Ringeblumma ja muita syksyn kukkia

Muistan, kun aikoinani Skotlannissa au pairina ollessani perheen äiti muisti aina muistuttaa, että jos ulkona on hieno ilma, on siitä nautittava. Sisätöitä voi tehdä sateellakin. Siitä lähtien olen yrittänyt pitää asian mielessäni. Tosin sisätöiden teko saattaa nykyisin unohtua jopa sateella.

Luontoihminen on tainnut tuoda sisätyöt ulos ja unohtanut kiireessään tuolinsa polun varteen.

Pitäisikö sanoa, että "voikukkakin kukkii vielä marraskuussa" vai "taitaa olla kevät tulossa, kun voikukkakin kukkii"?

Eilen oli niin hieno ilma, että ulos oli lähdettävä. Ensin koirien kanssa pitkälle lenkille pitkin lähikylien peltoja ja sen jälkeen siirryin siivoamaan puutarhasta lakastuneita kukkia pois. Puutarhan siivoamisen olisin voinut tehdä jo muutama viikko sitten, mutta on ollut niin kovin sateista viime aikoina, ettei puutarhaan ole edes kumisaappaat jalassa viitsinyt mennä.

Vielä riittää siivottavaa. Ruukut on tyhjennettävä ja kannettava kellariin. Rikki ne pihalla menvät vaikkei pakkasta olisikaan. Kurkkuyrtti ja kehäkukka jaksavat kukkia marraskuussakin.

Mitähän tekisin kasvimaan yli puolimetrisistä mangoldeista? Välillä käytän muutaman lehden vihannespataan, mutta mitään kunnon ruokaa en kasvista osaa tehdä. Pelargoniat ovat toinen murheenkryyni. En viitsisi heittää kasveja pois, kun vieläkin kukkivat. Taidan kantaa ne vintille odottamaan kevättä niin kuin viime syksynäkin. Pitäisikö ne leikata nyt vai vasta keväällä?

Lähes viimeiset kehäkukat pääsivät sisälle maljakkoon. Ne jaksavat kukkia samoilla paikoilla vuodesta toiseen.

On tainnut maajussiltakin jäädä pellon syyssiivous kesken.

Aina niin ahkera naakkaparvi huolehtii tästä pellosta.

P.S. Tuo otsikon ringeblumma on pappani peruja. Hän oli ruotsia äidinkielenään puhuva puutarhuri, jolta olen kukkien nimiä oppinut. Ringeblumma on minulle oikeasti ringeblumma eikä mikään kehäkukka ja viola on viola (lausutaan: viula) eikä orvokki.

Fysiikan lakeja uhmaten

Eilen tuli taas toteen näytetyksi se, että ihan vain pikkuriikkisen ylimääräistä rasvaa ihonsa alla säilövä ihminen pysyy veden pinnalla vaikka ei haluaisikaan. Tai ei ainakaan pysty pitämään jalkojaan altaan pohjalla ja samalla juoksemaan. Uiden kyllä pärjäsin, mutten vesijuosten.

Menin eilen vesijumppatunnille ja yritin pysyä mukana tahdissa, muttei siitä mitään tullut. Jalkani eivät kertakaikkiaan pysyneet pohjassa, vaikka muuten kyllä oli mukavaa. Vesi oli +30-asteista ja alussa riuhtoessani tuli jopa kuuma, mutta tunnin loppuessa aloin melkein palella. Tehokasta liikuntaa se kyllä oli ja pystyin jopa seuraamaan ohjaajaa ja tekemään liikkeitä perässä (paljon hitaammassa tempossa tosin kuin hän) niin kauan kuin hän seisoi altaan reunalla. Veteen pulahdettuaan en enää tiennyt, kuinka vaahtomuovisia vesikäsipainoja olisi pitänyt heilutella. Vesi loiskui, musiikki soi ja ohjaajan ääni ei kantanut mihinkään, joten improvisoin vedenalaisliikkeet itse.

