Kaaos repesi liikenteessä

Eihän tämä ole mistään kotoisin, kun en enää mitään saa kirjoitetuksi. Tammikuukin meni tuossa ihan hujauksessa. Töissä on ollut kiireistä aikaa ja kotona olen vain löhönyt ja lihonut.

Automessuilla kyllä piipahdin. Ei minulla mitään autokuumetta ole, mutta kun messukeskus on tuossa ihan vieressä niin kävin katsomassa kiiltäviä ajopelejä. Tosin matka oli tällä kertaa yhtä tyhjän kanssa. Samanlaisilta ne kaikki näyttivät ja myyntivalttikin oli kaikilla kauppiailla sama. Tuntuu, että uudet autot kulkevat pelkästään ilmalla, niin vähän ne kuluttavat. Lisäksi autojen päästöt ovat niin pienen pieniä, ettei pakoputkesta enää mitään saasteita tai muita epämiellyttävyyksiä ulos tule. Tuskin niissä pakoputkea enää olikaan.

Osastolta toiselle rampatessani alkoi jo luontoystävällisyyden ja ekologisuuden hehkutus ärsyttää. Ehkäpä joku ostaja saa hyvän mielen, kun oma hiilijalanjälki (muka) pienenee.

Näin kamala irvistys on Rolls-Roycella. Toivottavasti kaupanpäällisinä tulee koppalakkinen kuljettaja, ettei itse tarvitse rattia väännellä työmatkaruuhkassa. Tai ei kai tällaisen ostaja töitä tee, laskee vain osakesalkkujensa sisältöä takapenkillä ja maistelee mallasviskiään, kun James kuljettaa kokouksesta toiseen.

Tällä punaisella kiitäjällä matka sujuisi nopeasti. Tuskin tämä on kuitenkaan yhtä hyvin varusteltu kuin se saman merkkinen, jolla James Bond kurvaili.

Aikamatkalla piipahdin iloisella 30-luvulla ja ajelin Packardillani pitkin rantabulevardia tukka hulmuten.

Ja taikaisin nykyaikaan. Tässä on avaruusalus, joka odotti lähtölaukaisuaan työpaikan aulassa. Kaipa se lähti maata kiertämään, kun seuraavana päivänä ei aulassa näkynyt muuta kuin nokinen vana lattialla. Kumma kun ikkunat eivät olleet sirpaleina.

Työpaikasta tuli mieleen tämän viikon maanantai, kun Belgiassa oli yleislakko. Täällä sellaisia järjestetään silloin tällöin, kun ammattiyhdistykset vastustavat hallituksen säästöpäätöksiä. Ei tämä kyllä yleislakolta vaikuttanut, kun lähes kaikki toimistot ja kaupatkin olivat auki. Julkinen liikenne tosin oli seisahduksissa ja minunkin piti ajella autolla töihin.

Otsikon lainasin mukaellen täältä. Aika lailla nauratti tuo kaaoksen repeäminen. Liikennettä ei lakkopäivänä ollut Brysselin seudulla juuri lainkaan.

Syksyksi analysoitu

Monta vuotta sitten kävin värianalyysissa, vaikka pidinkin sitä turhana. Tiesin, että musta, punainen ja muutkin selkeät värit olivat minua varten. Kun analyytikko alkoi heitellä eri värisiä liinoja hartioilleni ja kertoa, mikä teki ihoni kuultavaksi, mikä harmaaksi ja elottomaksi, aloin pelätä pahinta. Niinhän siinä kävi, että minut analysoitiin syksyksi.

Minkäs sille sitten voi, syksy mikä syksy. Olisi se itsekin pitänyt arvata, kevätaurinko kylvi aina naamani täyteen pisamia ja tukkakin oli luonnostaan vähän punertava, jos oikein tarkkaan katsoi. Analyysi ei kuitenkaan minua suuntaan tai toiseen muuttanut vaan jatkoin musta-punainen-linjalla. Nyttemmin kirkkaan punaista ei enää kaapistani pahemmin löydy, mutta mustaa ja harmaata senkin edestä. Vaikka toisaalta, kyllähän noissa syksyn väreissä paljon kaunista on. Ainakin luonnossa.

