. Pari oli varmaan jo pitkään kulkenut yhtä matkaa. Ehkäpä mies ja koira etsivät paikkaa, jossa viettäisivät taas tovin rahaa kerjäten. Tuskin kuitenkaan orkesterin kanssa samalle nurkalle jäivät. Sitä meteliä ei koiran korvat kestäisi.



Tässä teille joulunalusmusiikka, Metsäkukkia suomalaisittain.

Etikettimessut

Kyllä aamulla vähän ihmettelin, kun ajoin messukeskuksen ohi ja yritin väistellä kaikenmaalaisia autoilijoita. Liikkeellä näytti olevan koko Eurooppa. Mitkä ihmeen messut täällä nyt on?

Selvisihän se, kun katsoin tarkkaan kylttiä, etikettimessuthan ne! Tai voihan ne olla myös nimilappu-, osoitelappu-, merkki-, leima-, nimiömessut (?), miten nyt kukin haluaa sanan "label" kääntää.

Täytyy sanoa, että nauratti. En ole koskaan kuullut, että etikettejä varten täytyy järjestää monen päivän pituiset megamessut. Luulin, että nimilaput ja muut läpyskät messutaan jossain konttoritarvikemessuilla. Tosin en ole lapuille ennen suonut ajatustakaan, joten ihan vaan mutu-tuntumalla tämä luulo. Ilmeisesti paperinpalat (toivottavasti en nyt halveeraa ketään etikettiammattilaista) ovat kuitenkin aikamoinen business. Autojen lisäksi messualueelle valui metroasemalta uskomaton määrä enemmän tai vähemmän tärkeän näköisiä miehiä ja naisia asiakirjasalkkuineen ja matkalaukkuineen. Sinne ne menivät, osoitelappuja tutkimaan. Nauratti vielä enemmän.

Metroasemalla vastaantulevat nimilappuasiantuntijat varmaan luulivat, että minulla on tosi hyvä päivä, kun hymyilin heille kaikille. Olisivatpa kuulleet, kuinka sisälläni hirnui ja räkätti.

No niin, ei vakavalle asialle saisi nauraa. Messujen laajuudesta päätelle etikettiteollisuus ei ole mitään lipuilla pelaamista. (Käsky itselle: Lopeta jo se tyhjän nauraminen!!!)

Kaikenlaisia kosteusmittareita

Meillä on kotona kosteusmittari, tai oikeastaan kaksi, jos mukaan lasketaan telkkari. No hyvä on, neljä sitten, jos nuo koiratkin otetaan laskuihin mukaan.

Päästin aamulla nelijalkaiset mittarit pihalle ja arvioni mukaan ilman kosteus oli lähempänä sataa. Elukat vain piipahtivat lähimmällä nurmikon läntillä ja kosteuttivat sitä entisestään. Toinen tosin etsi puskaa, kukkapurkkia, multasäkkiä, ämpäriä tai jotain muuta soveliasta, minkä vieressä jalkaa voi nostaa. Pissiminen on tarkkaa touhua.

Napsautin telkkarin päälle ja ymmärsin paremmin syyn koirien nopeaan sisään tuloon. Televisio ilmoitti väreillään, että ulkona oli erittäin kosteaa eikä sisälläkään ihan rutikuivaa tainnut olla. Vikahan siinä varmaan on, ja kerran raahasin töllöttimen jopa korjattavaksi outojen värien takia, mutta ei se miksikään muuttunut. Kun ulkona on viileää ja sumuista tai sateista, muuttaa televisioni kaikki värit lämpimän oranssinoloisiksi. Mukana on myös kirkasta sinistä ja vihreää. Ihan raikkaan ja iloisen näköistä. Ohjelmien seuraaminen vain on vaikeaa, kun koko ajan pitää pohtia, mitkä ne oikeat värit olisivatkaan.

Telkkarini on kohta kymmenen vuotta vanha ja kosteusvärivika on siinä ollut alusta alkaen. Vuosien mittaan olen oppinut, kuinka ongelma ratkaistaan. Annan iloisten värien loistaa jokusen minuutin ja sitten katkaisen virran hetkeksi. Kun uudestaan pistän telkkarin päälle, ovat aamu-uutisten toimittajat taas itsensä värisiä. Joskus olemme tv:n kanssa niin eri mieltä, että joudun toistamaan toimenpiteen useita kertoja ennen kuin se antaa periksi.

Voihan olla, että telkkarini suorittaa omavaltaista itsesensuuria tai yrittää olla vitsikäs. Ihan minua varten se selvästikin värittää urheiluohjelmat, vaikka olen sanonut, että kyllä minä niitä joskus tykkään katsoa. Kaikenmaailman tietokilpailut ja tosi-tv-lähetykset kuuluvat sen epä-suosikkeihin, mutta sitä en ymmärrä, että elokuvienkaan päälle se ei tajua.

Kaipa tuota kuitenkin on kärsittävä niin kauan kuin se meillä on. Vaihtakoon värejä, minä vaihdan takaisin. Vielä en aio uutta, seinää peittävää lätyskätelkkaria ostaa.

Ai niin, se oikea kosteusmittari, se on olohuoneen pimeimmässä nurkassa lipaston päällä. Ihmelaite kertoo ilmankosteuden lisäksi auringon nousun ja laskun, kuun kierron, ilman lämpötilan ulkona ja sisällä sekä paljon, paljon muuta. Ottaa kuulemma tiedot satelliiteista. Minä en sitä matematiikkaa ymmärrä. Riittää, jos koirat ja telkkari kertovat, että ulkona on sumuista ja sateista. Sen voin itsekin helposti varmistaa pistämällä nenäni ulos.

Ihan huvikseni äsken tarkistin, mitä satelliittiohjattu vehje tämän aamun säästä kertoo. Sen mukaan ulkolämpötila on 6,2 astetta ja sisällä värjötellään 19,3 asteen lämmössä.
Kosteusprosentti ulkona on 90 ja sisällä 43. Ähäkutti, tiesinpäs, että koirat ja telkkari olivat oikeassa!
Aurinko nousi klo 7:46 ja laskee 19:42. No mutta, kohta on päivä yötä pidempi. Kiva, kiva, kevät taitaakin olla jo pidemmällä kuin tajusinkaan.
Kuu näyttää olevan pienemään päin. Senkin olisin viime aikaisten yövalvomisten perusteella tiennyt ilman laitettakin.

Tuleville päiville tuo masiina lupailee aurinkoista säätä. Katsotaan, onko oikeassa. Vielä ei aurinko sumun läpi ole pilkottanut.