16.3.2010

Suosittiin kotimaista

Tykästyin vasta muutama vuosi sitten Marimekon tuotteisiin ja menin ja ostin itselleni trikootunikan. Tuollaisen pilkullisen (kuva alla) . Siinä on malli kohdallaan - suora ja muodoton - ja värit juuri niin kuin haluan eli raikasta mustaa ja pirteää harmaata.


Viime kesänä ostin toisen tunikan. Sama malli, väri - no, katsokaa itse (kuva alla). Näillä olen hyvin pärjännyt, kun kaapista löytyy vielä kolmaskin, täysin musta tunika (sellainen muka parempi). Lisäksi omistan kahdet käyttökelpoiset mustat pitkät housut ja yhdet kunnolliset farkut. Väriloistoa antaa kaulaan kieputtamani huivi. Joskus vihreä, joskus punainen ja joskus siltä väliltä. Väri tietysti riippuu mielialasta ja siitä, mistä lähin huivi käsiini löytyy. Nyt on kurkun ympärillä viininpunainen. Se kun oli eteisen kaapin hyllyllä töihin lähtiessäni. Periaatteessa lempivärini on kirkas punainen, mutta sitä en enää muista oikein itsekään.


Tunikoihini olin tyytyväinen viime syksyyn asti. Silloin löysin tuosta pilkullisesta pieniä reikiä juuri vyötärön alapuolelta. Ihmettelin ja pohdin, mistä kummasta ne ovat voineet tulla ja päätin, että joko farkkujen tai toisien mustien housujen vyön soljet ovat olleet tihutekoon syyllisinä.

Siinä ne ovat, madonreiät nurjalta puolen kuvattuina.

Myöhemmin syksyllä huomasin, että keväällä ostamieni saappaiden vuori ja sisäpohjat alkavat irtoilla. Otin yhteyttä Marimekkoon ja sain ystävällisen pyynnön lähettää lähikuvia tunikan rei'istä ja saappaista. Tuumasta toimeen ja muutaman päivän kuluttua sain taas viestin, että saappaista korvattaisiin puolet hinnasta, mutta tunikasta ei mitään, koska trikooneuloksessa kuulemma on joskus solmuja, joiden kohdalle saattaa ilmestyä reikä. Mikäs siinä, kiva kun jotain korvasivat.

Saappaat parkkipaikalla metsälenkin jälkeen.

Muutama viikko sitten löytyi uudemmastakin tunikasta reikä ja vielä ihan samasta kohdasta kuin toisestakin. Tätä vaatetta en ole käyttänyt farkkujen tai vyöllisten housujen kanssa, joten soljet eivät tällä kertaa ole syyllisiä. Luulenpa, että reikien syynä on pömppömahani. Vaikka ei se kyllä kovin terävä ole, joten ihan varma en voi olla. Voihan tietysti pesukoneen rummussakin olla juuri tunikoiden etuosan kohdalle osuva terävä liitos tms., joka säännöllisesti repäisee pikkuriikkisen palan pois vaatteesta. Outoa kuitenkin on se, että muihin vaatteisiini reikiä ei ole tullut.

Eikä siinä vielä kaikki. Pari vuotta sitten lentokentältä ostamani Marimekko-sateenvarjo päätyi viime viikolla roskikseen. Esitteen lupauksista huolimatta se ei kestänyt Belgian tuulisia sateita. Ei lipukkeessa tietenkään juuri belgialaisesta sateesta puhuttu, mutta kaikenmaailman tuulissa ja tuiskuissa sen piti olla omiaan. Piikit menivät poikki, kangas repesi ja lopulta siitä tuli täysin käyttökelvoton. Harmi. Se oli kevyt, koirakuvioinen sontikka, joka mahtui jopa käsilaukkuun (sillon kun oli vielä ehjä). Onneksi on 10 vuotta vanha varavarjoni (väriltään harmaa, yllätys yllätys) on vielä käyttökelpoinen.

Nyt pidän mielessäni, että yhden suomalaisen firman tuotteet jäävät ainakin toistaiseksi minulta kauppojen hyllyille.

4 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Harmillista, että olet joutunut pettymään Marimekon tuotteisiin. Nuo tunikat ovat tyylikkään näköisiä, jotenkin ajattomia.

anna kirjoitti...

Minulla sama kokemus Marimekon trikoista, ensin luulin että kissa on jostain kummasta syystä käynyt puseroita napsimassa kynsillään, mutta ihan ittestään reiät ilmestyivät. Henkan ja maukan halpistrikoot kestävät paremmin (tosin ei niin ihania muuten, lähellekään).

Heli kirjoitti...

Jotkut väittävät Nanson trikoita parempilaatuisiksi ja olen kyllä itsekin huomannut, että ne kestävät pesua Marimekkoja paremmin.

Tuija kirjoitti...

Unelma: minäkin tykkään tunikoistani ja käytän niitä rei'istä huolimatta.

anna: Joskus halvat onkin parempia kuin ns. laatutuotteet. Esim. Zeemanista ostin kerran neuletakin, joka kesti satoja pesuja muuttumatta miksikään.

Heli: Täytyypä tutustua Nanson vaatteisiin. löytyyköhän tarpeeksi pitkiä tunikoita?