13.1.2010

Autolla ei saa ajaa pyörätaskuun

Luin aamulla nettihesarista, että Suomessa on pohdittu pyöräilyasioita. Liikenne- ja viestintäministeriö haluaisi muuttaa liikennelakia siten, että pyöräilijät saisivat ajaa yksisuuntaisella tiellä kumpaankin suuntaan. Lisäksi on suunnitteilla liikennevaloihin ns. pyörätasku

Lupa fillaroida

Belgiassa pyöräilijöillä on lupa ajaa kumpaankin suuntaan yksisuuntaisella kadulla ja löytyy täältä pyörätaskutkin lähes jokaisesta valoristeyksestä. Vuosia sitten, kun vielä en tuota yksisuuntaisen tien erikoisuutta tiennyt, jouduin pari kertaa vaaralliseen tilanteeseen fillaroijan kanssa. Opin kyllä äkkiä katsomaan sekä oikealle että vasemmalle, kun ylitin tietä. Muutenkin täällä täytyy pitää silmät auki sekä jalkamiehenä että autoilijana. Pyöräilijät ajavat aikamoisella vauhdilla ruuhkissa keskellä kaupunkiakin. He tietävät, että ovat oikeassa

Sekin oli asia, jonka opin aika nopeasti tänne tultuani. Pyöräilijät, jalankulkijat ja raitiovaunut ovat aina etuoikeutettuja liikenteessä. Piste. Ei minulla mitään ole sitä vastaan, että autoillessani annan pyöräilijöille tietä. Sellainen ei matkaani hidasta yhtään. Ja jos hidastaa, niin mitä sitten. Hattua nostan heille, jotka uskaltavat tuonne autojen vilinään polkupyörillä.

Jalankulkijana olen kuitenkin joskus ihmetellyt, miksi autoilijat pysähtyvät suojatien eteen tietä antaakseen, mutta pyöräilijä voi suhahtaa pysähtyneen auton ohi. Tosiasiassa pyöräilijöiden täälläkin täytyy noudattaa samoja sääntöjä kuin autoilijoiden, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kaikista säännöistä ei tarvitse välittää.

Maaseututiet ovat usein viikonloppuisin täynnä polkupyöriä. Kirkkaisiin pyöräilykerhon asuihin pukeutuneet harrastajat ajavat suurissa ryhmissä ja täyttävät koko tien. Autoilijat seuraavat hiljaksiin perässä tai pysähtyvät antamaan vastaantulevalle porukalle tietä. Toistaiseksi en ole nähnyt kenenkään hermostuvan asiasta. Pyöräily on yksi tämän maan kansallisurheiluista ja maantiet on tehty myös sitä varten.

Pyörätiet on usein maalattu punaisiksi ja ne ovat joko jalkakäytävän tienpuoleisella osuudella tai autotien puolella. Tosin aika monen tien varrella ei ole ollenkaan jalkakäytävää vaikka siltä näyttää vaan jalkakäytävän näköinen sivukaista onkin pelkkä pyörätie. Kyllähän sitä pitkin kävellä voi, mutta pyörän lähestyessä on pakko hypätä sivuun. Pyöräilijä ei välttämättä väistä.

Muutama vuosi sitten Brysselissä kavennettiin leveä, monikaistainen katu yhden kaistan verran ja kadulle rakennettiin pyörätiet kummallekin puolelle. Punaiset pyöräkaistat ovat nykyisin erittäin vilkkaasti liikennöityjä eivätkä kaikki jalankulkijat ole asiaa vielä tajunneet. Joudun joskus kulkemaan katua pitkin ja lähes aina olen saanut todistaa läheltä piti -tapauksia pyöräilijän ja jalankulkijan välillä. En tiedä, kuinka paljon kadulla tapahtuu todellisia onnettomuuksia, pyöräilijät ajavat valtavalla vauhdilla (nopeammin ne menevät kuin autot) ja jalankulkijaryhmät poukkoilevat sinne tänne. Minä yritän visusti pysytellä poissa punaiselta reitiltä, etten joutuisi yliajetuksi.

3 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Taitaisi siellä liikenteen vilinässä mennä meikämammalla pasmat sekaisin. :)

marjukka kirjoitti...

Valtiaita täälläkin nuo pyöräilijät monesti luulevat olevansa, varsinkin ryhmissä ajaessaan ovat maanteiden kunkkuja!
Minkäänlaista varovaisuutta risteykseen tullessa ei ole, sata lasissa ja yli tien. On ihme, että onnettomuuksia ei satu useammin!

Tuija kirjoitti...

Unelma: Kyllä minullakin joskus on tukka pystyssä, mutta rohkeasti (ja röyhkeästi) vain eteen päin :)

Marjukka: Pyöräilijöitä täytyy kyllä varoa.