Tavallinen torireissu

Lauantaina käytiin lähikylän torilla ja ostettiin talvipurjon ja persiljan taimia. Kolmella eurolla 50 purjoa ja eurolla tusina persiljoita. Saa nähdä, lähtevätkö kasvamaan.

Kyllä torilla oli taas paljon tavaraa! Taimien lisäksi tutkailtiin kalakauppiaiden tarjontaa. Oudot kalalajit ovat usein tuottaneet pettymyksen ja lopulta päädyin tuttuun ja turvalliseen forelliin. Tai kirjolohiahan ne taisivat olla, ihan liian suuria forelleiksi. No, olivat mitä olivat, hyviltä maistuivat.

Yrttejä oli jos jonkinlaisia. Mitähän muuta tuossa on kuin basilikaa ja timjamia?

Onkos tämä suomeksi jalopeno vai chili vai ihan joku muu? Myyjä ei ole osannut päättää, kuinka alkuperämaa kirjoitetaan, joten siitä vain päällekkäin sekä cee että koo. Pikant tarkoittaa täällä päin tulista.

Siitä mekot tyttöbändille! Jotenkin hauskan näköisiä, vaikka yleensä en sinisiä vaatteita kaupoissa edes näe. Ei ole minun värini.

Lasten muovikengät näyttivät syötävän herkullisilta.

Ei syksy vielä saa tulla, enhän ole vielä lomaanikaan pitänyt! Olen aina yhdistänyt hortensian viileisiin syyspäiviin.

Tämä ressukka ei sentään torilla myytävänä ollut, ihan omassa puutarhassa se surullisena nuokkui.

Menetetyt vappumarssit

En minä koskaan vappumarssille ehtinyt. Siihen aikaan, kun halusin äänekkäästi osoittaa solidaarisuuttani kaikille maailman sorretuille, olin myös reipas juhlija. Vappuaamuna olin niin väsynyt ja muutenkin huonovointinen, etten edes muistanut koko marssia. Lisäksi asuin sen verran maalla, että matka marssipaikalle olisi niissä olosuhteissa ollut aivan liian pitkä. Sen verran jaksoin, että autoin isää nostamaan lipun salkoon ja sitten taas peiton alle potemaan.

Myöhemmin, kun minulla oli jo omaakin perhettä, vappua vietettiin hyvin rauhallisesti. Kolmen samanhenkisen naapuriperheen kanssa keräännyimme säästä riippuen joko pihalle tai jonkun autotalliin munkkeja paistamaan. Taikinaa oli suuri kulhollinen, eikä se tuntunut yhtään vähentyvän vaikka hiki vappuhatussa munkkeja paistoimme. Lapset riehuivat pihalla ilmapalloineen ja serpentiineineen ja kävivät välillä munkkeja syömässä ja vertailemassa kolmen eri äidin valmistamia simoja.

Vappupäivänä menimme vapputorille. Sieltä - ainakin minun mielestäni - piti ostaa jotain hauskaa vappuroinaa. Ei se aina onnistunut. Tytär oli kyllä äitinsä kanssa samoilla linjoilla, mutta poika tykkäsi enemmän vesipyssyistä kuin possunaamarista. Ostettiin vesipyssy. Ja seuraavana vuonna taas. Vähitellen vapputorilta lähdettiinkin hakemaan vain vappupyssyä ja iltapäivisin kolme uuden vappuvesipyssyn omistajaa kävi pihoilla kiihkeitä ja erittäin märkiä taisteluja. Äidin "Tälle pojalle ei sitten pyssyjä hommata!" -päätös oli tainnut lentää karanneen vappupallon myötä taivaan tuuliin.

Nykyisin vappu on vain mukava vapaapäivä. Vappuaattonakaan en viitsi lähteä töitten jälkeen takaisin kaupunkiin juhlimaan suomalaista vappua, enkä ehtisikään. Belgialaiset eivät tiedä mitään kevätkarnevaalistamme ja Brysselin Grand Placella juhliva suuri suomalaisjoukko herättääkin ihmetystä ja kysymyksiä. Tänään olisi suomalaispiknikin vuoro Brysselin kuninkaallisessa puistossa, mutta sinnekään en ole menossa. Retkeilen koirien kanssa täällä omalla pihalla ja haistelen omenankukkien tuoksua.

