Pakollinen pysähdys ja muita matkamuistoja

Olipas viime viikolla kiva reissu! Jopa auton temppuilu alkumatkasta lisäsi matkan hauskuutta, kun saimme viettää ylimääräisen vapaaviikonlopun Dresdenissä. Juuri ennen kaupunkia autoon tuli sellainen vika, ettemme uskaltaneet jatkaa matkaa. Onneksi maahantuojan huoltopalvelu hoiti asian nopeammin ja tehokkaammin kuin olisin ikinä uskonut.

Dresdenistä olisi löytynyt yösijaa muualtakin kuin leirintäalueelta.

Jos olisimme olleet reissussa viikkoa myöhemmin,
minut olisi lauantai-iltana löytänyt varmasti täältä.

Muisto lähihistoriasta kulttuuritalon seinässä.

Vähän vanhempaa historiaa vanhan kaupungin aukiolla.

Paikallista janojuomaa koko lasillinen

Maanantaina pääsimme jatkamaan matkaa ja perillä Brnossa olimme iltapäivällä. Leirintäalueen etsiminen vei kyllä oman aikansa. Vanha, entisistä ajoista muistuttava kyltti oli autuaasti jäänyt puskien taakse piiloon eikä kellekään ollut juolahtanut mieleen korjata tilannetta. Löytyihän se majapaikka kuitenkin lopulta ja saimme rauhallisen paikan vaunullemme lähes tyhjältä leirintäalueelta.

Leirintäalueella oli mökkejäkin vuokrattavana. Rakennusmateriaali näytti olevan vaneria ja rakennusvuosi on varmaan ollut joskus kauan, kauan sitten.

Poikani kanssa teimme suunnitelmia pariksi seuraavaksi päiväksi. Ensin päätimme käydä Olomoucissa, joka on vanha kulttuurikaupunki Brnosta pohjoiseen. Siellä kuljeksimme pitkin katuja ja puistoja ja ihastelimme kauniita rakennuksia.

Talo Olomoucissa

Yksi päivä kului mukavasti Brnossa pojan toimiessa turistioppaanamme. Hyvin hän oli tutustunutkin kaupungin historiaan ja osasi kertoa monta hauskaa juttua.

Kuultiin muun muassa, että ruotsalaiset yrittivät aikoinaan vallata Brnon kaupungin ja linnoituksen. Pohjolan joukot olivat piirittäneet linnaa jo pitkään ja väsymys alkoi miehiä vaivata. Brnon joukkojen vakooja kuuli piirittäjiltä, että jos linnoitusta ei pystytä valloittamaan saman vuorokauden kuluessa, lähtisivät ruotsalaiset tiehensä. Silloin brnolaiset päättivät hämätä pohjoisen sotilaita ja soittivat illalla yhdeltätöista kirkon kelloja kaksitoista kertaa. Ruotsalaiset luulivat päivän vaihtuneen ja lähtivät takaisin Svean maalle. Siitä lähtien on Brnossa kello lyönyt kaksitoista kertaa tuntia ennen keskiyötä.

Näkymä linnoitukselta Brnon kaupunkiin

Yksityiskohta kaupungilla olevan rakennuksen sisäänkäynnin yläpuolelta. Arkkitehti oli suunnitellut kaikki pylväät suoraan, mutta koska luvattua korvausta ei kuulunut, mies päätti kostaa ja rakennutti keskimmäisen pylvään kiemuraan. Eipä sitä rahaa siitäkään herunut ja arkkitehti sai tempustaan niin huonon maineen, että kuoli köyhänä ja unohdettuna.

Kotimatkalle lähdimme torstaina, kun ensin haimme pojan kämpiltä kassillisen tavaraa Suomeen tuotavaksi. Helpompihan hänen on takaisin kotiin matkata, kun rinkkaa ei talvivaatteilla tarvitse täyttää.

