Kun aurinko paistaa ja lumi sulaa, on kevät. Tai niin ainakin luulisi, mutta eilen oli toisin. Aurinko kyllä paistoi matkaan lähtiessämme ja lumikin näytti katoavan ihan silmissä, mutta perillä Coossa (kyllä vaan, kylän nimi on Coo) lunta tuprutti ja oli suoraan sanoen hemmetin kylmä. Pieni kierros kylällä, hetki putousten ihailua ja äkkiä takaisin autoon.
Seuraavaksi suuntana oli La Roche-en-Ardenne. Ei sinne ollut matkaa kuin nelisenkymmentä kilometriä, mutta huonosti aurattuja pikku teitä pitkin matka tuntui kestävän ja kestävän. Pimeähän meidät yllätti, mutta onneksi kaupunki on tähän aikaan vuodesta hyvin valaistu joulukaupunki.
Katsokaa taloa tuolla torin takana, mäen päällä. Sieltä olisi kiva seurata kaupungin elämää.
Kiitos Keisarin uusille vaatteille uudesta blogipohjastani. Siinä on juuri oikea tunnelma ja värit alkuvuoden kevään odotukseen.
7 kommenttia:
Laitoin linkin blogistasi sivulleni. Toivottavasti ei haittaa.
Meillä täällä Suomessa on vasta sydäntalvi ja keväisiin päiviin on vielä aikaa.
Nätti blogi. Tekstin tausta tosin pikkuisen tummahko.
Kaunis jääputous ja kiinnostavan tuntuinen kaupunki.
Uusi blogipohjasi on hieno.
Aaah...kaunista, niin kaunista! Mikäpä olisi todellakin asustellessa mäen päällä!
Hieno uusi pohja ja ihania kuvia taas!
Suloinen poni♥
Aloitin uudelleen ratsastuksen 30 vuoden jälkeen, mutta issikoilla.
Ihania kuvia... Jyväskylän lähellä Petäjävedelläkin on oma komea "jääputouksensa", kun siellä on sellainen ikivanha vesiputki jossa vielä vesi virtaa. Se ei ihan ehjä enää ole, joten vesi tulee voimalla niistä rei'istä ja jäätyy talvisin todella komeasti :) Kyllä luonto osaa tehdä upeaa taidetta!
Kiva, kiva, kiitos monista kommenteista!
Marja-Leena: Tottakai saat linkittää.
Unelma: Kiitos, nyt on jotenkin harmaan blogipohjan aika (ulkonakin sataa koko ajan)
vilukissi: Lapsuudenkotini on mäen päällä, siksi varmaan tykkäänkin taloista korkealla.
Heli: Kiitos :)
Leena Lumi: Poni oli suloinen. Minulla on vähän hassu suhde hevosiin, en mene edes kosketusetäisyydelle saatikka sitten ratsastaisin, mutta matkan päästä kyllä ihailen.
Katiskatar: Oikeassa olet, luonto on todellinen taiteilija.
Lähetä kommentti