Tein huvikseni muutaman kuva-analyysin syksyn väreistä, juuri niistä, joilla minua silloin aikoinaan uhkailtiin. Valokuvat onnistuin ottamaan vapaapäivän koiralenkillä. Ihme sinänsä, sillä joka ainoa kerta, kun kuvaa otin, jompikumpi kiskaisi oikealle tai vasemmalle ja kuvista tuli mitä sattui. Lenkillä kävimme suuren hedelmätarhan alueella Leuvenin pohjoispuolella.

Tässä keltaisia puita ja puskia. Vasemmalla alhaalla on parsaa. Jos oikein tarkkaan katsoo, voi varsissa nähdä pieniä, punaisia marjoja. Muut keltaiset ovat omena- ja päärynäpuita.

Tässä samoja puita, mutta lehdet enemmän oranssit kuin keltaiset. Taitaa tuossa joku oikein metsän puukin olla.

No nyt ollaan jo lähellä värejä, joissa viihdyn. Varsinkin tuosta vasemman yläkulman tummanpunaisesta tykkään, taitaa olla karhunvatun lehti. Sen vieressä on joku vaahtera ja sen alla taas koristepensas, joka yleensä on aika valkoinen, mutta tuo yksilö oli muuttunut vaaleanpunaiseksi. Vasemmalla alhaalla jotain pikkuriikkisiä omenoita ja marjat oikealla löytyivät naapurin piikkipuskasta.

Tässä taas lisää minun värejäni, mustia marjoja ja ruskeaa risuaitaa. Tuo aita olikin ihan uusi löytö puutarha-alueella. Aika kiva. Vasemmalla ylhäällä on polku, jota pitkin palasimme autolle ja oikealla alhaalla maissipellon jämät.

Lehtivihreää on tänä syksynä riittänyt kasveissa pitkään. Omenatarhan puista osa oli vielä ihan kesäisessä puvussa. Oikealla alhaalla omppuja omassa puussa. Vähän niissä on pilkkuja, mutta maistuvat tosi hyville ja mehukkaille, kunhan malttaa kuoria.

Sinistäkin löysin syksystä, vaikkei se taidakaan tämän ajan pääväri olla. Vasemmalla oman puutarhan purjon varsia, jotka minusta ovat kovinkin sinisiä varsinkin, jos niitä vertaa vihreään. Purjon vieressä viinirypäleitä, jotka jostain syystä oli jätetty kuivumaan rusinoiksi. Oikealla alhaalla naapurin koristepensaan marjoja. Missään muualla en ole tuon värisiä nähnyt.


Tässä vielä tunnelmia lenkiltämme. Taustalla sama mäki kuin ensimmäisessä kuvassa.

Marraskuu on synkän harmaa

Vai synkän harmaa! Oletuksen luin Wikipediasta, mutta kyllä nyt on joku väärässä.
Katsokaa, miltä taivas näytti tänä iltana kotiparvekkeelta länttä eli Lontoota kohti kuvattuna. Ei harmaasta tietoakaan. Tai no, vähän sinistä kyllä, muttei tietoakaan siitä synkästä harmaasta, mihin tähän aikaan vuodesta koko maa yleensä kietoutuu.

Muutenkin on tämä marraskuun alku ollut outo. Päivittäin on ollut lähes 20 astetta lämmintä ja aurinko on paistanut joka päivä.

Tuoreita vattuja olen puskista poiminut vielä tänäänkin.

Keltainen ruusupuskani kukkii ja kypsyttää marjojaan samaan aikaan.

Punainen köynnösruusukaan ei malttanut olla marraskuuta kurkkaamatta.

Hyvä, hyvä ruusukaunokaiseni! Niin sitä pitää marraskuussa kukkia.

Sama ruusu, sama kuvausaika, kamerassa eri asetukset.

Mitäs tästä sanotte? Vieläköhän ehtivät mansikat kypsyä tänä vuonna?

