Sadetta ja sumua

Kävin viikko sitten ystäväni Evan kanssa Antwerpenissa kuuntelemassa ja katsomassa vuosien takaista suosikkilaulajaani Sadea. Olipa hieno elämys! Sanonta vuosien vaikutuksesta viiniin ja naisiin pitää ainakin tässä tapauksessa kyllä paikkansa, eivät ole vuodet Saden ääntä huonontaneet. Ja mikä show! Niin tyylikästä ja visuaalisesti näyttävää konserttia en muista ennen seuranneeni. Minulla ei kameraa ollut mukana, mutta sain Evalta luvan käyttää hänen ottamiaan kuvia.

Anteeksi vaan kaikki te keski-ikäiset miesmuusikot, jotka musiikillanne ilahdutatte meitä tavallisia ihmisiä, mutta ei keskellä lavaa kitaran kanssa seisominen ole mitään verrattuna Saden ja hänen yhtyeensä esiintymiseen.

Kotiin lähtiessämme oli koko maailma sankan sumun peitossa. Sain oikein tosissani pitää huolta, että ajoin tiellä enkä pientareella. Onneksi oli sen verran liikennettä, että edellä ajavan takavalot näyttivät vähän reittiä. Taisi olla samoja ongelmia muillakin. Ihan kotini lähellä tuli auto vastaan vasenta kaistaa. Kuski ehti minut kuitenkin nähdä, kun tajusi kääntää ratista oikealle ja vältimme törmäyksen.

Tässä teille vielä hetki Sadea (Sadetta?)

Voihan se kannattaakin

Taas olen viettänyt kirjoittamattomuusaikaa (ihana sana!) sangen pitkään. Monesti on kyllä tullut jutun aiheita mieleen, mutta juuri silloin en ole ollut koneen äärellä tai jostain syystä olen tullut toisiin aatoksiin. Mitä sitä nyt kaikesta kirjoittamaan, ei nämä juttuni kuitenkaan ketään kiinnosta, olen ajatellut. Pari tapahtumaa haluan kuitenkin kanssanne jakaa.

Ensimmäinen tapahtui jokin aika sitten ajellessani Antwerpenista Brysseliin päin. Liikennevalot vaihtuivat punaisiksi ja edessäni olleen auton kuski hyppäsi ulos. Ajattelin, että autossa oli joku vika ja siirryin viereiselle kaistalle. Ihmeissäni seurasin, kun äsken edessäni olleen auton kuski otti mustan salkun autonsa tavaratilasta ja antoi sen nyt edessäni olevan auton kuskille. Siinä autossa oli muuten väärennetty rekisterikilpi. Ja mistäs minä sen tiesin? No siitä tietysti, että kilvestä puuttui belgialainen veromerkki, mikä kaikissa oikeissa kilvissä on selvästi näkyvissä. Salkkumiehen autossa oli ranskalaiset kilvet. Jotain epäilyttävää vaihtokauppaa siinä käytiin, mutta seuraamaan en jäänyt.

Toinen aika outo juttu tapahtui, kun olin taas autolla liikkeellä ja pysähdyin moottoritien varteen levähdyspaikalle koiria pissittämään. Paikalle ajoi harmaahiuksinen herrasmies mustalla autollaan, pysähtyi, nosti suuren, valkoisen ruukkukrysanteemin autosta ja työnsi sen roskikseen. Sitten mies jatkoi muina miehinä matkaa. Jos levähdyspaikalla ei olisi ollut niin paljon väkeä, olisin mennyt katsomaan, olisiko kukasta ollut vielä johonkin.

Sitten vielä tämä: Nyt on pitkästä aikaa suomalaisilla assistenteilla mahdollisuus hakea EU-hommiin. Tietoa hakukilpailusta löytyy Virallisesta lehdestä täältä. Voihan tuo hakumenettely vaikuttaa aika monimutkaiselta, mutta jos asia vähänkin kiinnostaa, niin siitä vaan yrittämään.

Portaissa nurin ja vettä niskaan

Siinähän se tämä päivä otsikossa kaikessa lyhykäisyydessään on. Taisi olla taas aamulla ajatukset jossain muualla, kun töihin mennessäni kompastuin portaissa. Kaatua rojahdin polvilleni ja iskin käteni kipeästi betoniin. Onneksi en tällä kertaa laskeutunut naamalleni. Nousin hissuksiin ylös ja polviin sattui niin vietävästi.

Ohi kulkenut nuori mies kysyi, josko olin kunnossa ja tottakai olin. Mitäs pienistä. Vähän oli vaikea kahta jalkaa linkaten kuitenkin perille päästä. Onneksi nyt ei polviin enää satu. Mahdollisia mustelmia en ole vielä tarkistanut.

