6.6.2009

Kyllä on naurussa pitelemistä!

Jos kehtaisin, sanoisin ruman sanan. Tai toisen ja ehkä kolmannenkin. Mälläsin nimittäin tänään autoni oikean kyljen. Aika kivan näköinen, vai mitä?

Ihan kaikessa rauhassa kurvailin kaupan parkkipaikalta pois, kun jostain syystä oikealle yhtäkkiä noussut pylväs ei ollutkaan ehtinyt kasvaa tarpeeksi pituutta, että olisin sen nähnyt. Ihmiset kirkuivat kauhusta ihan kuin olisi jotain oikein tosi kamalaa tapahtunut. Täräyksestä taisi tulla aikamoinen ääni. Mitäs minä siinä muuta tekemään kuin yritin sen verran peruuttaa, että pääsin siitä pahuksen pylväästä irti ja lähdin kotiin manaamaan.

Onneksi olin ehtinyt jo kaupassa käydä. Sen verran otti päähän, että olisi saattanut viikonlopun ruuat jäädä ostamatta.

No, sattuuhan näitä ja onneksi ei pahemmin sattunut. Maanantaina vien auton lähi kylän peltisepälle ja ilmoitan asiasta vakuutusyhtiöön. Kyllä noista ovista vielä hyvät tulee.

Olikohan se sittenkään pylväs? Jäljistä päätellen tielläni olikin kyttyräselkäinen kondorikotka ja pikku-Fiat. Ihan varmasti en nähnyt kumpaakaan!

4 kommenttia:

Unelma kirjoitti...

Anna tulla vaan, kyllä se helpottaa. Ymmärrän harmistuksesi, olen itsekin kerran peruuttanut mäntyyn, jota en muistanut meidän pihalla edes olevan. Onneksi oli vahva takapuskuri.

Marjukka kirjoitti...

Aivan selvästi pikku-fiiu oli asialla, saiskohan siltä korvauksia?
Ei vais, kyllä varmaan harmittaa!

Hannele kirjoitti...

joo, tuollaista. Tyttären kyyti ei sulkenut ovea, kun hän lähti ajelemaan. Nyt on puinainen ovi sinisessä autossa..

Tuija kirjoitti...

Kiitos kaikille kommentoijille :)
Vakuutusyhtiö lupasi korjauttaa ovet, mutta vielä odotellaan arviota.
Taitais elämä olla helpompaa (ainakin halvempaa!) ilman autoa.