Uudesta bloginäkymästä suurkiitos Elegialle! Kaipasinkin valkoisia ovia.

Salkoruusukin kukkii - makroviikko 10

Tällä kertaa makroviikoilla kuvataan kukkia tai niiden osia. Tällaisia kukkia alkoi viime viikolla ilmestyä salkoruusun varteen.

Kauniita kukkia löytyy lisää täältä.

Kesäkuu alkoi andalusialaisella juhlalla ja lempeällä musiikilla

Onpa ollut kiireinen ja kuuma kesäkuun alku! Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja eilen oli puutarhassa lämpöasteita 48.

Kiire alkoi keskiviikkona, kun seisoskelin tuhansien muiden autoilijoiden kanssa Brysselin kehätiellä ja mietin, ehdinkö ollenkaan lentokentälle siskoani vastaan. Olin ajatellut käydä ensin koirien kanssa vähän ulkona ja ehtiä kauppaankin ennen koneen laskeutumista, mutta työmatkan venyessä yli kaksituntiseksi ehdin muuttaa suunnitelmiani useaan kertaan.

Onneksi kone Suomesta oli vähän myöhässä, joten loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Illalla myöhään herkuttelimme omasta maasta nostamillani uusilla perunoilla ja aloimme nauttia muutamasta lomapäivästä.

Torstaina kävimme ihailemassa Euroferia Andaluza -juhlaa Atomiumin juurella. Osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, kun hevoset ratsastajineen esiintyivät yleisölle.


Tämän pätkän nappasin tietysti mistäs muualta kuin Youtubesta.

Andalusialaisen juhlan jälkeen ilonpito jatkui perinteisempään suomalaiseen malliin, keitimme nimittäin taas uusia perunoita. Hassua, kuinka ne maistuvatkin niin kovin hyviltä näin alkukesästä. Mutta ei hauskuus siihen jäänyt. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti konserttisali Forest Nationalia. Yusufin esiintyminen oli ihan pakko nähdä ja kuulla ja olinkin hankkinut liput jo hyvissä ajoin. Cat Stevens oli meidän kummankin suosikki silloin joskus, jolloin ei tullut mieleenkään, että miehen voisi joskus nähdä livenä. Nimi on vaihtunut ja mies vanhentunut, mutta ääni oli sama.

Tuttua musiikkia kuunnellessani seurasin yleisöä ympärilläni. Vieressäni istui mies, joka kaikesta päätellen oli tullut konserttiin vaimonsa käskystä. Kertaakaan hän ei taputtanut saatikka olisi muuten näyttänyt, että musiikki olisi kiinnostanut. Tekstiviestien lukeminen ja näpyttely näytti olevan tärkeämpää. Toisella puolen käytävää istuva nuori mies sen sijaan eläytyi musiikkiin joka solullaan. Hän ei varmaan ollut vielä syntynytkään, kun Cat Stevens aloitteli uraansa, mutta kaikkien kappaleiden sanat hän näytti osaavan ulkoa. Kun Yusuf aloitti tutun Morning has broken -laulun, nuori mies pyyhki avoimesti kyyneleitään.



Tämä sieltä samasta tuubista löytämäni video on miehen uudempaa tuotantoa. Yritin etsiä jotain ihan näistä viimeisimmistä konserteista kuvattua, mutta en löytänyt. Vanhat Cat Stevensin piisithän te jo tunnettekin, kuunnelkaa miltä mies nykyisin kuulostaa.

Perjantaina paistoi aurinko taas täydeltä terältä ja suunnitelmiemme mukaan lähdimme katsomaan, miltä Coloman ruusutarha näytti.On se sitten uskomattoman ihana paikka!





En edes ryhdy muistelemaan, mitä nämä ruusut olivat nimeltään. Tässä on vain pienen pieni osa tarhan kukkaloistosta.

Eilisen, paahtavan kuuman päivän vietin puutarhassa makoilemalla. Varjossa oli 30 astetta lämmintä, enkä jaksanut tehdä mitään. Väärin, jotain tein sentään, väsäsin tehosekoittimessa mansikoista, nektariineista ja rahkasta raikasta juomaa. Niin, ja taisin minä muutaman uuden perunankin illemmalla keittää.