Hauskaa alkavaa toukokuuta kaikille!

Miesten juttuja

En olisi vielä pari viikkoa sitten uskonut, että joskus kävisin autojen renkaita potkimassa autokirpparilla Antwerpenin laitamilla. Nyt olen käynyt siellä jo kolme kertaa viikon kuluessa.

Sunnuntai belgialaisella autotorilla

Tuttava Suomesta haluaisi itselleen auton, jonka kuulemma saisi täältä paljon edullisemmin kuin kotimaasta. En minä mitään noista auto- tai hinta-asioista tiedä, mutta olen luvannut vähän olla mukana ajopelin etsimisessä ja sillä asialla kirpparilla vierailin. Se on muuten hauska paikka.

Hyvä peli: Yksi omistaja, kääntyvät etupyörät ja takapenkillä tuskin käytykään

Myytäviä autoja oli paikalla satoja ja markkinoilta löytyisi varmasti auto jokaisen makuun edellyttäen tietysti, että ehtii ensin. Paikka kuhisee ostajia, joista suurin osa on kotoisin muualta kuin Belgiasta. Puolalaisia ja muita itä-eurooppalaisia oli oikein kiitettävästi, myös pohjois-afrikkalaiset olivat hyvin edustettuina ja paljon oli ranskalaisiakin lähtenyt tänne kaupantekoon. Eivät myyjätkään, tai ainakaan suurin osa heistä, alkuperäisiä belgialaisia ole. Kielten sekamelska oli riemastuttava ja hinnoista keskusteltiin yksinkertaisella englannin-flaamin-ranskan sekoituksella. Kadun varrella olevien autorekkojen kuorman perusteella yhteisymmärrykseen kyllä päästiin.

Autokyydillä Puolaan

Vähän tunsin oloni oudoksi karskien miesten joukossa. Jos edes päälläni olisi ollut musta nahkatakki, olisin ehkä sulautunut jotenkin joukkoon, mutta en edes omista sellaista. Onneksi etsimäämme autoa ei löytynyt. Tuskin olisin osannut tinkiä oikein.

Toriraportti

Lauantaisin on monessa kylässä toripäivä. Meilläkin olisi, mutta usein menen muualle, kun tämä oma tori on niin kovin pieni ja myyjiä vähän. Vilvoordessa on tarjonta monipuolista ja tunnelma rauhallinen. Siellä käyn mielelläni lauantaisin ostoksilla. Eilen mukaan lähti Parman kinkkua, pecorino- ja cheddarjuustoa, oliiveja, fetaa ja yksi kala. Taisi paketti miesten kalsareitakin kassista löytyä.

Alla olevat kuvat otin kännykällä, joten taso ei ole kovin hääppöinen. Klikkaa suuremmaksi, niin näet paremmin.

Toritarjontaa, osa 1

Toritarjontaa, osa 2

Toritarjontaa, osa 3

Kalsarikauppias tarkkailee potentiaalista asiakasta.

Torilla kuljeskelu käy jalkojen päälle, mutta onneksi lähistöltä löytyy kuppiloita, joissa voi kävelyn jälkeen levähtää.

Tilasin capuccinon, mutta tämä kuppi tuskin sellaista on nähnytkään. Kahvi oli sentään kuumaa.

Tämä kököttää torin laidalla. Mahtaisiko kukaan tietää, mikä se on?

Entäs millä voimalla nämä mahtavat toimia? Arvatkaa, ellette tiedä.

Kohta saavat formulakuskit päivän työnsä päätökseen ja tämä perhe suuntaa meren rantaan. Ensin pari kuppia vahvaa espressoa ja sitten matkaan.