Jonkin aikaa ehdin aamulla työpöytäni ääressä istua ja yrittää selvittää paria kiireistä juttua, kun tietokone sanoi PAM! Samaan aikaan aloin kuulla veden lotinaa ja huutoja käytävältä.

Voihan Niagaran putous! Toisella puolen käytävää olevan toimistohuoneen katosta tuli vettä huoneeseen kaatamalla. Vuoto, tai oikeammin tulva, sai alkunsa, kun huoltomies oli tullut ihmettelemään huoneessa kuuluvaa omituista ääntä. Jotenkin mies löysi heikon kohdan ja pato murtui. Onneksi työkaveri oli ottanut henkilökohtaiset tavaransa mukaansa, kun huoltomies portaiden kanssa valtasi huoneen.

Siellä hän yritti epätoivoisesti tukkia vuotoa, kun huoneen ulkopuolelle kerääntyi väkeä asiaa ihmettelemään. Ei tainnut olla huoltomiehen paras päivä. Joku sanoi jopa kiroilua huoneesta kuulleensa. Kännykkäkin sieltä lensi päin ihmettelijöitä. Vähitellen vettä alkoi valua naapurihuoneisiinkin ja lattia tulvi monen neliömetrin alueelta. Isopäällikkö tuli korkokengissään ihmettelemään ja päätti siltä seisomalta, että nyt pidetään vähän pidempi lounastunti ja katsotaan iltapäivällä, kuinka asia on hoitunut.

Ei ollut roskiksista veden kerääjiksi

Iltapäivällä oli kaikki sähköt katkaistu eikä työnteosta mitään tullut. Jossain vaiheessa käytävälle ilmestyi viiden miehen ryhmä tilannetta ihmettelemään. Suurin huoli heillä tuntui olevan, kuinka käytävän matto saadaan pestyksi. Ehdotimme, että tutkisivat ensin, kuinka paljon vettä sisäkatolla vielä on ennen kuin alkavat mattoa pesettää.

Pakkohan minunkin oli paikalta poistua, kun mitään ei voinut tehdä. Sähköt saadaan takaisin kuulemma aikaisintaan aamulla. Oli tuosta pakollisesta iltapäivästä jotain hyötyä. Kotimatkalla piipahdin paikallisen Stokkan hulluilla päivillä ja löysin itselleni talvitakin.

Syksyksi analysoitu

Monta vuotta sitten kävin värianalyysissa, vaikka pidinkin sitä turhana. Tiesin, että musta, punainen ja muutkin selkeät värit olivat minua varten. Kun analyytikko alkoi heitellä eri värisiä liinoja hartioilleni ja kertoa, mikä teki ihoni kuultavaksi, mikä harmaaksi ja elottomaksi, aloin pelätä pahinta. Niinhän siinä kävi, että minut analysoitiin syksyksi.

Minkäs sille sitten voi, syksy mikä syksy. Olisi se itsekin pitänyt arvata, kevätaurinko kylvi aina naamani täyteen pisamia ja tukkakin oli luonnostaan vähän punertava, jos oikein tarkkaan katsoi. Analyysi ei kuitenkaan minua suuntaan tai toiseen muuttanut vaan jatkoin musta-punainen-linjalla. Nyttemmin kirkkaan punaista ei enää kaapistani pahemmin löydy, mutta mustaa ja harmaata senkin edestä. Vaikka toisaalta, kyllähän noissa syksyn väreissä paljon kaunista on. Ainakin luonnossa.

Tein huvikseni muutaman kuva-analyysin syksyn väreistä, juuri niistä, joilla minua silloin aikoinaan uhkailtiin. Valokuvat onnistuin ottamaan vapaapäivän koiralenkillä. Ihme sinänsä, sillä joka ainoa kerta, kun kuvaa otin, jompikumpi kiskaisi oikealle tai vasemmalle ja kuvista tuli mitä sattui. Lenkillä kävimme suuren hedelmätarhan alueella Leuvenin pohjoispuolella.

Tässä keltaisia puita ja puskia. Vasemmalla alhaalla on parsaa. Jos oikein tarkkaan katsoo, voi varsissa nähdä pieniä, punaisia marjoja. Muut keltaiset ovat omena- ja päärynäpuita.

Tässä samoja puita, mutta lehdet enemmän oranssit kuin keltaiset. Taitaa tuossa joku oikein metsän puukin olla.

No nyt ollaan jo lähellä värejä, joissa viihdyn. Varsinkin tuosta vasemman yläkulman tummanpunaisesta tykkään, taitaa olla karhunvatun lehti. Sen vieressä on joku vaahtera ja sen alla taas koristepensas, joka yleensä on aika valkoinen, mutta tuo yksilö oli muuttunut vaaleanpunaiseksi. Vasemmalla alhaalla jotain pikkuriikkisiä omenoita ja marjat oikealla löytyivät naapurin piikkipuskasta.

Tässä taas lisää minun värejäni, mustia marjoja ja ruskeaa risuaitaa. Tuo aita olikin ihan uusi löytö puutarha-alueella. Aika kiva. Vasemmalla ylhäällä on polku, jota pitkin palasimme autolle ja oikealla alhaalla maissipellon jämät.

Lehtivihreää on tänä syksynä riittänyt kasveissa pitkään. Omenatarhan puista osa oli vielä ihan kesäisessä puvussa. Oikealla alhaalla omppuja omassa puussa. Vähän niissä on pilkkuja, mutta maistuvat tosi hyville ja mehukkaille, kunhan malttaa kuoria.

Sinistäkin löysin syksystä, vaikkei se taidakaan tämän ajan pääväri olla. Vasemmalla oman puutarhan purjon varsia, jotka minusta ovat kovinkin sinisiä varsinkin, jos niitä vertaa vihreään. Purjon vieressä viinirypäleitä, jotka jostain syystä oli jätetty kuivumaan rusinoiksi. Oikealla alhaalla naapurin koristepensaan marjoja. Missään muualla en ole tuon värisiä nähnyt.


Tässä vielä tunnelmia lenkiltämme. Taustalla sama mäki kuin ensimmäisessä kuvassa.

Marraskuu on synkän harmaa

Vai synkän harmaa! Oletuksen luin Wikipediasta, mutta kyllä nyt on joku väärässä.
Katsokaa, miltä taivas näytti tänä iltana kotiparvekkeelta länttä eli Lontoota kohti kuvattuna. Ei harmaasta tietoakaan. Tai no, vähän sinistä kyllä, muttei tietoakaan siitä synkästä harmaasta, mihin tähän aikaan vuodesta koko maa yleensä kietoutuu.

Muutenkin on tämä marraskuun alku ollut outo. Päivittäin on ollut lähes 20 astetta lämmintä ja aurinko on paistanut joka päivä.

Tuoreita vattuja olen puskista poiminut vielä tänäänkin.

Keltainen ruusupuskani kukkii ja kypsyttää marjojaan samaan aikaan.

Punainen köynnösruusukaan ei malttanut olla marraskuuta kurkkaamatta.

Hyvä, hyvä ruusukaunokaiseni! Niin sitä pitää marraskuussa kukkia.

Sama ruusu, sama kuvausaika, kamerassa eri asetukset.

Mitäs tästä sanotte? Vieläköhän ehtivät mansikat kypsyä tänä vuonna?

Uudesta bloginäkymästä suurkiitos Elegialle! Kaipasinkin valkoisia ovia.

Vanha vitsi

Meillä on tänään pyhä! Kivaa, kun on lomaa keskellä viikkoa.

Eikä tässä sitten muuta kuin hymyillään lehtien kielikukkasille (juu, tiedän, osa on vanhoja). Jos vanhat ja tyhmät vitsit ällöttävät, ei kannata jatkaa lukemista. Ja fonkin kokokin meni pieleen, mutta koittakaa kestää.

- Nainen kestää heikosti peräänajoa.
(Otsikko Aamulehdessä 29.1.)

- Jollei haudasta oteta yhteyttä, hautaa hoidetaan 25 vuotta veloituksetta. (Turkulainen 28.8.)

- Väkivalta parisuhteessa on asia, jonka eteen kannattaa tehdä töitä.
(Vantaan Sanomat 22.9.)

- Mies löi liikuntarajoitteista miestä pankkiautomaatilla.
(Otsikko Koti-Kajaanissa 15.1.)

- Rattijuoppo kaahasi sataa poliisia karkuun.
(Otsikko Warkauden Lehdessä 31.3.)

- Olutrekka ojaan Iissä. Alkoholilla ei ollut osuutta turmassa.
(Helsingin Sanomat 4.5.)

- Linja-autossa oli yli 50 ihmistä. Mukana oli myös kolme opettajaa.
(Helsingin Sanomat 14.4.)

- Eliel Saarisen tien tunneli on kaikkiaan yli puoli kilometriä pitkä. Umpitunnelissa kuljetaan 350 metrin matka.
(Helsingin Sanomat 12.10.)

- Oravan löytyminen ei vielä tarkoita sitä, että niitä pesisi lähistöllä. Se tarkoittaa vain, että kuollut yksilö on liikuskellut alueella.
(Savon Sanomat 2.7.)

- Hakijaryntäys Espoon hautausmaille.
(Otsikko Espoon seurakuntasanomat Essessä 11.3.)

- Ne, jotka ovat päivittäin jutelleet vainajan kanssa, selviävät tablettilääkityksellä.
(Savon Sanomat 7.1.)

- Malmin hautausmaan liikenne yksisuuntainen.
(Ilmoitus Helsingin Sanomissa 24.12.)

- Vuodepotilaan syöminen voi olla hankalaa.
(Otsikko Sydän-Satakunnassa 8.12)

- Etelä-Karjalan ensimmäinen krematorio tuotantokäyttöön.
(Otsikko Etelä-Saimaassa 15.5.)

- Mika Lahti kaatoi keilat naisia paremmin.
(Otsikko Helsingin Sanomissa 10.1.)

- Työkaverinsa rintoja kähminyt sai jättikorvauksen.
(Otsikko Ilta-Sanomien lööpissä 5.2.)

- Kauppiaan sydän on lihatiskillä.
(Otsikko Kauppalehdessä 23.2.)

- Huonokuuloisten maailmankongressissa huippupuhujia.
(Kuulonhuoltoliiton tiedotteen otsikko 13.5.)

- Eurot näytettiin etukäteen vain sokeille.
(Otsikko Aamulehdessä 31.12.)

- Eläkeläiset tekevät puista lentokonetta mielisairaalan vintillä (Otsikko
Helsingin Sanomissa 18.6.)

- Oppilaiden tasapuolinen kohtelu epäkohta peruskoulussa ja lukiossa.
(Otsikko Itäväylässä 24.6)

- Äkillinen tulva vaikeutti autojen kulkua Vammalan Kävelykadulla.
(Tyrvään Sanomat 5.8.)

- Kokenut metsästäjä ei huomannut vaimoaan ampuessaan tiheässä taimikossa riekkoa.
(Ilta-Sanomat 24.9.)

- Lahdessa kuollut ampui poliiseja.
(Otsikko Pohjalaisessa 4.8.)

- Liian pienissä liiveissä rinnat pursuavat kupin reunan yli ja liukuvat ylöspäin selässä.
(Iltalehti Online 18.9.)

- Myydään 2 langatonta lankapuhelinta.
(Ilmoitus Helsingin Sanomissa )

- Hän on joutunut mielisairaalaan, koska tappoi 12-vuotiaan äitinsä ja tämän rakastajan.
(Kansan Uutiset 27.3.)

- Ikaalisten Ampujat panostaa nuoriin.
(Otsikko Pohjois-Satakunnassa 16.6.)

- Sairaankuljettajan arkeen kuuluu väkivallalla uhkaaminen eri muodoissaan.
(Pohjolan Sanomat 19.11.)

- Kymmenen hevosen emäntä myös ravaa itse, ja onpa voittanut Suomen mestaruudenkin.
(Itä-Häme 8.3.)

- Alkosta halutaan piristystä Pöytyän liike-elämään.
(Otsikko Auranmaan Viikkolehdessä 3.9.)

- Miehet ovat tavallisen näköisiä nuoria miehiä. Havainnoista voi ilmoittaa lähimmälle poliisille.

Ja vielä vähän mainoslauseita, joiden sanoma on/oli ehkä hieman outo:

- Pane Mummia kainaloon (deodoranttimainos)

- Nothing sucks like Electrolux (imuri)

- Mitäs tykkäät, jos tulisin suuhun? (Leijona-pastilli)

- Päätä päiväsi Costa Ricalla (kahvi)

- Älä tapa vaimoasi pyykinpesulla, anna meidän koneemme tehdä se
(pesukonemainos)

- Taitaa tyttö tietää, että seinän takana olis patukkaa tarjolla (Tupla)

- Topi täällä, hei! Sain aamulla nuorta lammasta (K-kauppiaan paikallisradiomainos)

- Kahvia poikkeaville (mainos maantien varressa)

- Älä masennu yksin - tule ryhmään! (kansanopisto)

- Yllätä vaimosi, tee se Wuorion matolla (sisustusmainos)

- Herkkupala haarukassa (sillimainos)

- Meillä ei kiskota munista (kauppiaan katumainos)

- Tällä kuukautissuojalla voit mennä vaikka laskuvarjohyppyä harrastamaan
(terveyssidemainos)

- Todennäköisesti viimeiset sulat, jotka sinun tarvitsee ostaa...
(tuulilasinpyyhkijämainos)

- Nahkatakki, 125 €, hirveä.

Älkää pelätkö, näitä höpsötyksiä en enää jatka (ainakaan vähään aikaan). Seuraavalla kerralla kirjoitan taas oikeista asioista.