Sain heti ruokatunnin jälkeen puhelun työpaikan vastaanotosta. "Rouva Lakritsirouskulle olisi täällä vieras, voisitteko ystävällisesti tulla hakemaan?" Ei minulla pitänyt olla palaveria kenenkään kanssa ja vähän ihmettelin. Menin kuitenkin katsomaan, kuka oli tulossa kylään.
Vastaanottotiskin edessä kyykisteli minulle tuntematon henkilö kaivaen salkkuaan. Esittelin itseni ja hän sanoi: "Oikeastaan minun olisi pitänyt ottaa yhteyttä Neiti Lakritsirauskuun, mutta kun kokous on tässä rakennuksessa ja neiti tuolla toisessa, niin pyysin virkailijaa soittamaan jollekin toiselle. Teidän nimenne oli puhelinluettelossa seuraavana, joten ajattelin, että ehkä tietäisitte kokouksesta jotain."
Häh? No mutta tietysti, selvähän se! Jos kerran olen aakkosissa heti kokousjärjestelijän jälkeen, tiedän ihan varmasti kokouksesta kaiken. En jäänyt väittelemään vaan kysyin, missä kokoushuoneessa herran olisi pitänyt olla, vein hänen sinne ja toivotin antoisaa palaveri-iltapäivää. Kovasti hän näytti olevan mielissään, kun pääsi tuttujen pariin.
5 kommenttia:
Elämä on.
Mainiota. Ensi kerralla, kun tavoittelemani henkilö ei vastaa, soitan seuraavaan numeroon.
Oho, mainio idea - taidan minäkin ottaa käyttööni pulmatilanteissa ;)
Löysin blogisi Keisarin uusien vaatteiden kautta ja nyt jäinkin tänne koukkuun lueskelemaan.
Kiitos kommentoijille ja tervetuloa Elegia :)
Haa, kyllä nauratti. Ihmisillä on hauskoja ratkaisuja pulmatilanteisiin.
Lähetä kommentti