Kirjoja kirjoista

Työmatkalukemisesta on minulle tullut pakko. Tuntuu orvolta, jos minun täytyy katsella muita lukevia matkustajia metrossa enkä saa itse uppoutua kirjaan. Joskus käy niin, että kirja on loppunut aamulla eikä illaksi ole mitään lukemista. Onneksi työpaikan lähellä on kirjakauppa, josta löytyy aina jotakin. Mitään raskasta tai filosofista lukemiseni ei saa olla. Dekkarit ovat parhaita, mutta kyllä minä muistakin tarinoista pidän.

Jokin aika sitten hankin kaksi opusta, joiden kummankin tarina yllätyksekseni alkoi kirjasta. Toinen oli työkaverin suosittelema, espanjalaisen Carloz Luis Zafonin The Shadow of the Wind (Tuulen varjo) ja toinen ihan itse valitsemani, irlantilaisen Cecelia Ahernin taattua satuhömppää The Book of Tomorrow (Mitä huominen tuo tullessaan).

Zafonin tarina alkaa vuodesta 1945, kun kirjakauppias vie 10-vuotiaan Daniel-poikansa Barcelonan kätköissä olevalle kirjojen hautausmaalle. Daniel saa valita hyllyiltä yhden kirjan ja hänen kätensä osuvat Julian Caraxin kirjaan 'La Sombra de Viento' (Tuulen varjo). Poika lukee kirjan ja kiinnostuu sen kirjoittajasta ja tämän elämästä lähes pakkomielteisesti. Tarina kuljettaa lukijaansa Espanjan sisällissodasta lähes nykyaikaan ja on täynnä yllättäviä käänteitä ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Eräänä iltana Danielia lähestyy mies, joka muistuttaa häntä kirjan paholaismaisesta henkilöstä. Mies haluaa kirjan Danielilta. Myöhemmin kirjaa yritetään saada pojalta pois millä keinolla hyvänsä ja hän joutuukin piilottamaan takaisin kirjojen hautausmaalle, ettei sitäkin poltettaisi niin kuin oli käynyt lähes kaikille Caraxin kirjoille.

Alussa luulin, että olin valinnut aivan turhan kirjan luettavakseni, kun tarina ei mennyt yhtään eteenpäin, mutta jossain vaiheessa upposin syvälle kirjaan. Niin syvälle, että useammin kuin kerran unohdin lähteä metrosta omalla asemallani.

Kun olin saanut ravistetuksi Caraxin ja Danielin elämät ja niiden yhteenkietoutumisen harteiltani, otin käsiini Cecelia Ahernin tuotoksen. Aikaisemmin olen muutaman Ahernin kirjan lukenut ja samanlainen tämäkin oli kuin ne aikaisemmat.

Kirjan päähenkilö on rikkaan perheen Tamara-tytär, jonka elämä muuttuu yhdessä rysäyksessä, kun hänen isänsä tekee itsemurhan. Tyttö muuttaa äitinsä kanssa sukulaisten luokse irlantilaisen pikkukylän laidalle, eikä Tamara pysty hyväksymään muutosta. Kaikki muuttuu, kun hän löytää kirjastoautosta nahkakantisen, lukitun kirjan. Kirjan sivut alkavat täyttyä itsestään huomisen päiväkirjamerkinnöillä. Vähitellen Tamara tajuaa, ettei mikään ole sitä miltä näyttää.

Viikon verran käytin työmatka-aikaani seuraamalla ihmisten elämää ja valehtelua linnan raunioiden varjossa. Luulenpa kuitenkin, että tästä lähtien jätän Ahernit toisten luettaviksi. Vaikka en raskasta kirjaa jaksakaan työmatkoillani raahata, ei tällainen ns. aikuisten satuhömpäkään taida olla minua varten. Sitäpaitsi Ahernin kirjojen kannetkin ovat niin kovin tyttömäisiä väritykseltään, että työmatkauskottavuushan niitä lukiessa kärsii.

Nyt on työmatkakaverinani saanut vuoron Minette Walters The Devil's Weather -kirjallaan. Saa nähdä, mitä sen kansien sisältä löytyy.

