Piti jo eilen eli perjantaina tästä asiasta kirjoittaa, mutta väsytti liikaa, joten netissä roikkumisen sijaan matkustin unten maille heti kymmeneltä illalla.
Niin, pastaa perjantaina - siitä on tullut minulle jo traditio ainakin, jos olen yksin kotona. Kuten nyt olen. Keitän spagettia ja bolognese-kastiketta, teen pasta carbonaraa tai valmistan kastikkeen vaikka savulohesta pastaperhosten seuraksi.
Eilen muistin, että jääkaapissa oli jauhelihapadan jämät, joten kauppaan ei ollut asiaa. Lisäsin pataan purkin tomaattimurskaa ja se riitti tekemään ruuasta kastikkeen. Sille seuraksi keitin pennejä, siis penne-pastaa, en niitä "pennejä taivaasta" -pennejä. Annoksen päälle lisäsin ison kourallisen parmesan-raastetta ja hyvältä maistu. Koirakin tykkäsi. Yllätin sen nimittäin syömästä lautaseltani, kun nousin hetkeksi pöydästä jotain hakemaan. Mokoma ahmatti ja ruokarosvo!
Minkähän takia muuten makaronia on alettu kutsua pastaksi myös suomen kielellä? Onhan se tietysti helppo sanoa eikä tarvitse muistaa, tuleeko sanaan yksi vai kaksi oota. Olisiko yhdentyvällä Euroopalla asian kanssa tekemistä vai Italian ihannoinnilla? Onko makaroni vanhanaikaista? Tekeekö kukaan enää makaronilaatikkoa? Entä mitä ovat makaroni-leivokset?
Kuvien mukaan ne ovat muodoltaan pyöreitä, täytettyjä, keksinnäköisiä nappuloita. Onko niillä mitään tekemistä makaronin/pastan kanssa?
Nyt menen aamukahville ja lopetan tyhmien kyselemisen.
4 kommenttia:
Hei !
Katsos kun sivistys saavuttaa pikkuhiljaa myös Suomen. Pasta on yleisnimitys kaikille niille keitettäville jutuille, joita on siis monen mallisia. Spagetti on pitkää ja pyöreää, tagliatelle on pitkää ja litteää, canellonit on isoja onttoja putkia jne. Ja se makarooni, ne on just niitä pieniä kaarevia autonrenkaan puolikkaita. Ne vaan tuli Suomen ensimmäisenä ja me peräkylän ihmiset luulimme, että kaikki drum-vehmästä tehty on makaroonia!
Ja kyllä perinteinen makaroonilaatikko on vielä voimissaan!
Ja hassua, ne macaroni-leivokset. Nimestään huolimatta eivät ole mitään sukua pastalle. Suomen TV:ssä oli kesällä ruokaohjelma "Chez Jouni". Siinä tämä Jouni vieraili ranskalaisen macaronin tekijän luona ja se vasta taidetta olikin...
Tv Koiraihminen minäkin :)
Macaroni-leivokset ovat ikäänkuin marenkeja joissa on mantelijauhoja matkassa, kahden pyöreän 'keksin' välissä jonkinlaista kreemiä, eri makuja.
Tein itse niitä ensimmäisen kerran ennenkuin olin nähnyt niitä missään livenä. Tein sitten sellaisia pienen korvapuustin kokoisia, eivät vakuuttaneet... Sittemmin sain ystäviltä Au Vatelista Place Jourdanilta tuliaisiksi macarooneja ja ne ovatkin pikkiriikkisiä ja rapsakoita. Nam.
Mekin söimme eilen palvelutalon italialaisessa illassa pasta carbonaraa.
Tosin minä nykyään yritän vältellä kaikkea valkoista viljaa. Pastaahan saa nykyään jo tummanakin.
Elämäni ensimmäiset makaronit olen syönyt alakoulussa. Niistä oli tehty velliä, makaronit olivat pitkiä, kuin matoja vellin seassa. Tykkäsin heti, tai siihen nälkään olisi mennyt melkein mikä vaan kiveä pehmeämpi.
Anonyymi Koiraihminen: Jokin aika sitten tajusin, että pennepastaakin on monenkokoista ja -nimistä. Hyvä, jos makaronilaatikko on vielä ruokalistoilla :)
anna: Hyvä tietää, mistä niitä saa. Käynpä joskus tutustumassa macaroneihin.
Unelma: Minäkin muistan makaronivellin. Hyvää se oli.
Lähetä kommentti