Seuraavaksi vesijumppakerraksi yritän hankkia nilkkapainot. Betoniset tai lyijyiset, ei sillä niin väliä ole, kunhan jalat pysyvät altaan pohjassa.

Vesijumpan jälkeen siirryin hetkeksi lämmittelemään suomalaiseen saunaan. Niin ainakin ovessa luki. Seinällä oli taulu, jossa ohjeistettiin saunomista: Saunassa täytyy pitää päällä joko uimapukua tai olla pyyheliinaan kietoutuneena. Saunaa ei saa kuumentaa heittämällä kiukaalle vettä. Ennen ja jälkeen saunomisen täytyy käydä suihkussa.

Viimeinen ohje oli jopa minulle selvä, mutta nuo kaksi edellistä pistivät hymyilyttämään. Menin kuitenkin kiltisti saunaan pyyhe ympärilläni, mutta lauteilla annoin itselleni vapauden. Harmitti, kun en huomannut tuoda vettä juomapullossa mukanani, että olisin voinut löylyäkin heittää. Tuskin saunatonttu olisi siitä pahastunut. Onneksi sauna oli sentään kunnolla kuuma eikä mikään 60 asteen lämpökaappi.

Tämä oli toinen kerta, kun käytin kuntokeskuksen palveluita. Kävin yhtenä iltana tällä viikolla osallistumassa BodyBalance-tunnille. Se oli vähän liian rauhallista liikuntaa, ainakin minulle. Hitaita venytyksiä ja tasapainoilua yhdellä jalalla. Lopuksi piti vartin verran maata lattialla meditoimassa. Kylmä siinä tuli. Kokeilisinkohan seuraavaksi vaikka Zumbaa?

Terveisiä ostoskeskuksesta, tositarkoituksella

Arvatkaapaas, mitä olen tehnyt? Se on jotain, josta olen haaveillut jo kauan aikaa, mutta aina vain asia jäänyt ja jäänyt. Olen liittynyt kuntoiluklubiin! Viime viikolla töitten jälkeen ajoin lähikylän klubille tutustumaan liikuntamahdollisuuksiin ja muihinkin talon tarjoamiin mukavuuksiin. Kun kerran sinne asti olin päässyt, ilmoittauduin saman tien jäseneksi. Olisin heti saanut aloittaa kunnon kohottamisen, mutta kun mukana ei ollut asiaan kuuluvia vaatteita, en oikein tohtinut. Työvaatteissa on aika epämiellyttävää hikoilla muualla kuin työpöydän takana.

Eilen lähdin etsimään liikuntaan sopivia vaatteita, sillä eihän hienolle klubille vanhoissa verkkareissa voi mennä. Tai ehkä voisi, mutten sovi niiden sisälle. Kaikki entiset liikuntavaatteeni ovat jostain syystä kutistuneet kaapissa. Lempiurheilukaupastani löysinkin hauskat 3/4-pituiset housut kuntosalille ja jumppatunneille, kunnollisen uimapuvun vesijumppaa varten ja pujahtipas ostoskoriini oikein ulkoilupukukin. Kaikkein tärkeintä asustetta, jumpparintsikoita, piti lähteä muualta hakemaan. Jostain syystä urheilukaupassa sellaisia ei myyty.

Seuraavaksi oli suunta kohti valtavaa ostaria, jonne muutama muukin oli päättänyt lähteä viettämään lauantaista rankkasadepäivää. Kauppakeskuksen parkkipaikalle oli melkein kahden kilometrin jono ja autolle ei tahtonut millään löytyä omaa ruutua tuhansien joukosta. Onneksi ostari on niin valtava, ettei kymmenien tuhansien ihmisten määrä tuntunut ahdistavalta. Oikea alusvaatekauppa löytyi nopeasti ja sopivat rintsikatkin ammattimyyjän avustuksella helposti. Nyt ei ole enää mitään syytä, miksen lähtisi tuota pikaa rakentamaan kuntoani kohdalleen.

