31.5.2011

Älä hätäile, kyllä me sut ulos saadaan!

Työkaveri jäi tänään vessan vangiksi. Pomo sattui käväisemään viereisessä loosissa ja kuuli, kuinka Amanda hätäili lukkoon jääneen oven takana. Asiasta tultiin ilmoittamaan minulle, olenhan osaston virallinen lukkiutuneiden vessanovien avaaja ja kahvinkeittimen suodattimien vaihtaja.

Kävin ensin rauhoittelemassa pöntöllä istujaa ja sen jälkeen soitin kaikista virallisimpaan apunumeroon, jossa soittoni rekisteröitiin. Sain sähköpostia ilmoituksestani, minkä mukaan miesten vessassa on nainen jumissa. En minä niin muistanut sanoneeni. Nappasin laatikostani pienen työkalupakkini ja menin takaisin hätäpaikalle odottelemaan luvattua oven avaajaa. Vessan oven edessä oli aikamoinen sirkus meneillään. Neljä raavasta urosta antoi toisilleen neuvoja ja yritti väkivalloin repiä ovea auki.

- Ulos täältä! karjaisin ja miesten poistuttua ryhdyin leikkimään mcgyveriä. Huonoja olivat työkaluni siihen hommaan, olisi tarvittu kunnon siirtopihtiä (En kyllä sillä hetkellä muistanut työkalun virallista nimeä, mieleeni tuli vain epävirallinen, joka naisen ja kenties miehenkin käyttämä nimitys.)

Käytävälle ja vessan ovelle kerääntyi lisää väkeä näyttämään mcgyver-taitojaan. Ovea yritettiin avata veitsellä, autonavaimella ja eri kokoisilla kolikoilla. Jonkun mielestä elokuvissa ovet aina aukeavat luottokortilla, mutta sitä ei näyttänyt kukaan kokeilevan. Välillä piti taas käydä puhelimessa kysymässä, missä tilaamani oikea oven avaaja viipyi. Taas tuli ilmoitus sähköpostiini. Sen mukaan toisen kerroksen naistenvessassa oli vesivahinko! Olisikohan seuraavaksi pitänyt tilata puhelinpalvelijalle aika korvalääkäriin?

Aikaa kului ja lisää väkeä ilmestyi ihmettelemään hätätilannetta. Yksi reipas mieshenkilö sai sentään ruuvimeisselilläni oven lukon irti, mutta ei se vielä ovea avannut. Seuraavaksi juoksi nopeajalkaisin alakertaan ja kyseli vartijoilta, josko he tietäisivät, missä oikea oven avaajahenkilö piileskelee. Nyt tuli asioihin vähän vauhtia. Hetken päästä vessaa kohti kävelikin haalaripukuinen nuori mies kädessään ruuvimeisseli. Meitä mcgyvereita nauratti.


Mies oli ihan varma, että kyllä hän oven auki saa, mutta ähäkutti, eipäs saanutkaan! Yritin sanoa, että hakisi ne v-pihdit, mutta kun en tiennyt oikeaa termiä suomeksi, englanniksi saatikka sitten ranskaksi, niin itse sen piti asia tajuta. Mies häipyi paikalta ja palasi jonkin ajan kuluttua kädessään juuri oikeanlainen työkalu. Kunnon ote lukosta törröttävästä metallisokasta, reipas vääntö alas oikealle ja sesam, ovi aukeni!


Siinä ne, taikapihdit!

Tunnin pöntöllä istuskelu ei vielä ollut saanut Amandaa riutumaan henkihieveriin. Iloisena hän hypähteli vessan lattialla ja halasi kaikki auttajansa.

29.5.2011

Hei, täällä on kesä!

Tuntuu ihan hullulta, että toukokuun loppupuolella osa kukista on jo lakastunut. Se ihana ruusupensaanikin pihan perällä on lopettanut kukintansa. Enää on jäljellä vain ruttuisia, ruskeita kukanjämiä.

Onneksi uusia ihanuuksia tulee joka päivä. Tuossa alla on kuva yllätysruusustani. Muistan kyllä sen istuttaneeni, mutta koskaan se ei ole yhtä hienosti kukkinut kuin tänä vuonna. Toistaiseksi vasta yksi kukka on auennut, mutta nuppuja on paljon.

Olisipa koko puutarha näitä täynnä!

Tänään koulutin lähemmäs sata punaisen sikurin tainta. Toivottavasti oppivat olemaan syvässä mullassa. Jos nyt edes kymmenen niistä jaksaa jatkaa kasvuaan, niin hyvä on. Sata olisi totisesti liikaa. Tuo sikuri-nimi ei minusta hauskan kirpeälle salaatille sovi. Sen sijaan kutsuisin sitä mieluummin italialaisittain radicchioksi, tuntuu jotenkin tutummalta. Siinä on sitten maukas lisä vihersalaatin joukkoon.


Radicchioita myytävänä 2 euron hintaan. Liekö sitten kappale- vai kilohinta? Kuvan nappasin netistä.