Suuntasimme kulkumme ensin kohti Itävaltaa, jossa illan kuluessa nousi aikamoinen ukkosilma ja rankkasade. Löysimme pysähdyspaikan jonkin pikkukylän maauimalan parkkipaikalta aivan poliisilaitoksen vierestä. Aikaisin aamulla matka jatkui. Olimme tien päällä jo heti kuuden jälkeen, mikä meistä aamu-unisista tuntui tosi omituiselta!

Alppiniitty jossakin Itävallassa

Näkemiin Brno ja Tsekinmaa! Kiitos vieraanvaraisuudestasi.

Kaunista kesää!

Palasimme eilen reissulta kotiin ja puutarhassa odotti kukkaloisto. Ojennankin nyt oman pihan ruusuja koulunsa eilen päättäneille.

Oikein aurinkoista ja lämmintä kesälomaa pikku-Jiille ja Linkulle, Mustatukalle ja Kympille sekä tuoreelle Sähköasentajalle ja esikoulusta ansiokkaasti valmistuneelle Poniratsastajalle. Onnenpotkuja myös ensi viikon pääsykoekoitoksiin Sähköasentajalle sekä Veljellensä. Täällä on peukut ja varpaat pystyssä!

Matkalla koirien kanssa Euroopan sydämessä

Minulla alkoi tänään melkein kahden viikon loma! Nyt pakataan asuntovaunua ja reissuun lähdetään vielä joko tänään tai varhain huomenaamulla. Suuntana tällä kertaa on Tsekinmaa ja siellä Brnon kaupunki.

Olen jo varoittanut poikaa, että saatamme ilmestyä yliopiston nurkille joskus viikonlopun aikana. Ei tuo tuntunut asiaa yhtään pahana pitävän.

Eilen hain tietoja leirintäalueista, jotka olisivat jo toukokuussa auki. Löysin peräti yhden, mikä ei onneksi kovin kaukana Brnosta ole. Sinne yritetään nyt suunnistaa.

Tämä päivä menee varmaan perinteisesti hermoilemalla ja kinastelemalla, mihin mikäkin tavara kuuluu ja missä kaikki talven aikana kadonneet esineet ovat. Mutta ei haittaa. Kun matkaan päästään, rentoutuvat kaikki muut paitsi vanhin koiristamme. Sen mielestä perillä pitäisi olla heti. Vasta moottoritien tasaisessa huminassa Morse rauhoittuu ja lopettaa läähättämisen.

Pienenä se oli oikein rauhallinen ja hyväntuulinen matkustaja, mutta jostain syystä muutama vuosi sitten alkoi matkaläähätys, mikä tuntuu vain pahenevan. Toistaiseksi en ole asialle oikein mitään tehnyt, mutta nyt on läähätys ja kuolaaminen jo niin voimakasta, että varmaan pitäisi asia jotenkin saada korjatuksi. Osaisiko joku mahdollisesti neuvoa, mitenkä vaivaa hoidettaisiin tai saataisiin peräti pois?

Vattupensaan varjossa ei matkahuolet paina

Musiikkia korvien välissä

Mikä kumma tuota musiikkia tuo pään sisälle? Aamulla heräsin siihen, kun Alesha Dixon julisti korvieni välissä, ettei poika tee mitään.



Eilen päässäni soi ensin Euroviisuvoittajan rallatus



ja vähän myöhemmin kuuntelin, kunka Ison Britannian viisuedustaja Jade piti huolen hoilotuksesta.



Välillä huomasin kuuntelevani jotain, jota en edes tunnistanut. Mutta sitten muistin, Waldon ihmisethän ne ovat nyt ääneen päässeet.



Onko minulla tosiaan tuollainen musiikkimaku? Jos pääni sisällä soi, miksei siellä voisi soida vaikka tämä, josta ihan oikeasti tykkään:

Lasketaan neljään

Sain Marjukalta haasteen:

Sinut on poimittu "miljoonien" joukosta ! Tee siis näin ; poista minun vastaukseni ja korvaa ne omillasi.