Siinä se, läjä uusia vaatteita. Vasemmalla ulkoilupuku, keskellä harmaat liikuntahousut ja oikealla uimapuku. Rintsikatkin sieltä uikkarin alta pilkistävät ja ostinpa pari paria sukkiakin. Minulla tuo värikoodi tuntuu olevan sisäsyntyinen. Harvoin osaan muuta kuin mustaa ostaa, en edes näe muita värejä. Harmaat housut olivat yllätys itsellenikin.

Tänään olen jatkanut rättisulkeisia kotona. Monet t-paitani pääsevät nyt viettämään aikaansa liikuntavaatteiden kanssa samalle hyllylle. Siirsin myös lopultakin kesävaatteet pois kaapeista talvisäilöön ja muutenkin karsin garderobiani oikein rankalla kädellä. Kaikki vaatteet, joita en ole pariin vuoteen käyttänyt, pääsevät etsimään uutta kotia. Kylläpä tuli kaappiin tilaa ja monta pulleaa muovikassia on odottamassa vaatekeräyslaatikkoon vientiä. Kaiken lisäksi tienasin yli 30 henkariakin!

Nyt ovat kaikki mustat vaatteeni siististi lajiteltuina komerossa ja kaapin hyllyillä. Komeron vasemmassa reunassa kurkistelee jotain tummanpunaista, mutta tuskinpa vedän niin värikästä päälleni pitkään aikaan. Se on nimittäin ainoa juhlaleninkini, joka myös on henkarilla roikkuessaan kutistunut. Komeroon se jäi vain minua härnätäkseen. Onpahan lisää paineita saada muodot kohdalleen. No niin, nyt pois tietokoneelta ja kuntosalille siitä!

Pylvään palvojat

Tänään sain ajella töihin melkein yksikseni ja aika haipakkaa meninkin, kun tiet olivat auki. Lähes kaikki muut viettivät vapaapäivää 1. maailmansodan päättymisen muistoksi. Töihin pääsin alle 20 minuutissa, kun normaalina päivänä matkan tekoon omalla autolla saattaa kulua yli tunti joskus jopa kaksi.

Oli meitä muitakin kuninkaan linnan vieressä pylväitä kumartelemassa ja jarruttelemassa. Siinä on hassu paikka, ensin on iso merkki nopeusvalvonnasta ja hetken päästä tummanvihreä pylväs samanvärisine kameroineen puitten sekaan naamioituna kummallakin puolen tietä. Joka ikisen auton jarruvalot syttyvät ennen kameraa ja vähän sen jälkeen painetaan kaasu pohjaan. En pysynyt millään edelläni ajavan autoilijan perässä, niin vauhdikkaasti hän jatkoi matkaansa. Tavallisena aamuna sellaista ei voisi tehdä, kolmikaistainen tie on nimittäin tupaten täynnä ja liikenne soljuu lupsakasti kymmenen kilometrin tuntivauhtia.

Aika hauskasti ovat kamerat täällä muutenkin piilossa. Sain jokunen aika sitten sakot, kun olin ajanut viidenkympin alueella kuuttakymppiä. Ainakin saamani kirjeen mukaan. Viime viikonloppuna ajelin samoilla nurkilla ja ihan uteliaisuuttani yritin löytää matkaani kuvanneen kameran. Ensimmäistä kertaa ohittaessani paikan en sitä nähnyt, vasta takaisin tullessa tajusin, että se oli lähes kiinni taajamamerkissä, jonka jälkeen on heti liikennevalot.

Aika kehveleitä sen kunnan poliisit. Niin kauan kuin muistan on nopeusrajoitus sillä tiellä ollut 70 km/h, mutta nyt asia on muutettu ja lisätty taajamamerkki eli eipäs saakaan enää valoihin seitsemääkymppiä päästellä. Toisaalta hyvä, mitä varten pitäisi asutulla alueella ajaa kuin höyrypäinen.

