17.2.2011

Halutaan remontoida ikivanha maatila

Mikähän siinä on, että usein osun Belgiassa kyliin, joissa on linna? Vaikka mitäs tuota kyselemään, kun kerran hyvin tiedän vastauksen. Yksi: seuraan aina valppaasti tienvarsia, josko jostain pilkahtaisi tienviitta satoja vuosia vanhalle linnalle; kaksi: mutu tuntumalla sanoisin, että monet Belgian kylät on rakennettu linnojen ympärille; kolme: en voi vastustaa vanhoja linnoja.

Viime sunnuntaina kävi taas niin kuin monesti ennenkin. Äkkäsin ruskean tienviitan vähän Liègen (Lüttich, Luik) eteläpuolella, jarrutus, tiukka käännös vasemmalle ja pikku tietä eteenpäin. Hetken kuluttua löysimme itsemme Anthisnes-nimisestä pikku kylästä, jossa päätien varrella pönötti museoksi muutettu, sinisestä kivestä rakennettu linna. Mutta ei siinä vielä kaikki!

Luulin, että linnan rakennukset jatkuivat tien toisella puolella, mutta siellä olikin vanha maatila. Materiaali oli samaa sinistä kiveä ja rakennus oli ilmiselvästi asuttu. Uteliaisuuttani menin portista sisäpihalle ja totta tosiaan! Ikivanha maatila on peruja 900-luvulta, jolloin paikalla oli linnoitus. Limburgin kreivi toimi alueella asianajajana ja sai tilan palkkiona seurakunnalta. Sittemmin linnoitus-maatila on muutaman vuosikymmenen välein vaihtanut omistajaa ja nyt se on remontoitu valtion varoin.

Siinä se, vanha linnoitus ja maatila. Rakennusmateriaali on juuri tälle Belgian alueelle tyypillistä sinistä kiveä, josta aikoinaan kaikki kylien talot rakennettiin. Enää ei taitaisi olla kenelläkään siihen varaa, on kuulemma kovin kallista erikoiskiveä.

Sisäpiha. Kuva valehtelee tällä kertaa oikein kunnolla. Pienet sinertävät ovet johtavat kaksikerroksisiin asuntoihin, joita rakennuksessa näytti olevan useita. Oikeasti tämä on paljon viehättävämpi kuin miltä näyttää.

Ei tässäkään vielä kaikki!
Vaikuttavan näköisen asuinkompleksin vieressä oli toinen rakennus, jonka remontti oli kenties alkanut aikoja sitten, mutta ei vielä läheskään valmis. Sinnehän minä sukelsin kieltotauluista huolimatta.

Ensimmäiseksi törmäsin sisäpihalle, jota ympäröi..., no en oikein tiedä miksi sitä rakennusta kutsutaan, kun minulla ei ole maatiloista pahemmin kokemusta. Tunnistin kuitenkin navetat (Voi miten hienot kaarikatot niissä oli!) ja heinävarastot (Mikähän on oikea termi?). Yhdellä sivulla oli kaksikerroksinen osa, joka ihan selvästi oli ollut jonkinlainen majoitustila. Myöhemmin luin, että koko valtava maatila oli aikoinaan kuulunut luostarille. Sinne ne munkit varmaan olivat makuukammioihinsa kavunneet helmat kuraisina rankan työpäivän jälkeen. Mieli olisi tehnyt mennä sisään rakennukseen, mutten uskaltanut. Kaikki näytti liian huteralta ja hajonneelta. Luostarin maatilan sisäpihan yksi nurkka. Isoista porteista pääsi pellolle ja pienet ovet johtivat navettoihin ja erilaisiin säilytystiloihin.

Päärakennukseen uskalsin sisälle mennä ja näytti moni muukin uskaltaneen. Seinille oli kovasti raapusteltu jotakin eikä se varmasti mitään munkkilatinaa ollut.

Tuolla kävin sisällä. Laitimmaiset portaat oikealla johtivat vain romahtaneeseen osaan, mutta toisia pitkin pääsin pimeään päärakennukseen.

Nämä portaat löysin keittiön viereisestä huoneesta. Mieli olisi tehnyt ylös kiivetä, mutta enpäs kiivennyt. Oikeassa yläkulmassa näkyy paikallisen nuorison kädenjälki.

Mitähän tuollainen vanha maatila tai peräti linna maksaisi? Jo pelkkä ajattelukin syyhyttää, mitä kaikkea sellaisesta voisi saadakaan aikaan. Nähtäväksi jää, kuinka Belgian valtio tämän uudistaa. Toivottavasti jonakin päivänä tila on taas ahkerasti asuttu.

Portaat vievät pihamaalta puutarhaan, tai olisiko tässä ollut reitti vanhaan luostariin. Harmi, kun en tohkeissani älynnyt kiivetä katsomaan, mitä pusikossa on.

Tietoa rakennuksista hain näiltä sivuilta. Voi olla, etten ole kaikkea ihan oikein ymmärtänyt, mutta siitä olen varma, että vanhoja nuo rakennukset ovat.

Anthisnesissa järjestetään joka toinen vuosi huhtikuussa kelttimusiikin ja -kulttuurin festivaali. Seuraavan kerran tilaisuus on vuonna 2012, joten vuoden kuluttua kannattaa lähteä Belgian Walloniaan festareille. Samalla voi käydä kurkistamassa, mitä maatilalle kuuluu.

9 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Voi, tällaisia postauksia rakastan. Tuollaiset ikivanhat linnat ovat aarteita. Kiitos tästä linnakierroksesta.

Tuija kirjoitti...

Kiitos Unelma. Täytyypä yrittää etsiä linnoja lisää. Niistä ei täällä kyllä pulaa tule, kaikkiin ei vain pääse sisälle eikä edes lähelle.

Famu falsetissa kirjoitti...

Hurmaava paikka, olisinpa päässyt mukaan tuolle kierrokselle!

Sulo Heinola kirjoitti...

Tuntuu kuin maailma olisi kaikessa yltäkylläisyydestään huolimatta köyhtynyt, kun noin hieno paikka on jäänyt rappiolle.
Sama ongelma on tietenkin myös Suomessa. Esim. Näsin kartano Tampereella, joka toimi aiemmin Hämeen museona mutta nykyään ollut jo vuosia hiljaa rapautumassa. Siellä kuitenkin ympärillä olevaa puistoa edelleen hoidetaan.

Tuija kirjoitti...

Näinhän se on, suloensio. Moni kaunis talo on tarkoituksella jätetty ihan rempalleen. Tätä maatilaa onneksi jo remontoidaan, mutta varmaan menee vuosia ennen kuin se on valmis.

Jaunde kirjoitti...

Voi mitä kuvia! Miksi täällei ole tuollaisia ja miksen minä niihin pääse? :(

Tuija kirjoitti...

Kiitos Jaunde. Tervetuloa vaan linnoihin tutustumaan, täällä niitä riittää.

kaari3 kirjoitti...

No ostitko? Katselen sunnuntai aamukiireiltäni (mies vapaalla ja haluaa ruokakauppaan). Tästa(kin) postauksestsi pidin kovasti. Sivustosi ovat todella kauniit ja jutut mukavaa luettava. Tulen takasin ajan kanssa! Leppoisaa pyhää ja tuleviä pääsiäisen aikoja!

Tuija kirjoitti...

Kiitos kaari3! Kiva, kun viihtyt täällä. En minä tuota ostanut vaikka mieli teki. Jos voisin haaveeni toteuttaa, minulla olisi pieni linna kallioisella meren saarella ja monen monta koiraa siellä telmimässä :))