27.10.2011

Kirjoja kirjoista

Työmatkalukemisesta on minulle tullut pakko. Tuntuu orvolta, jos minun täytyy katsella muita lukevia matkustajia metrossa enkä saa itse uppoutua kirjaan. Joskus käy niin, että kirja on loppunut aamulla eikä illaksi ole mitään lukemista. Onneksi työpaikan lähellä on kirjakauppa, josta löytyy aina jotakin. Mitään raskasta tai filosofista lukemiseni ei saa olla. Dekkarit ovat parhaita, mutta kyllä minä muistakin tarinoista pidän.

Jokin aika sitten hankin kaksi opusta, joiden kummankin tarina yllätyksekseni alkoi kirjasta. Toinen oli työkaverin suosittelema, espanjalaisen Carloz Luis Zafonin The Shadow of the Wind (Tuulen varjo) ja toinen ihan itse valitsemani, irlantilaisen Cecelia Ahernin taattua satuhömppää The Book of Tomorrow (Mitä huominen tuo tullessaan).

Zafonin tarina alkaa vuodesta 1945, kun kirjakauppias vie 10-vuotiaan Daniel-poikansa Barcelonan kätköissä olevalle kirjojen hautausmaalle. Daniel saa valita hyllyiltä yhden kirjan ja hänen kätensä osuvat Julian Caraxin kirjaan 'La Sombra de Viento' (Tuulen varjo). Poika lukee kirjan ja kiinnostuu sen kirjoittajasta ja tämän elämästä lähes pakkomielteisesti. Tarina kuljettaa lukijaansa Espanjan sisällissodasta lähes nykyaikaan ja on täynnä yllättäviä käänteitä ja mielenkiintoisia henkilöitä.
Eräänä iltana Danielia lähestyy mies, joka muistuttaa häntä kirjan paholaismaisesta henkilöstä. Mies haluaa kirjan Danielilta. Myöhemmin kirjaa yritetään saada pojalta pois millä keinolla hyvänsä ja hän joutuukin piilottamaan takaisin kirjojen hautausmaalle, ettei sitäkin poltettaisi niin kuin oli käynyt lähes kaikille Caraxin kirjoille.

Alussa luulin, että olin valinnut aivan turhan kirjan luettavakseni, kun tarina ei mennyt yhtään eteenpäin, mutta jossain vaiheessa upposin syvälle kirjaan. Niin syvälle, että useammin kuin kerran unohdin lähteä metrosta omalla asemallani.

Kun olin saanut ravistetuksi Caraxin ja Danielin elämät ja niiden yhteenkietoutumisen harteiltani, otin käsiini Cecelia Ahernin tuotoksen. Aikaisemmin olen muutaman Ahernin kirjan lukenut ja samanlainen tämäkin oli kuin ne aikaisemmat.

Kirjan päähenkilö on rikkaan perheen Tamara-tytär, jonka elämä muuttuu yhdessä rysäyksessä, kun hänen isänsä tekee itsemurhan. Tyttö muuttaa äitinsä kanssa sukulaisten luokse irlantilaisen pikkukylän laidalle, eikä Tamara pysty hyväksymään muutosta. Kaikki muuttuu, kun hän löytää kirjastoautosta nahkakantisen, lukitun kirjan. Kirjan sivut alkavat täyttyä itsestään huomisen päiväkirjamerkinnöillä. Vähitellen Tamara tajuaa, ettei mikään ole sitä miltä näyttää.

Viikon verran käytin työmatka-aikaani seuraamalla ihmisten elämää ja valehtelua linnan raunioiden varjossa. Luulenpa kuitenkin, että tästä lähtien jätän Ahernit toisten luettaviksi. Vaikka en raskasta kirjaa jaksakaan työmatkoillani raahata, ei tällainen ns. aikuisten satuhömpäkään taida olla minua varten. Sitäpaitsi Ahernin kirjojen kannetkin ovat niin kovin tyttömäisiä väritykseltään, että työmatkauskottavuushan niitä lukiessa kärsii.

Nyt on työmatkakaverinani saanut vuoron Minette Walters The Devil's Weather -kirjallaan. Saa nähdä, mitä sen kansien sisältä löytyy.

Muuten, kaikki nämä kolme kirjaa ja monta kymmentä muuta lähtee ensi viikolla hyllystäni työpaikan kirjanvaihtopäiville. En minä vielä jokunen vuosi sitten olisi kirjoistani luopunut, mutta niin se on ihmisen muuttuvainen. Voinpahan löytää jotain mukavaa pois antamieni tilalle.

4 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Olen hypistellyt useasti tuota The Shadow of the Windiä, mutta joka kerta on jäänyt hyllyyn. Olen nimittäin pelännyt sen olevan kohtalaisen kuivakka lukuisista kehuista huolimatta. Ehkä voisin kuitenkin rohkaistua ja hommata sen.

Olen lukenut tuon Minetten The Devil's Weatherin suomeksi joskus aikaa sitten ja muistaakseni pidin siitä niin kuin useista Minette Waltersin kirjoista, jotka olen lukenut.

Unelma kirjoitti...

Molemmat lukemistasi kirjoista ovat minulle vieraita, mutta tuo ensimmäinen voisi olla minullekin sopiva. Nyt en oikeastaan ole lukenut kunnolla mitään, kun silmät ovat reistailleet.

Anonyymi kirjoitti...

Tuulen varjo luettu ja hyväksi havaittu. Ahernista riitti minullekin yksi lukukokemus.

Ja ihan sama tyyli jatkuu täälläkin eli toin työpaikan kierrätyspäiville yli 20 kirjaa, jota en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni pari vuotta sitten.
Liisa

Tuija kirjoitti...

Kyllä tuo The Shadow of the Wind kannattaa lukea, Elegia. Ei kuivakka ollenkaan. Minette Waltersista minäkin olen aina tykännyt.

Harmi, kun silmäsi ovat reistailleet, Unelma. Toivottavasti tulevat kuntoon, että voit taas kirjoja lukea.

Meillä taitaa olla aika lailla sama maku kirjojen ja niiden säilyttämisen suhteen Liisa. Sellaista se on, mieli muuttuu vuosien aikana, kirjoistakin pystyy jo luopumaan.