Muuten, kaikki nämä kolme kirjaa ja monta kymmentä muuta lähtee ensi viikolla hyllystäni työpaikan kirjanvaihtopäiville. En minä vielä jokunen vuosi sitten olisi kirjoistani luopunut, mutta niin se on ihmisen muuttuvainen. Voinpahan löytää jotain mukavaa pois antamieni tilalle.

Jännitystä, nostalgiaa ja tulisia makuja

Taas oli se aika lokakuusta, kun Brysselin messukeskuksessa pidettiin kirjamarkkinat. Muistaakseni kerroin viime vuonnakin penkoneeni tuhansien kirjojen peittämiä pöytiä.

Nyt yritin välttää kirjojen houkuttelevaa kutsua, muttei siitä mitään tullut vaan sunnuntaina oli heitettävä reppu selkään ja lähdettävä tutkimusmatkalle. Lähtiessäni päätin, että tänä vuonna en osta kirjoja, joita vain luulen haluavani tai lukevani. Melkein pysyin päätöksessäni.

Siinä ne ovat, uudet kirjani, joita uskon tulevina viikkoina lukevani tai muuten käyttäväni hyödyksi.

Uuteen kotiin lähtivät nämä (suluissa hinta):

Philip Norman: John Lennon - The life (8,95). Tänä vuonna olisi John Lennon täyttänyt 70 vuotta, jos olisi saanut elää. Tämä on ihan pakko lukea ja pian. Nostalgia-osastolle, tai onhan tuo elämänkertakin.

Elisabeth George: Careless in Red (4,95). Pidän kovasti rikoksia tutkivasta etsivästä Thomas Lynleystä ja varsinkin hänen apunaan kulkevasta Barbara Haversista. Pätevä pari on Georgen kertomuksissa kokenut kovia sekä yhdessä että kumpikin tahoillaan. Odotettavissa jännitystä lempimaisemissani. Jännitys-/rikos-hyllyn täytettä.

Owen Sheers: Resistance (2,25). Mitä jos liittoutuneet eivät olisikaan onnistuneet maihinnousussaan toisen maailmansodan aikana? Mitä jos Saksa olisi valloittanut Englannin? Voi olla mielenkiintoinen lukuelämys edessä. Epä-historiaako? Hömppääkö?

Justin Wintle: Perfect hostage - Aung San Suu Kuy, Burma and the Generals (3,95). Kertomus tunnetun burmalaisen vapaustaistelijan ja Nobelin rauhanpalkinnon saajasta. Henkilökuvia - elämänkertoja.

Guide to Wine - A practical journey through the exciting world of wine (1,95). Tässä pikakurssi viinien maailmaan. Ruokaa pöytään ja juomaa lasiin -hyllylle.

Vatcharin Bhumichitr: The big book of Thai Curries (6,50). Kyllä markkinoilta ainakin yksi keittokirja täytyy ostaa! Nyt alan toden teolla opetella curry-ruokien valmistamista, makunystyrät vaviskaa! Ruokaa pöytään ja juomaa lasiin -hylly alkaa uhkaavasti pursuilla.

Cecelia Ahern: The Gift (2,95). Taattua romanttista hömppää kevyeen lukunälkään. Hömppää tai ei, irlantilainen Ahern kirjoittaa yllättävän raikkaita kertomuksia ihmisistä ja paikoista, joita ei ole. Hömppä-osastolle. (Muutama muukin häpeä-myöntää-mutta-luen-näitäkin-kirjoja hyllyllä jo on.)

Trinny & Susannah: The body shape bible. Forget yur size. Discover your shape. Transform yourself. (3,95). Sehän tiedetään, että on omenan ja päärynän mallisia ihmisiä, mutta brittipukijoiden mielestä meistä löytyy kello, tikkari, tötterö, pylväs ja paljon muita. Kun tietää, miltä oma kroppa näyttää, osaa sen pukeakin oikein, väittävät Trinny & Susannah. Tämän kirjan selasin jo kerran läpi. Ehkäpä kurkkaan sivuille toistekin. Tämä pääsee pienen kirjastoni Vaatteita ja muita turhuuksia -osastolle.

Mukaan lähti vielä vajaan euron hintainen Sudoku-kirja ja sama hollanniksi alle kolmella eurolla. Ei ole väliä, millä kielellä numeroita ruutuihin sijoittaa. Nämä ovat oivaa unilääkettä.

