Kävin ensin rauhoittelemassa pöntöllä istujaa ja sen jälkeen soitin kaikista virallisimpaan apunumeroon, jossa soittoni rekisteröitiin. Sain sähköpostia ilmoituksestani, minkä mukaan miesten vessassa on nainen jumissa. En minä niin muistanut sanoneeni. Nappasin laatikostani pienen työkalupakkini ja menin takaisin hätäpaikalle odottelemaan luvattua oven avaajaa. Vessan oven edessä oli aikamoinen sirkus meneillään. Neljä raavasta urosta antoi toisilleen neuvoja ja yritti väkivalloin repiä ovea auki.
- Ulos täältä! karjaisin ja miesten poistuttua ryhdyin leikkimään mcgyveriä. Huonoja olivat työkaluni siihen hommaan, olisi tarvittu kunnon siirtopihtiä (En kyllä sillä hetkellä muistanut työkalun virallista nimeä, mieleeni tuli vain epävirallinen, joka naisen ja kenties miehenkin käyttämä nimitys.)
Käytävälle ja vessan ovelle kerääntyi lisää väkeä näyttämään mcgyver-taitojaan. Ovea yritettiin avata veitsellä, autonavaimella ja eri kokoisilla kolikoilla. Jonkun mielestä elokuvissa ovet aina aukeavat luottokortilla, mutta sitä ei näyttänyt kukaan kokeilevan. Välillä piti taas käydä puhelimessa kysymässä, missä tilaamani oikea oven avaaja viipyi. Taas tuli ilmoitus sähköpostiini. Sen mukaan toisen kerroksen naistenvessassa oli vesivahinko! Olisikohan seuraavaksi pitänyt tilata puhelinpalvelijalle aika korvalääkäriin?
Aikaa kului ja lisää väkeä ilmestyi ihmettelemään hätätilannetta. Yksi reipas mieshenkilö sai sentään ruuvimeisselilläni oven lukon irti, mutta ei se vielä ovea avannut. Seuraavaksi juoksi nopeajalkaisin alakertaan ja kyseli vartijoilta, josko he tietäisivät, missä oikea oven avaajahenkilö piileskelee. Nyt tuli asioihin vähän vauhtia. Hetken päästä vessaa kohti kävelikin haalaripukuinen nuori mies kädessään ruuvimeisseli. Meitä mcgyvereita nauratti.
Mies oli ihan varma, että kyllä hän oven auki saa, mutta ähäkutti, eipäs saanutkaan! Yritin sanoa, että hakisi ne v-pihdit, mutta kun en tiennyt oikeaa termiä suomeksi, englanniksi saatikka sitten ranskaksi, niin itse sen piti asia tajuta. Mies häipyi paikalta ja palasi jonkin ajan kuluttua kädessään juuri oikeanlainen työkalu. Kunnon ote lukosta törröttävästä metallisokasta, reipas vääntö alas oikealle ja sesam, ovi aukeni!
Siinä ne, taikapihdit!
Tunnin pöntöllä istuskelu ei vielä ollut saanut Amandaa riutumaan henkihieveriin. Iloisena hän hypähteli vessan lattialla ja halasi kaikki auttajansa.