Saisivat muuttaa nopeuden myös kotikadullani 70:stä ainakin 50:een. Talon ohi ajetaan välillä vallan hirveää vauhtia. Siinä on pitkä suora, jonka päässä loistavat liikennevalot. Kaipa niihin valoihin on pakko ehtiä ja mieluusti vielä ohi ennen kuin vaihtuvat punaisiksi. Kyllä siinä joskus rytiseekin, kun kaikki eivät tunnu ymmärtävän liikennevalojen merkitystä. Eilen viimeeksi oli kaksi autoa jalkakäytävällä hätävalojaan vilkutellen. Aika hyvin olivat rypistyneet.

Aamurusko siellä mainostaa myrskyn saapumista.
Jos ei olisi pyhä, tiellä olisi piiiitkä autojono.

Tänään muuten sain ensimmäisen kerran kokea, miltä tuntuu jarruttaa oikein kunnolla märkien lehtien peittämällä nupukivikadulla. Oli aika liukasta. Juuri nyt lentävät loputkin lehdet kaduille. Myrsky myllertää ja vettä sataa vaakasuoraan. Toinen koiristakaan ei suostu nenäänsä ulos pistämään. Toivottavasti jaksaa pidättää kunnes myrsky laantuu.

Minähän en sateella ulos lähde!

Kurttukaalikääryleitä

Kaikkea sitä joutuukin tekemään, kun oven ulkopuolelle ilmestyy laatikollinen vihanneksia. En ollenkaan tiennyt, mitä kurttukaalista voisin valmistaa, mutta vähän aikaa vaihtoehtoja selattuani päätin ensimmäistä kertaa elämässäni tehdä kaalikääryleitä. Oikeasti en edes pidä kaalista eikä kääryleet mitään lempiruokaani ole, mutta kun Kotilieden sivuilta löytyi helpohko ohje, ryhdyin keittelemään ja rullaamaan.

Raakoja kurttukaalikääryleitä uuniin menossa.

Kypsiä kurttukaalikääryleitä (raa'at olivat kyllä kauniimpia)

Torstailaatikossa oli myös pari purjoa, jotka käytin belgialaiseen stoempiin. Tämä perinneruoka on oikeasti perunamuussia, johon on lisätty juureksia tai vihanneksia tai sekä että. Tähän päivään saakka olen stoempin aina tehnyt ihan omasta päästä, mutta tänään otin ohjeesta opikseni ja keittelin oikein pitkän kaavan mukaan.

Perunoita, porkkanoita ja purjoa kerman ja voin kera suloisena sekamelskana.

Makutuomariksi kutsuin ystäväni Evan, joka mielellään lähti Brysselistä tänne maalle lounastamaan. Hyvin näytti ruoka maistuvan, kääryleitäkin meni peräti kolme. En minäkään huonoksi keitoksiani moittisi, mutta stoempin teen kyllä seuraavalla kerralla taas omalla ohjeellani. Virallinen versio on ihan liian rasvaista.

Torstaisesta vihanneslaatikosta sen verran, että olen tilannut luomuvihannesten ja -hedelmien toimituksen kotiin joka toinen torstai. Laatikossa on ollut hauskojakin vihannesyllätyksiä. Butternut squash aiheutti viime keväänä jonkin verran päänvaivaa, enkä ihan heti osannut paksoistakaan mitään ruokaa ajatella. Uusien makujen ja ruokien "löytäminen" tässä laatikkoleikissä hauskinta onkin.

Viikonloppu alkaa pastaperjantaista

Piti jo eilen eli perjantaina tästä asiasta kirjoittaa, mutta väsytti liikaa, joten netissä roikkumisen sijaan matkustin unten maille heti kymmeneltä illalla.

Niin, pastaa perjantaina - siitä on tullut minulle jo traditio ainakin, jos olen yksin kotona. Kuten nyt olen. Keitän spagettia ja bolognese-kastiketta, teen pasta carbonaraa tai valmistan kastikkeen vaikka savulohesta pastaperhosten seuraksi.