Torilla ja keittiössä

Piti aamulla lähteä torille ruokaa ostamaan, kun eilen unohdin. Tai oikeastaan en unohtanut, mutta luulin, että lauantain ruuasta riittäisi kahdelle päivälle. Ei riittänyt. Lammaskaalijauhelihakeitto loppui joskus illalla, kun sitä piti vielä lämmittää huikopalaksi.

Mentiin Jetten sunnuntaitorille, ihailtiin kevätkukkia ja mietittiin, mitä syötäisiin. Lopulta päädyttiin ostamaan grillattu broileri, paistettuja, pieniä perunoita ja sieniä. Salaattitarpeita on jääkaapissa valmiina. Olisin ostanut jotain itse valmistettavaa, mutta yhtäkkiä tuli niin nälkä, että en edes ajatellut aloittavani ruuanlaittoa täysin nollasta.

Broileri on nyt uunissa kuumenemassa ja perunat linnun vieressä tuunattuina omassa vuoassaan. Lisäsin perunoihin valkosipulia, tuoretta timjamia ja rosmariinin oksia, vähän pippuria ja suolaa sekä lorauksen kermaa. Eiköhän niistä hyviä tule.

Sienet lämmitän mikrossa ja maustan pikkuisen. Salaatin sekoitan jäävuorisalaatista, kurkusta ja paprikasta. Tänään syödäänkin nopeaa sunnuntairuokaa.

Sardiineja ja sitruunoita

Täten poistun *arvokkaasti* vanhasta, murtuneen nilkan ympärillä pyörineestä blogistani ja aloitan uuden ajan ilman rajoituksia. Tämä blogi on kaikkia juttuja varten ja kirjoitan ihan mistä huvittaa, vaikka ruoasta.

Lauantaisin, ja sunnuntaisinkin, on kiva asioida torilla ruokaostoksilla. Eilen ostin Vilvoorden torilta kaksi kiloa sardiineja, savoijin kaalin, kuivattuja tomaatteja ja pari kiloa omenoita. En ole ikinä tuoreita sardiineja valmistanut ja ihan ensimmäiseksi piti jostain löytää ohje ennen kuin jatkoin viikonlopun kauppakierrosta. Netistähän se apu löytyi.

Sardiinit perataan ja paistetaan uunissa grillivastuksen alla. Öljystä, sitruunamehusta, tomaateista, sipulista ja valkosipulista keitetään raikas kastike, johon lisätään reilusti tuoretta, pieneksi hakattua basilikaa, rakuunaa ja tilliä. Vielä mukaan vähän suolaa ja mustapippuria ja soossi on valmis.

Kalojen perkaaminen sujui joutuisasti, mutta suomuja sain huuhdella pois aika kauan. Sillä aikaa kun sardiinit paistuivat, valmistin kastikkeen. Samalla minulla oli uunissa rosmariiniperunat paistumassa. Lisukkeeksi tein sekasalaatin erilaisista salaatinlehdistä ja joukkoon pilkoin kuivattuja tomaatteja. Kastikkeeksi oliiviöljyä ja balsamiviinietikkaa. Aika maukasta tuli, lounasvieraskin kiitteli. Sardiinien ruodot kyllä häiritsivät ainakin minua. Yritin niitä poistaa jo kaloja peratessani, mutta tulos oli niin sotkuinen, että lopetin homman heti alkuunsa.

Ruokailun jälkeen sekoitin loput kalat ja kastikkeen keskenään ja jätin marinoitumaan jääkaappiin. Saa nähdä, miltä maistuvat kylminä.

Jälkiruoaksi oli omatekoista sitruuna-marenki-piirasta. Siitä tuli maultaan kerrassaan mainiota, mutta sitruunakiisseli oli liian paksua ja marenki liian makeaa ja sitä oli turhan paljon. Pitää seuraavalla kerralla lukea ohje huolellisemmin.

Savoijinkaali sai vielä jäädä odottamaan. Siitä tehdään myöhemmin viikolla luultavasti perinteinen kaalikeitto.