Pihalla tapahtuu outoja. Tänään rankkasateen jälkeen pihakuusi alkoi kukkia. Ovatkohan juhannustaiat ottaneet varaslähdön?
Hui, hai! Ei suinkaan! Minä vain vähän askartelin ja pitihän siitä kuva ottaa. Meillä on taas töissä taas osaston yhteinen poissaolopäivä (*. Tällä kertaa lähdemme Antwerpenin suuntaan ja aamupäivän vietämme hyväntekeväisyysjärjestön tiloissa auttamassa. Onneksi työtehtävistä oli varaa valita. Minä en keittele hilloa tai suklaata saatikka sekoittele saippuaa. Valitsin lastenpeittojen ompeluryhmän, osallistun seinien maalaamiseen ja yritänpä ehtiä rakentamaan liitutaulujakin.
Tuo kukka-perhos-seppele on iltaa ja Shakespearen Kesäyön Unelma -teemaa varten. Vielä pitäisi löytää joku vaatekappalekin seppeleelle seuraksi. Olisiko kenelläkään mitään vinkkejä? Pitkän, kesäisen hameen omistan, mutta joku pusero-/paitasysteemi vielä tarvittaisiin.
Ennen iltaa saamme vielä tutustua, kuinka sujuu virkamiehiltä lip dub. Jaa, ettette tiedä, mitä se on. En minäkään tiennyt ennen kuin otin selvää (enkä vieläkään tiedä, mitä se on suomeksi). Lip dub on vähän kuin karaokea, mutta kukaan ei laula. Teemme musiikkivideoita niin, että musiikki ja laulu kuuluu taustalla, meidän tarvitsee vain väännellä suuta. Kerron myöhemmin, miten meni ja oliko hauskaa ja ennen kaikkea, saimmeko mitään aikaiseksi.
*) Ensimmäisestä poissaolopäivästä voi lukea täältä.
Onpa ollut kiireinen ja kuuma kesäkuun alku! Aurinko on paistanut kirkkaalta taivaalta ja eilen oli puutarhassa lämpöasteita 48.
Kiire alkoi keskiviikkona, kun seisoskelin tuhansien muiden autoilijoiden kanssa Brysselin kehätiellä ja mietin, ehdinkö ollenkaan lentokentälle siskoani vastaan. Olin ajatellut käydä ensin koirien kanssa vähän ulkona ja ehtiä kauppaankin ennen koneen laskeutumista, mutta työmatkan venyessä yli kaksituntiseksi ehdin muuttaa suunnitelmiani useaan kertaan.
Onneksi kone Suomesta oli vähän myöhässä, joten loppujen lopuksi kaikki meni hyvin. Illalla myöhään herkuttelimme omasta maasta nostamillani uusilla perunoilla ja aloimme nauttia muutamasta lomapäivästä.
Torstaina kävimme ihailemassa Euroferia Andaluza -juhlaa Atomiumin juurella. Osuimme paikalle juuri oikeaan aikaan, kun hevoset ratsastajineen esiintyivät yleisölle.
Tämän pätkän nappasin tietysti mistäs muualta kuin Youtubesta.
Andalusialaisen juhlan jälkeen ilonpito jatkui perinteisempään suomalaiseen malliin, keitimme nimittäin taas uusia perunoita. Hassua, kuinka ne maistuvatkin niin kovin hyviltä näin alkukesästä. Mutta ei hauskuus siihen jäänyt. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti konserttisali Forest Nationalia. Yusufin esiintyminen oli ihan pakko nähdä ja kuulla ja olinkin hankkinut liput jo hyvissä ajoin. Cat Stevens oli meidän kummankin suosikki silloin joskus, jolloin ei tullut mieleenkään, että miehen voisi joskus nähdä livenä. Nimi on vaihtunut ja mies vanhentunut, mutta ääni oli sama.
Tuttua musiikkia kuunnellessani seurasin yleisöä ympärilläni. Vieressäni istui mies, joka kaikesta päätellen oli tullut konserttiin vaimonsa käskystä. Kertaakaan hän ei taputtanut saatikka olisi muuten näyttänyt, että musiikki olisi kiinnostanut. Tekstiviestien lukeminen ja näpyttely näytti olevan tärkeämpää. Toisella puolen käytävää istuva nuori mies sen sijaan eläytyi musiikkiin joka solullaan. Hän ei varmaan ollut vielä syntynytkään, kun Cat Stevens aloitteli uraansa, mutta kaikkien kappaleiden sanat hän näytti osaavan ulkoa. Kun Yusuf aloitti tutun Morning has broken -laulun, nuori mies pyyhki avoimesti kyyneleitään.
Tämä sieltä samasta tuubista löytämäni video on miehen uudempaa tuotantoa. Yritin etsiä jotain ihan näistä viimeisimmistä konserteista kuvattua, mutta en löytänyt. Vanhat Cat Stevensin piisithän te jo tunnettekin, kuunnelkaa miltä mies nykyisin kuulostaa.
Perjantaina paistoi aurinko taas täydeltä terältä ja suunnitelmiemme mukaan lähdimme katsomaan, miltä Coloman ruusutarha näytti.On se sitten uskomattoman ihana paikka!
En edes ryhdy muistelemaan, mitä nämä ruusut olivat nimeltään. Tässä on vain pienen pieni osa tarhan kukkaloistosta.
Eilisen, paahtavan kuuman päivän vietin puutarhassa makoilemalla. Varjossa oli 30 astetta lämmintä, enkä jaksanut tehdä mitään. Väärin, jotain tein sentään, väsäsin tehosekoittimessa mansikoista, nektariineista ja rahkasta raikasta juomaa. Niin, ja taisin minä muutaman uuden perunankin illemmalla keittää.
Hui, hai! Ei suinkaan! Minä vain vähän askartelin ja pitihän siitä kuva ottaa. Meillä on taas töissä taas osaston yhteinen poissaolopäivä (*. Tällä kertaa lähdemme Antwerpenin suuntaan ja aamupäivän vietämme hyväntekeväisyysjärjestön tiloissa auttamassa. Onneksi työtehtävistä oli varaa valita. Minä en keittele hilloa tai suklaata saatikka sekoittele saippuaa. Valitsin lastenpeittojen ompeluryhmän, osallistun seinien maalaamiseen ja yritänpä ehtiä rakentamaan liitutaulujakin.