Eilen muistin, että jääkaapissa oli jauhelihapadan jämät, joten kauppaan ei ollut asiaa. Lisäsin pataan purkin tomaattimurskaa ja se riitti tekemään ruuasta kastikkeen. Sille seuraksi keitin pennejä, siis penne-pastaa, en niitä "pennejä taivaasta" -pennejä. Annoksen päälle lisäsin ison kourallisen parmesan-raastetta ja hyvältä maistu. Koirakin tykkäsi. Yllätin sen nimittäin syömästä lautaseltani, kun nousin hetkeksi pöydästä jotain hakemaan. Mokoma ahmatti ja ruokarosvo!

Minkähän takia muuten makaronia on alettu kutsua pastaksi myös suomen kielellä? Onhan se tietysti helppo sanoa eikä tarvitse muistaa, tuleeko sanaan yksi vai kaksi oota. Olisiko yhdentyvällä Euroopalla asian kanssa tekemistä vai Italian ihannoinnilla? Onko makaroni vanhanaikaista? Tekeekö kukaan enää makaronilaatikkoa? Entä mitä ovat makaroni-leivokset?
Kuvien mukaan ne ovat muodoltaan pyöreitä, täytettyjä, keksinnäköisiä nappuloita. Onko niillä mitään tekemistä makaronin/pastan kanssa?

Nyt menen aamukahville ja lopetan tyhmien kyselemisen.

Arvonta: Mitä naapuri rakentaa ja/tai kuka saa ajaa tai ei

Mikä tästä tulee?

Naapuri rakentaa pihalleen. En tiedä vielä mitä, mutta korkea se on, ylimmät laudat taitavat olla n. kuuden metrin korkeudessa. Tähän mennessä kehikkoa on kasattu vain sunnuntaisin usean miehen ja naisen voimalla.
Se lukijoista, joka ensimmäisenä arvaa, mikä tarkoitus rakennuksella loppujen lopuksi on, saa rakennustietäjän kunniamaininnan blogissani ja taatusti lähetän arvokkaan palkinnonkin. Arvauksia otan vastaan kommenteissa.

Muitakin arvattavia/tiedettäviä asioita täältä löytyisi. Katsokaa vaikka tuota kuvaa alla. Mitä se tarkoittaa? Tai siis kuka saa ajaa ja mihin suuntaan? Voitin ekaluokkalaisena koulun liikennekilpailun, mutta ovat tainneet tiedot vanheta, kun en muista tällaisen merkkirykelmän tarkoitusta.

Oikein arvannut tai asian peräti tiennyt saa laulaa lurauttaa ensimmäisen säkeen vanhasta, Georg Malmstenin säveltämästä lastenlaulusta:

Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.

Ja nyt päivän pääasia ja ehdottomasti tärkein vaihtoehtokysymys. Mitä yhteistä on Ruotsin kruununprinsessa Victorialla ja rouva Lakritsirouskulla?

A. Kummallakin on ruotsalainen pomo.
B. Kumpikin on tutustunut pannuhuoneen toimintaan.

Jos ette vielä arvanneet tai peräti tienneet, niin voin paljastaa, että kumpikin vaihtoehto on oikein ja varsinkin B (* kovinkin tärkeä. Onhan tärkeää, että prinsessakin tietää, kuinka pannuhuone toimii. Joskus voi käydä niin, ettei prinssi olekaan paikalla, kun linnan lämmitys reistailee. *) Viite: Iltasanomien nettiuutiset 1.11.

Kuvaa en käynyt itse Lahdessa ottamassa vaan nappasin sen lehden sivulta.

Suurin ero minun ja prinsessan pannuhuonevierailussa on asu. Vaatekaapissani ei ole valkoista leninkiä pannuhuonevierailuja varten.


Tällä kuvalla ei ole mitään tekemistä naapurin, liikenteen tai kuninkaallisten kanssa. Olipahan vain hauska näkymä eilisellä vapaapäiväretkellä.