Haasta meemiin mukaan 4 blogiystävääsi .

PIDÄ HAUSKAA!

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
1. Pakannut kananmunia suuressa kanalassa
2. Kosmetologina kauneusfarmilla Aulangolla
3. Toimistotöitä harjoittelijana Valtiovarainministeriössä
4. Sihteerin hommia suunnittelutoimistossa

Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:

1. East Enders (lähes jokailtaista hömppää)

2. Uutiset

3. BBC:n Apprentice

4. Later with Jools Holland - musiikkiohjelma myöhään perjantaisin

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

1. Unkarin Sopron

2. Pohjois-Wales

3. Dublin

4. Toscana

Neljä internet-sivua, joilla käyn melkein päivittäin:

1. Sähköpostit (työ ja yksityinen)
2. Omat ja blogikavereiden blogit

3. Työpaikan intranet

4. Helsingin Sanomat

Neljä lemppariruokaani ovat:

1. Kreikkalainen salaatti

2. Lampaankyljykset

3. Uunilohi

4. Sitruuna-marenki-piiras

Neljä paikkaa, joissa mieluummin olisin juuri nyt:

1. Sauna

2. Sauna

3. Sauna

4. Sauna ;o))

Haastan mukaan Leenan, Famun, Eevan ja Unelman.

Outoja olioita ja elefanttiuutisia

Tälläisen hauskan puunrungon näin tänään metsässä. Brysselin eteläpuolella oleva Zonienwoud on tähän aikaan vuodesta melkein satumetsä. Aurinko paistaa vihreän lehvistön läpi ja metsä on täynnä valon ja varjojen leikkiä. Paljon ei mielikuvitusta tarvita, kun puitten lomassa leijailee keijuja ja loikkii menninkäisiä. Varmaan siellä ritarit ja linnanneidotkin ratsastivat.

Hirviö seurasi kulkuamme ensin ihan hiljaa,

mutta hetken kuluttua se alkoi laulaa lurittaa.

Vuonna 1920 metsään pystytetty muistomerkki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneitten metsänhoitajien kunniaksi.

Vielä niitä elefanttiuutisia: Antwerpenin eläintarhassa syntyi viikonloppuna pieni elefanttivauva. Rauhassa pienokainen ei saa elämäänsä aloittaa, sillä sitä seuraa peräti kolme nettikameraa. Täältä voi kurkkia, mitä vauvelille kuuluu: http://www.baby-olifant.be/

Kiitos tunnustuksesta

Sydämellinen kiitos Famulle falsetissa kauniista ja mieltä lämmittävästä tunnustuksesta.

Ojennan sen edelleen Annelle Sveitsissä ja Tarjalle Hollannissa. Kumpikin on erinomainen esimerkki siitä, kuinka suomalainen nainen ottaa elämän haltuun uuden kotimaansa arjessa.

Roosa kollaasi ja uusi blogiasu

Vihdoinkin voin osallistua Inkiväärin blogissa viikoittain julkaistuun värikollaasihaasteeseen! Tällä viikolla nimittäin värinä on roosa ja minulla noita vaaleanpunaisia kuvia tuntuu olevan yllin kyllin. Mistäs muualta roosaa paremmin löytääkään kuin ruusuista, jotka ovat lempikukkiani. Kuvan ruusut ovat joko omasta puutarhasta tai Coloman ruusutarhasta. Onhan tuossa joku muukin vaaleanpunainen kaunotar: persikka- ja kirsikkapuun kukkia sekä syreeniä.

Mahtaako kukaan uskoa, jos sanon, etten oikeasti edes tykkää vaaleanpunaisesta?

