29.10.2011

Naapurissa on hiljaista, vielä

Eilen oli postilaatikkoon ilmestynyt iloisista vauvauutisista kertova elefanttikortti. Naapurin nuorelle parille on viime sunnuntaina syntynyt pikkuinen tyttö. Onnea heille oikein paljon!

Juttelin viime viikon torstaina silloin vielä tulevan äidin kanssa, kun hän oli töihin lähdössä. Sanoi käyvänsä töissä niin pitkään kuin mahdollista ennen laskettua aikaa, joka olisi ollut joskus marraskuun alussa. Taisipa jäädä jokunen työhomma tekemättä.

Belgian äitiysloma on tosi lyhyt. Viikko ennen laskettua aikaa on jäätävä töistä pois ja synnytyksen jälkeen lomaa on 14 viikkoa. Jos vauva syntyy ennen ensimmäistä äitiyslomaviikkoa, niin kuin naapurissa kävi, viikko menee harakoilla. Sitä ei voi käyttää 14 viikon lisäksi. Erittäin epäreilua, sanoisin. Ja sanonkin. Kuinka voikin olla Euroopan keskellä maa, jossa vanhemmat joutuvat viemään lapsensa jo 3 - 4 kuukauden ikäisenä hoitoon? Vai onkohan tämä vain suomalaiseen käytäntöön tottuneen ihmisen turhaa ihmettelyä? Ihan hyvin täällä lapset näyttävät voivan vaikka aikaisin joutuvatkin sopeutumaan työssä käyvien vanhempiensa aikatauluihin.

Jotain muutakin ihmettelemisen aihetta sain, kun tavailin värikästä vauvailmoituskorttia. Olen aikaisemminkin saanut vastaavanlaisia kortteja ja aina niissä on suurella präntättynä vauvan nimi. Täällä lapsi saa heti synnytyssalissa nimen, ja minulta onkin joskus ihmetelty, kuinka vanhemmat lapsiaan Suomessa kutsuvat, jos niillä ei ole nimeä ennen kuin parin kuukauden iässä. Eivät oikein ole ymmärtäneet, kun olen sanonut, että pientä nyyttiä voi kutsua alussa ihan millä nimellä haluaa.

Kortissa oli tietenkin myös vauvan syntymäpaino, vanhempien nimet, siskojen nimet (isällä on kaksi tytärtä edellisestä liitosta), isovanhempien nimet äidin puolelta sekä sairaalan tiedot vierailuaikoineen. Lisäksi siitä löytyi vanhempien kännyköiden numerot ja tiedot siitä, mistä pitäisi lahja ostaa ja, jos tavaraa ei halua ostaa, pankkitilinumero pikkuisen hoitotilille.

Tuo lahjalista ja tilinumero minua eniten kummastuttaa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin tilinumeron tuollaisessa yhteydessä. Lahjalistoihin olen kyllä aikaisemminkin törmännyt. Vanhemmat valitsevat kaupan hyllyiltä tarvikkeita ja vaatteita vauvalleen ja lahjalistasta ilmoitetaan sukulaisille, ystäville, tutuille ja näköjään myös naapureille. Kirjekuoressa oli kaupan kortti, josta löytyi lahjalistakoodi ja tarkat osto-ohjeet. Ei tarvitse edes mennä ko. kauppaan vaan ostoksen voi tehdä myös netin kautta ja maksaa luottokortilla.

Uteliaisuuttani kävin eilen tutkimassa, mitä pariskunta oli vauvelilleen valinnut. Kyllä olikin pitkä lista! Siellä oli eri hintaista tavaraa rattaista ja turvaistuimista ruokalappuihin ja keittokirjoihin. Yritin listalta etsiä kuvia valituista vaatteista, mutta kaupan nettisivut olivat sen verran monimutkaiset, etten jaksanut hyppiä sivulta toiselle ja yrittää samalla muistaa, minkä nimisistä potkuhousuista oli kysymys. Oli listassa lahjakorttivaihtoehtokin, mikä minusta on aika järkevää.