Muistatteko, kun viime vuonna väsäsimme kaariporttia köynnösruusuille? Nyt näyttää ruusu tältä. Kovasti se on vuodessa jaksanut kasvaa.

Tämänkin ruusun istutin viime vuonna. Se kiipeilee pitkin vanhan, kuivettuneen syreenin vartta. Vielä ei pituutta köynnöksellä paljon ole, mutta kukkia senkin edestä.

Kaikki piharuukkuni ovat nyt täynnä. Tässä yhden ruukun värisekoitus.

Älkää luulkokaan, että näin aikaisin pitkälle edennyt kesä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pujon mokomat ovat alkaneet jo kukkia, eli tiedossa on jatkuvaa aivastelua, silmien kutinaa ja nenän vuotamista. Nyt on pidettävä antihistamiinit visusti mukana.

21.5.2011

Ei niitä liikaa voi olla

Viime sunnuntaina kävin kukkaostoksilla kahdessakin. Olisi pitänyt käydä vain siinä toisessa, siellä oli paljon enemmän valinnan varaa ja kukat kauniimpia.

Höperöksihän sillä reissulla taas kerran tulin. Piti ostaa kaikenlaista, vaikka en kai noin paljon kesäkukkia olisi tarvinnutkaan. Onneksi on vielä ruukkuja vapaina. Samettikukat aion istuttaa kasvimaan reunaan etanoita torjumaan. En tiedä, onko niistä mitään hyötyä, mutta antavathan ainakin väriä.

Sunnuntain saalis

Nyt on osa kukista istutettuina ja tänään yritän saada loput multiin. Harmillisesti vain ilkeä kevätflunssa iski minut melkein petipotilaaksi. Onneksi on sentään kaunis ja lämmin päivä. Kaipa istuttelu onnistuu, kun välillä istutan itsenikin puutarhan reunalle auringonpaisteeseen.

16.5.2011

Ainohan se siinä!

Kuinkahan kauan nämä tossut vielä kestävät? Kyllä ainakin jouluun saakka pitäisi jaksaa menossa mukana. Täytyypä vihjaista lapsille, että kohta tarvittaisiin taas uudet.

Tällä viikolla makroviikon aiheena on "jokin kotoa löytyvä suosikkitavara tai -asia". Lisää kuvia täällä: makroviikko7.

12.5.2011

Viisuja ja ruusuja

Nyt alan katsoa Euroviisujen toista semifinaalia. Tänään täällä Belgiassa saisi äänestääkin, mutta en taida viitsiä, kun Suomi on jo loppukisassa. Lauantaina onkin toinen juttu, silloin annan monta ääntä Suomelle, vaikken kappaleesta oikein tykkääkään. Euroviisujen aikaan harrastan nimittäin aina periaateäänestystä.

Periaate oli sekin, että tänä vuonna päätin olla kuvaamatta puutarhani ruusuja. Eihän se lupaus pitänyt, kun äsken kävin puutarhan perällä. Ihana vaaleanpunainen puskani kukkii upeampana kuin koskaan ennen. Ei tuo kuva anna sille mitään oikeutta.

Ruusupensaani on yli kolme metriä korkea.

Ei, en aio sytyttää kukkaa tuleen. Kukan koon näette, mutta tuoksua ette valitettavasti pysty tuntemaan.

On minulla keltainenkin kaunotar tuossa ihan oven edessä. Suuria ovat senkin kukat ja tuoksu huumaava, mutta ihan erilainen kuin vaaleanpunaisen ruusun.

No niin, se ruusuista. Nyt jatkan musiikin kuuntelemista ja esiintyjien ihmettelyä. Kohta onkin jo Belgian vuoro. Saa nähdä, kuinka käy.

5.5.2011

Kuusi, viini ja saniainen

Tällä viikolla on makrohaasteen aiheena vihreä. Sopii minulle, nyt ei ole vaikeaa löytää kuvattavaa puutarhasta. Eihän siellä mitään muuta olekaan.



Tämä on kuusi.



Pikku nuput muuttuvat kohta kukiksi ja myöhemmin suureksi viinirypäletertuksi.



Toissaöinen halla kiharsi saniaisen. Kaipa se vielä suoristuu.


Lisää vihreitä kuvia löytyy täältä.

2.5.2011

Puita ja muita

Tänään minulla on blogipohjan vaihtopäivä. Kiitos Keisarin uusien vaatteiden, taas löysin kaapista jotain uutta ja kukallista.

Kukkia olen muutenkin katsellut. Eilen käytiin Kalmthoutin Arboretumissa. Siellä melkein törmäsin hauskaan puuhun.

Oksat roikkuivat uusien kerkkien painosta ja aurinko paistoi. Takana kurkkii rhodorendron syklaaminpunaisena.

Ruusutarhan kaunottaret eivät vielä ole päässeet oikeuksiinsa, mutta joku aikainen yrittäjä esitteli jo loistoaan.

Myöhemmin makailin nummella pienen lammen rannalla ja katsoin tammen takaa kurkkivaa taivasta.