Joku tarkkasilmäinen on tainnutkin jo huomata, että blogiini on tullut kesä. Halusin vaihtelua blogipohjaan ja Keisarin uusista vaatteista löytyikin taas jotain minun makuuni. Järven pinnalla viipyy vielä öinen usva, aamuaurinko puitten latvoissa herättelee kesäpäivään. (Loman alkuun 1,5 kk)

Harakanpesä

Tuli viime viikolla energialaitokselta vuosittainen tasauslasku. Melkein nousi tukka pystyyn, kun näin että pitää maksaa viimetalvisesta lämmityksestä ja sähkön käytöstä lähes 500 euroa lisää!

Olihan täällä toki kylmempää kuin moniin vuosiin ja taloa piti lämmittää jopa päivisin, kun olin sairauslomien takia paljon kotosalla. Yleensä säädän päivälämpötilan 17 asteeseen, mutta vaikka se koirille riittääkin, ei se minulle ole tarpeeksi.

Tätä meidän kotiamme lämmitetään maakaasulla. Keskuslämmityskattila lähtee käyntiin aina, kun lämpötila olohuoneessa putoaa säädetyn alapuolelle. Vesikin kuumenee samalla konstilla. Kun kuumavesihanan kääntää auki, kellarissa tohahtaa. Lämpö pysyy sisällä juuri sen ajan kuin sitä pidetään päällä. Vanhassa, joskus 20-30-luvulla rakennetussa talossa ei ole eristeitä juuri ollenkaan. Ulkoseinissä, parin tiilikerroksen välissä on vain ilmaa. Yläkerran kylpyhuoneessa saa laskea minuuttikaupalla lämmintä vettä ennen kuin se on - lämmintä. Kylmien seinien sisällä olevat kylmät vesiputket eivät säilytä vettä kuumana yhtään.

Vaikka asummekin vuokralla, olemme vähän itse remontoineet taloa lämpimämmäksi ja lisänneet eristyksiä sinne minne se on mahdollista. Koko talo on kuitenkin vieläkin kuin harakanpesä. Ovista vetää ja työntää ja verhot heiluvat ikkunoissa, vaikka kuinka ne sulkisi kunnolla. Muutamassa ikkunassa on sentään kaksinkertaiset lasit, mutta suurin osa taitaa olla vielä ihan alkuperäistä mallia.

Belgiassa on vasta viime vuosina kiinnitetty huomiota talojen lämpöeristyksiin ja uusien talojen seinät ja katot onkin jo pakko eristää kunnolla. Useat kunnat myöntävät myös ns. energialainaa remontoijille, jotka korjaavat vanhat harakanpesät pitävämmiksi. Saa nähdä, koska meidän vuokraisäntämme haluaa ryhtyä taloa remontoimaan. Vaikka miksipä hän sellaiseen hommaan alkaisi, kun vuokra tulee tilille kuukausittain ja vuokralainen maksaa lämmityskulut. Vuokra ei ole korkea, mutta kuukausittainen kaasu- ja sähkölaskumme on kyllä melko suuri.

Huomasin tosin yllätyksekseni, että tästä lähtien maksamme vähemmän sekä kaasusta että sähköstä kuin viime vuonna. Hyvä niin, mutta jos ensi talvikin on kylmä, on taas vuoden päästä odotettavissa tasausta usean satasen edestä.

Jossain tuolla lehvistön sisällä on oikea harakanpesä
Puu on talomme edessä, vilkkaan tien varressa. Pesässä
taitaa olla hautomisen aika, kun on viime aikoina
ollut kovin hiljaista.

Onnea äideille!

Koko puun täydeltä ruusuja kaikille äideille!
(Ei, nämä eivät ole omasta puutarhasta.)

Tässä vähän lisää ruusuja äideille. En jaksanut istua ulkona auringossa vaan siirryin sisälle ja löysin koneelta näitä Coloman ruusutarhalta muutama vuosi sitten otettuja kuvia. Tarha on tässä ihan lähellä ja varmaan taas tänäkin vuonna sinne on mentävä tuhansi ruusuja ihailemaan. Tuo keskellä ylinnä oleva iso punainen on minun suosikkini.