Hei, täällä on kesä!

Tuntuu ihan hullulta, että toukokuun loppupuolella osa kukista on jo lakastunut. Se ihana ruusupensaanikin pihan perällä on lopettanut kukintansa. Enää on jäljellä vain ruttuisia, ruskeita kukanjämiä.

Onneksi uusia ihanuuksia tulee joka päivä. Tuossa alla on kuva yllätysruusustani. Muistan kyllä sen istuttaneeni, mutta koskaan se ei ole yhtä hienosti kukkinut kuin tänä vuonna. Toistaiseksi vasta yksi kukka on auennut, mutta nuppuja on paljon.

Olisipa koko puutarha näitä täynnä!

Tänään koulutin lähemmäs sata punaisen sikurin tainta. Toivottavasti oppivat olemaan syvässä mullassa. Jos nyt edes kymmenen niistä jaksaa jatkaa kasvuaan, niin hyvä on. Sata olisi totisesti liikaa. Tuo sikuri-nimi ei minusta hauskan kirpeälle salaatille sovi. Sen sijaan kutsuisin sitä mieluummin italialaisittain radicchioksi, tuntuu jotenkin tutummalta. Siinä on sitten maukas lisä vihersalaatin joukkoon.

Radicchioita myytävänä 2 euron hintaan. Liekö sitten kappale- vai kilohinta? Kuvan nappasin netistä.

Muistatteko, kun viime vuonna väsäsimme kaariporttia köynnösruusuille? Nyt näyttää ruusu tältä. Kovasti se on vuodessa jaksanut kasvaa.

Tämänkin ruusun istutin viime vuonna. Se kiipeilee pitkin vanhan, kuivettuneen syreenin vartta. Vielä ei pituutta köynnöksellä paljon ole, mutta kukkia senkin edestä.

Kaikki piharuukkuni ovat nyt täynnä. Tässä yhden ruukun värisekoitus.

Älkää luulkokaan, että näin aikaisin pitkälle edennyt kesä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pujon mokomat ovat alkaneet jo kukkia, eli tiedossa on jatkuvaa aivastelua, silmien kutinaa ja nenän vuotamista. Nyt on pidettävä antihistamiinit visusti mukana.

Ainohan se siinä!

Kuinkahan kauan nämä tossut vielä kestävät? Kyllä ainakin jouluun saakka pitäisi jaksaa menossa mukana. Täytyypä vihjaista lapsille, että kohta tarvittaisiin taas uudet.

Tällä viikolla makroviikon aiheena on "jokin kotoa löytyvä suosikkitavara tai -asia". Lisää kuvia täällä: makroviikko7.

Kuusi, viini ja saniainen

Tällä viikolla on makrohaasteen aiheena vihreä. Sopii minulle, nyt ei ole vaikeaa löytää kuvattavaa puutarhasta. Eihän siellä mitään muuta olekaan.

Tämä on kuusi.

Pikku nuput muuttuvat kohta kukiksi ja myöhemmin suureksi viinirypäletertuksi.

Toissaöinen halla kiharsi saniaisen. Kaipa se vielä suoristuu.

Lisää vihreitä kuvia löytyy täältä.

Pääsiäisenä keittiössä - Makroviikko 4

Nyt piti makroviikkojen haastetta varten löytää jotain pääsiäiseen viittaavaa sisätiloista. Minä en ole oikein pääsiäisihmisiä, mutta ruoasta tykkään, joten otin muutaman lähikuvan eilisitä kokkailuistani.

Taas kerran valmistin perinteisesti lammasta eli täytin lampaanviulun - poistin toki luun ensin - fetajuuston, rosmariinin, timjamin, valkosipulin yms. yms. sekoituksella. Annoin sen marinoitua parisen päivää ja eilen paistoin 125 asteen lämmössä kunnes liha oli 70 asteista. Yllä osa paistista juuri maustettuna ja napakasti sidottuna.

