Lähdettiin aamusella metroasemaa kohti ajelemaan. Yhtäkkiä oli edessä este ja tie olikin poikki! Vähän matkan päässä, mutkassa näkyi kuorma-autoja ja asfalttikoneita. Onneksi oli risteys vieressä ja päästiin kiertotietä perille. Missään ei ollut etukäteen merkkiä, että tiellä tehtäisiin korjaustöitä.
Kotimatkalla hyppäsin bussiin ja ilmoitin meneväni kotikylään. Kuski sanoi, ettei aio ollenkaan kylän läpi ajaa (ne tietyöt nimittäin). Sanoin istuvani bussissa mahdollisimman lähelle kotia ja käveleväni lopun matkaa. Outoja teitä kuljeskeltiin ja muutaman sadan metrin päässä omasta pysäkistäni hyppäsin linja-autosta pois. Kuinkas ollakaan, ohitseni ajoi brasilialainen naapurini ja poimi kyytiin. Kävipä tuuri!
Bussifirman nettisivuja tutkiessani tajusin äkillisen tietyön tarpeen. Sunnuntaina ohitsemme ajaa suuri joukko pyöräilijöitä ja heitä vartenhan tie pitää kunnostaa. Tämän vuoden Ranskan ympäriajo alkaa Rotterdamista ja ensimmäinen etappi päättyy Brysseliin, minne polkiessaan kilpailijat kiertävät tästä meidän ohi. Varmaan täytyy mennä tien varteen katsomaan suurta urheilujuhlaa.
Mutta siitä työmatkasta vähän lisää. Sen lisäksi, että lähes kaikki tiet ja kadut ovat poikki, kulkevat Brysselin metrot kesäajassa eli harvemmin kuin yleensä. Vaikka metrojunat lomailevat, ihmiset eivät. Arvatkaapa, kuinka rattoisaa on ahtautua täpötäyteen metrojunaan, kun ulkona on yli 30 astetta lämmintä ja junassa huomattavasti enemmän? Ihmiset ovat hikisiä, haisevat pahalle ja jotkut jopa hermostuvat tungoksessa.
Yhdellä matkalla osuin nuoren, äkäisen naisihmisen viereen seisomaan. Hänen lähellään seisoi myös mies, joka sai naisen kyynärpäästä leukaperiinsä, kun oli ilmeisesti koskettanut paljasta olkapäätä. Katselimme ihmeissämme toisiamme. Hetken päästä nainen päästi sanaisen arkkunsa auki ja ilmoitti moneen kertaan, että liian liki ei saa tulla. Lähellä olevat matkustajat yrittivät parhaansa, mutta minkäs teet, kun on seisottava kuin sillit suolassa.
Linja-auton odottaminen auringon paahteessa tuntui tosi raikkaalta metromatkan jälkeen. Ja bussikin ajoi tänään taas oikeaa reittiä. Oli muuten tasaista menoa uudella asfaltilla. Kyllä kelpaa Lance Armstronginkin ajella viimeistä Touriaan meidän kulmilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti