Kuinka paljon surua nyt onkaan. Monta pientä lasta menehtyi viime yönä bussionnettomuudessa Sveitsissä. Heidän muistolleen lähetän tämän Lassi Nummen runon:
Kuiskaus
Kun maailma on ohi, otan pienen, luisen pääsi,
ja hiekan lävitse ohimoni tuntevat hyväilysi.
Niin nukumme, ja mäntyjen ääni valvoo
ja hiekka valvoo ja nukkuu ja hyväilee valkein käsivarsin.
Me nukumme hiekan ja hiekan ja veden ja hiekan
lävitse maailman pohjaan, nukumme pohjaan.
Me nukumme kaiken hiekan ja kaiken itkun ja kaiken meren.
Me nukumme männyt, pienen majan ja kynttilän sammuksiin.
Maailma yhä (1988)
Lassi Nummi 9.10.1928 - 13.3.2012
3 kommenttia:
kaunis ja koskettava runo. Liian paljon surulllisia tapahtumia joka puolella se on totta.. Kun tuuli käy ylitse, ei sinua enää ole.. elämä on lainaa, lahja jonka saamme laina-ajaksi. Inhimmillisyys ja empatia on suurin lahja ihmiseltä toiselle. Luin myös uutisen yhdyn ajatuksiesi löytämään runoon..
Katsoin juuri järkyttyneenä uutisia...
Suru-uutisia olemme täälläkin lukeneet.
Voimia omaisille ja ystäville.
Lähetä kommentti