Hirviö seurasi kulkuamme ensin ihan hiljaa,
mutta hetken kuluttua se alkoi laulaa lurittaa.
Vuonna 1920 metsään pystytetty muistomerkki ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneitten metsänhoitajien kunniaksi.
Vielä niitä elefanttiuutisia: Antwerpenin eläintarhassa syntyi viikonloppuna pieni elefanttivauva. Rauhassa pienokainen ei saa elämäänsä aloittaa, sillä sitä seuraa peräti kolme nettikameraa. Täältä voi kurkkia, mitä vauvelille kuuluu: http://www.baby-olifant.be/
6 kommenttia:
Tunnelmallisia metsäkuvia olet ottanut.
On se vauveli aika liikuttava.
Kiitos satumatkasta metsäpolulla. Tuota vauvelia tulen katsomaan toistekin.
Makee keijukais-, menninkäis-, maahistunnelma myös tuossa blogipohjassa. Aivan ihana!!
Hieno satumainen tunnelma tuolla metsässä onkin. Oli näemmä kiltti hirviö, kun ei hyökännyt kimppuunne, vaan laulaa luritteli teille!
Ihana "fantti-vauva", palaan Danin kanssa katsomaan!
Jos haluat, hae vähän iltapuhdetta itsellesi blogistani ;D
Kiitos Famu, Unelma ja Heli ;o))
Marjukka: Hirviötkin pelkää, kun me ollaan liikkeellä. Se varmaan lauloi rauhoittaakseen itseään.
Hei!
Vierailulla täällä, osasin tulla katsomaan kun löysin viittauksen blogistasi omaani :)Kiva ja viihtyisä blogi. Ihania kuvia sinulla.
Eläinrakas kun olen piti tietysti käydä katsomassa pikkuelefanttia, olikin symppis otus. Mukavaa kesän jatkoa!
Lähetä kommentti