Uusi pää, vanhat aivot

Kävin pitkästä aikaa tänään kampaajalla ja kerrankin sain sellaisen tukan kuin halusin. Lyhyen ja punaisen. Aina ennen kampaajani on sanonut, ettei pyytämäni malli sovi tai että ei niin voi leikata. Tänään hän käytti saksiaan oikein reippaasti eikä yhtään pistänyt hanttiin toiveitani.
Paikassa näytti sen verran kiireiseltä, että kampaaja ei varmaan halunnut käyttää aikaansa turhanpäiväiseen väittelyyn asiakkaan kanssa. Hyödyinpäs heidän kiireestään.

Piti heti ottaa kännykällä kuva kuontalosta.

Kotiin tultuani sain kuulla, että yksi uusioperheemme nuorista tulisi kesällä täällä käymään. Mietittiin päiviä ja helpointa sekä edullisinta matkavaihtoehtoa. Listasin netistä aikamoisen määrän eri yhtiöiden lentoja ja lentoyhdistelmiä ja lopulta sovittiin matkalaisen kanssa päivistä. Ryhdyin tilaamaan.

Ensimmäinen varaus onnistui heti kerralla. Toinenkin meni oikein, ainakin melkein. Kun tavasin lentovahvistusta, huomasin että matkustajan sukunimeksi oli tullut minun nimeni, mikä ei ole lähelläkään hänen omaansa. Voi kerpele! Mitäs nyt tehdään? Onneksi löysin puhelinnumeron, johon välittömästi soitin. Ystävällinen naisihminen nauroi virhettäni ja lupasi peruuttaa varauksen, koska nimeä ei voinut enää muuttaa. Rahat kuulemma palautetaan luottokorttitililleni joskus lähitulevaisuudessa. Kiitin helpottuneena ja ja ryhdyin tekemään uutta varausta.

Nyt tarkistin kaikki kirjaamani tiedot moneen kertaan ennen kuin siirryin varauksessani eteenpäin ja sain kuin sainkin lennon oikealle henkilölle oikeaan aikaan. Lopultakin onnistuin!

Olen pari kertaa aikaisemminkin sählännyt lentovarauksia tehdessäni ja luulin, että tähän mennessä olisin jo oppinut tarkistamaan ja vielä kerran tarkistamaan, mitä olen tekemässä. Sama sähläri aivoissani taitaa kuitenkin olla, ei se tunnu koskaan oppivan.
Toivottavasti lentoyhtiö ei sählää ja muistaa palauttaa lupaamansa rahat.

Kirjavinkkikilpailu

Onpas paljo k-kirjaimia tuossa otsikossa! Löysin sattumalta Kirjavinkkisivuston, jossa on kilpailu, johon voi osallistua ja voittaa kirjan, jos kertoo kilpailusta. Tulikohan tämä nyt selväksi? Kilpailu on täällä: http://www.kirjavinkit.fi/kilpailu/

Osallistukaa kaikki ja löytäkää vinkkejä lukemiseen.

Kavica in tortica

Pieni kahvi ja pala kakkua. Mikä sen mukavampaa varsinkin, jos voisi herkusta nauttia Välimeren rannikolla Sloveniassa. Siinä maassa muuten osataan kakkujen teko. En tosin ole koskaan Sloveniassa käynyt, mutta kakkujen makuun olen päässyt slovenialaisessa ravintolassa Brysselissä. Käyn siellä silloin tällöin lounastamassa ystäväni Evan kanssa.

Haaveissani on joskus päästä tutustumaan tuohon pieneen valtioon, jonka asukkaat ovat harvinaisen ylpeitä kauniista maastaan. Ainakin kaikki tuntemani slovenialaiset ovat. Olen kuullut niin paljon kauniista vuoristosta, tuhansista luolista, viineistä, vilkkaasta Ljubljanasta ja sinisestä välimerestä, että jonakin päivänä ne kaikki on nähtävä ja koettava.

Kuvat otti Eva Arko pääsiäisenä 2009.