Mainitsinko jo rosmariinin, yhden mieliyrteistäni? Tuo oli vielä eilen sisällä, nyt se nauttii auringosta ja muiden yrttien seurasta ulkona.

Salaattiakin toki tein. Siihenkin sotkin feta-juustoa, joka myös on yksi suosikkini. Harmi, kun kuvan terävin kohta tuli vähän kuvan alalaitaan. Ei ole valokuvaaminen helppoa, ei.

Palanpainikkeeksi ostin edullista, portugalilaista punaviiniä. Kokkauksissani oli sen verran paljon valkosipulia, ettei oikein ollut väliä, oliko viini halpaa vai kallista. Pääasia, että oli tuhtin makuista.

Tässä teille bonukseksi valkosuklainen pääsiäispupu. Vielä en ole söpöliiniä syönyt.

Näitä pääsiäismakrokuvia tuli nyt vähän enemmän kuin yksi, mutta katsokaa vain ne, mitkä kiinnostavat. Täältä löytyy lisää tämän viikon makrokuvia.

Kukkivia tienvarsia

Tänään oli taas kaunis ja aurinkoinen kesäpäivä eikä sellaista sisällä voinut viettää. Kukat kukkivat ja kärpäset surisivat. Aurinko porotti siniseltä taivaalta.

Vasemmalla ylhäällä on varmaan joku tuomi, koska tuoksu oli ihan sama. Alhaalla vasemmalla on villivalkosipulia, joka myös tuoksui voimakkaasti.

Pellolle oli piirretty hauskan kimurantteja kuvioita. Taitaa olla sokerijuurikasta maassa muhimassa.

Moottoritiellä oli vilskettä niin kuin aina.

Wisteriat (keskellä) ja syreenitkin (oik. alhaalla) jo kukkivat.

Hevosiakin näin ja kerittyjä lampaita.

Mutta eikös tämä näytä siltä, että kesä on jo kohta ohi? En taida voikukkia kyllä uskoa, eihän kesä vielä ole alkanutkaan.

Pitkän perjantain lyhennystoimenpiteitä

Meidän kadulla tehtiin tänään jo toista päivää siivoustöitä. Kaupungin miehet siirsivät nosturilla varustettua kuorma-autoa muutaman metrin kerrallaan ja katkoivat suurista kadunvarsipuista turhat ja vanhat oksat pois.

Perässä tuli oksasilppuri miehistöineen, tai puusilppuriksi tuota voisi jo kutsua. Sillä lyhennettiin katkotut oksat mitättömän pieniksi silppupätkiksi.

Lyhennettiin tänään muutakin kuin kadunvarsipuita. Tukastani leikattiin taas muutama sentti pois ja väri uudistettiin. Alla oleva kuva kyllä näyttää ihan samalta kuin edellisen kerran kampaajakäynnin jälkeen ottamani. Mihin on kadonnut seikkailumieli ja uudistushalu?


Ehkä jo huomasittekin, että pitkäperjantai ei täällä Belgiassa ole pyhäpäivä, mikä tuntuu vähän oudolta. Toisena pääsiäispäivänä ei täälläkään töitä tehdä.

Koska oli työpäivä, tänään oli hyvä mennä taas kerran ihailemaan sinisenä kukkivaa metsää, Hallerbosia. Kyllä se on joka kevät yhtä ihana! Satojen hehtaarien alue sinisenään tuoksuvia villihyasintteja! Kerrassaan uskomaton näky.

Hevoset laukkasivat niin, että maa pölisi.

Nyt on kuuma kesäpäivä viilentynyt ja tullut melkein pimeää. (Kyllä, täällä on ollut noin 27 astetta lämmintä!) Äsken alkoi kesän ensimmäinen ukkonen. Jyrisee niin, että talo tärisee ja vettä tulee kaatamalla. Hetki sitten puutarhassa hikoillessani ajattelin, että pitää varmaan kukat kastella illemmalla. Nyt ei tarvitsekaan, luonto hoitaa senkin homman.