Sain tällaisen eilen esimieheltäni. Aika jännän näköinen, vai mitä? Tuo toinen otos piti kuvata vinoon, kun korkea kasvi ei muuten olisi mahtunut ollenkaan kuvaan.Jaa, että miksikö sain oudon orkidean? Eilen tuli tasan kymmenen vuotta siitä, kun aloin tehdä töitä täällä Belgiassa ruotsalaisen esinaiseni kanssa. Siitä lähtien olemme yhdessä vaihtaneet yksikköä ja työhuoneita organisaatiouudistusten myötä. Työtkin ovat siinä sivussa sujuneet oikein mallikkaasti eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteitakaan ole puuttunut. Mieleeni tulee esimerkiksi muutaman vuoden takainen konferenssimatka Roomaan, jossa lopulta rasittavien kokouspäivien jälkeen pääsimme vähän kaupunkiakin katselemaan. Pomoni oli niin väsynyt, ettei huomannut kävelevänsä päin punaisia valoja. Onneksi toinen meistä oli hereillä ja ehdin kiskaista hänet takaisin jalkakäytävälle kohti ajavan auton edestä. On kuulemma ikuisesti kiitollinen, kun pelastin hänen henkensä.
Minäkin toin esinaiselleni kukkia. En sen takia, että hänellä on ollut onni tehdä töitä kanssani, vaan koska eilen oli hänen syntymäpäivänsä. Jostain syystä en ole vielä kertaakaan sitä unohtanut.
7 kommenttia:
Kaunis kukka ja hyvä, että yhteistyö sujuu.
Hienot täplät kukassa!
Onpa erikoisen näköinen. Taulu sen vieressä ilahduttaa silmääni.
Ootko tosiaan jo niin kauan ollut siellä???
Ihana orkidea! Tuosta on iloa vuosikausiksi.
Unelma, Anne ja Famu: Minäkin tykkään kukasta ja sen täplistä. Lisäksi se tuoksuu ihanasti.
Heli: Joopa joo, kymmenen vuotta tosiaa. Aika menee kuin siivillä.
Luuletko ihan oikeasti, että minulla pysyisi kukka elossa vuosikausia :)
Onneksi olkoon, Tuija!
Olet saavuttanut tavoitteeni :)
Hieno homma!
Liisa
Luulen..
Lähetä kommentti