Näitä yhden kaupan lahjalistoja olen useammin nähnyt hääkutsuissa kuin vauvailmoituksissa, mutta ei tämä tokikaan ollut ensimmäinen kerta. Toisaalta ymmärrän vanhempia, jotka innoissaan valitsevat tulevalle pienokaiselleen tarvikkeita ja vaatteita, mutta toisaalta... en ymmärrä. Ehkä olen vain vanhanaikainen, mutta minusta olisi hauskaa saada lahjoja, joita en itse ole määrännyt ostettavaksi. Saattaahan olla, että joku, vaikkapa vierasmaalainen naapuri, sattuisikin löytämään hauskan ja erilaisen yllättävän lahjan jostain pikku kaupasta, jossa vanhemmat eivät koskaan ole edes käyneet.

Tuli tässä mieleeni naapurikylän kauppa, jossa myydään suomalaisiakin tuotteita. Sieltä voisi löytyä jotain eksoottista pikku tyttöselle ja hänen siskoilleen. Täytyypä heti tarkistaa, kuinka kauppa on auki näin lauantaisin, että olisi lahja valmiina, kun pikkuinen tulee kotiin. Aika kauan ovatkin sairaalassa olleet, viikon verran jo.

(Kuvan löysin jostakin)

6 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Onnea vaan naapurisi vauvalle.

Aika oudoilta nuo lahjalistat kuulostavat tuossa yhteydessä. Lahjakortti kuulostaa ihan järkevältä, mutta onko aina oltava järkevä. Minä ainakin valitsisin mieluummin yllätyksen.

Lyhyeltä kuulostaa tuo äitiyslomakin, aivan kuin silloin muinoin, kun minun lapseni syntyivät.
Onneksi nyt on toisin, ainakin meillä täällä.

Heli kirjoitti...

Onpas erikoinen tapa tuollainen lahjalista! Onko siellä muuten tapana, että vauvan syntymän jälkeen kaikki tuttavatkin, jotka kortin saavat, antavat lahjan? Onko lahjan antamatta jättäminen äärimmäisen epäkohteliasta vaikka naapurilta?

Kirlah kirjoitti...

Kuulostaa toisaalta järkevältä: kun tietää, että ihmiset joka tapauksessa joutuvat pähkäilemään, mitä ihmettä ostaisi lahjaksi, on lahjan antajasta tietysti mukava, että tietää lahjan olevan tarpeellinen ja mieluisa.
Mutta toisaalta kuulostaa liiallisuuksiin menevältä. Kuulostaa siltä kuin pakotettaisiin ostamaan jotain, vaikkei muuten olisi ehkä ajatellut mitään hommatakaan, ainakaan kovin kaukaiselle tai vieraalle.
Eikä perinteinen lahjakortti kuulosta hienotunteisemmalta ja mukavammalta vaihtoehdolta.

Anne kirjoitti...

Ilmeisesti tosiaan odottavat, että kaikki tuovat lapselle lahjan. Hintatasokin mietittynä valmiikssi. Hmm.

Tai ehkä onkin vain niin, että vauvan saaminen pistää järkevilläkin ihmisillä pään sekaisin ja menee suteellisuuden taju? ;-)

Sveitsissäkin on noin 3 kk äitiyslomaa. En niin tarkkaan tiedä, kun en ole koskaan päässyt tällaisista eduista hyötymään. Äitysrahaa nolla, sanoisin.

Tuija kirjoitti...

Unelma: Minäkin tykkäisin yllätyksistä. Ja äitiysloman lyhyyttä ihmettelen myös.

Heli: Kyllä kai sitä lahjaa odotetaan naapuriltakin. Tai paremminkin etenkin naapurilta :)

Kirlah: Järkeväähän tuollainen lahjalistaus on, mutta minustakin tuntuu vähän pakottamiselta.

Anne: Samaa ajattelin minäkin, raskaus on saanut järkevät vanhemmat vähän sekaisin. Tosin tätä vauvaa on odotettu jo aika monta vuotta eli suotakoon pään sekaisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Minä ratkaisin lahjaongelman ostamalla saksalaisen esimieheni tyttövauvalle Marimekon punaisen, valkopallollisen potkupuvun. Hän oli yllättynyt - positiivisesti kuitenkin - voimakkaasta väristä/kuosista. Eurooppalaiset vauvat ehkä puetaan hillitympään asuun pienenä :).
Liisa