Kuten huomaatte, kirjakokoelmani kasvoi muutamalla oikealla kirjalla ja muutamalla tyhjänpäiväisyydellä. Saatan kuin saatankin kaikki lukea, joskus.

P.S. Tajusin juuri, että kuvasta puuttuu yksi tärkeä opus. Taisin sen jo sujauttaa paikalleen kirjahyllyyn puutarhakirjojen joukkoon. Ruusukirjan Passion for Roses pudotin muistaakseni ihan ensimmäisenä kärryyni. Tätä on hauska lukea kevättä odotellessa.

Jazzia, kirjoja ja kaalipataa

Onpas ollut vilkas viikko. Töissäkin on ollut tosi kiire, kun yksi työkaveri joutui taas pitkälle sairauslomalle ja hänen työnsä jaettiin meidän muiden kesken. No, näitä sattuu.

Keskiviikkoillaksi sain yhdeltä työkaverilta lipun Maceo Parkerin konserttiin. Paikka oli huono, mutta onneksi musiikki kuului ja kun oikein kurkottelin, saatoin silloin tällöin nähdä itse maestronkin. Kaksi ja puoli tuntia meni niin nopeasti, etten millään uskonut musisoinnin olevan lopussa, kun bändin jäsenet alkoivat poistua lavalta. Kyllä oli hieno konsertti, ihan miun maun mukaista funky-jazzia.



Perjantaina suuntasimme suoraan töitten jälkeen vuosittaisille kirjamarkkinoille. Aina päätän etukäteen, että tällä kerralla en osta kuin muutaman kirjan - ja mies karttoja, mutta jostain kumman syystä kirjahallista tullaan ulos kymmeniä kiloja painavien reppujen kanssa. Tänä vuonna saimme saaliiksi muutaman keittokirjan, kymmenisen salapoliisiromaania (sopivaa metrolukemista), useita karttoja, jokusen historian kirjan, kirjalahjoja lapsille ja askartelutarvikkeita. Työkaverit ilahtuvat huomenna, kun kannan ison muovikassillisen virustarvikkeita töihin.

Ei mennyt ihan kollaasin asettelu nappiin, mutta näkyy siitä kuitenkin, että kirjoja oli jokunen tarjolla.

Eilen tyhjensimme asuntovaunusta loput astiat ja muut tavarat varastoon ja iltapäivällä kiskoin vaunun Hollantiin talvisäilöön. Vaikka matka ei ole kuin 80 kilometriä, menee reissuun aina muutama tunti. Onneksi kaupat ovat täällä illalla kahdeksaan asti auki, muuten en olisi ehtinyt viikonlopun ruokaostoksia tehdä.

Tänään olen käyttänyt sunnuntaipäivän kokkailuun ja muuhun mukavaan puuhasteluun. Uunissa hautuu kaalipata, joka varmaan parin tunnin päästä on tarpeeksi muhinutta. Yksi iso annos valmistuu rautapadassa, mutta koska kaalia ja muita tarvikkeita oli runsaasti, tein myös kaksi pienenpää satsia. Kiertoilmauuni hoitaa homman loppuun.

Äsken kävin kellarissa maalaamassa naamiaispäähineiksi suunniteltuja viruskypäriä ja huomenna vien ne töihin koristeltaviksi. Koristeita varten maalasin myös kastanjankuoria kultavärillä. Jos eivät töissä kelpaa, voin varmaan käyttää niitä joulukranssien koristeina. Pitääkin vähitellen ryhtyä keräämään kranssimateriaalia.

Nämä eivät ole koppakuoriaisia vaan kultamaalattuja, piikkisiä hevoskastanjan kuoria.

Kirjavinkkikilpailu

Onpas paljo k-kirjaimia tuossa otsikossa! Löysin sattumalta Kirjavinkkisivuston, jossa on kilpailu, johon voi osallistua ja voittaa kirjan, jos kertoo kilpailusta. Tulikohan tämä nyt selväksi? Kilpailu on täällä: http://www.kirjavinkit.fi/kilpailu/

Osallistukaa kaikki ja löytäkää vinkkejä lukemiseen.