Onneksi uusia ihanuuksia tulee joka päivä. Tuossa alla on kuva yllätysruusustani. Muistan kyllä sen istuttaneeni, mutta koskaan se ei ole yhtä hienosti kukkinut kuin tänä vuonna. Toistaiseksi vasta yksi kukka on auennut, mutta nuppuja on paljon.
Tänään koulutin lähemmäs sata punaisen sikurin tainta. Toivottavasti oppivat olemaan syvässä mullassa. Jos nyt edes kymmenen niistä jaksaa jatkaa kasvuaan, niin hyvä on. Sata olisi totisesti liikaa. Tuo sikuri-nimi ei minusta hauskan kirpeälle salaatille sovi. Sen sijaan kutsuisin sitä mieluummin italialaisittain radicchioksi, tuntuu jotenkin tutummalta. Siinä on sitten maukas lisä vihersalaatin joukkoon.
Radicchioita myytävänä 2 euron hintaan. Liekö sitten kappale- vai kilohinta? Kuvan nappasin netistä.
Muistatteko, kun viime vuonna väsäsimme kaariporttia köynnösruusuille? Nyt näyttää ruusu tältä. Kovasti se on vuodessa jaksanut kasvaa.
Tämänkin ruusun istutin viime vuonna. Se kiipeilee pitkin vanhan, kuivettuneen syreenin vartta. Vielä ei pituutta köynnöksellä paljon ole, mutta kukkia senkin edestä.
Älkää luulkokaan, että näin aikaisin pitkälle edennyt kesä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista. Pujon mokomat ovat alkaneet jo kukkia, eli tiedossa on jatkuvaa aivastelua, silmien kutinaa ja nenän vuotamista. Nyt on pidettävä antihistamiinit visusti mukana.
4 kommenttia:
Kaunis yllätysruusuhan sieltä tuli,
ja tuo köynnösruusu kaariportissa
on tosi kaunis.
Minulle outo salaatti tuo radicchio.
Pitää laittaa nimi mieleen, jos
joskus tulee vastaan.
Upeita ruusuja.
Me emme ole vielä noin pitkällä. Keskiviikoksi on jo luvattu hellettä, ehkä sitten uskallan istuttaa ruukkuihin muutäkin kuin orvokkeja.
Kaunis ruusu siinä kaariportissa.
Sirpa: Radicchiota kannattaa kyllä kokeilla, jos ei pelkää karvasta makua.
Kiitos Leenamarketta.
Unelma: Kaunis se kaariportti ruusuineen onkin.
Lähetä kommentti