Onkohan se joku kulttuurien välinen ero vai mikä ihme ihmisiä vaivaa, kun eivät osaa jonottaa? Kävin tänään alakerran työmaakuppilassa lounaalla eikä jono ruokatiskille mitenkään pitkä ollut, kun edessäni oleva henkilö näki jonon päässä kavereitaan. Eipä aikaakaan, kun ensin alkukeskustelujen ja kuulumisien vaihdon jälkeen nämä kaverit jäivät tarjottimiensa kanssa jonoon minun eteeni.
Tällainen käytös tuntuu olevan täällä kovin tavallista. Etuilijat eivät katsele ympärilleen saatikka kysy, voisivatko ehkä kenties saada etuilla. Ei tietenkään. Onneksi en ollut kovin äkäisellä tuulella, mutta kassalle päästyäni alkoi kuitenkin höyry päästä nousta. Yksi hyväkäs etuilija ryhtyi kiistelemään kassarouvan kanssa hinnoista eikä siirtynyt mihinkään ennen kuin oli päässyt haluamaansa lopputulokseen. Siinä vaiheessa minulta meinasi hihat palaa.
Kahvilla ko. kuppilassa käyn harvoin samaisesta syystä. Lähes jokainen aamukahvijonottaja saa hetkessä tusinan työkavereita ympärilleen ja siinä sitten ihmetellään, kuka juo tavallisen kahvin, kuka capuccinon, kuka ei missään tapauksessa halua kahvia vaan ottaa mieluummin teetä - eikun sittenkin kaakaota, yhdelle tulee tupla-espresso, toiselle tavallinen, jne. jne. Kuinka hemmetissä se voikin olla niin vaikeaa? Jos eilen, viime viikolla ja lokakuussa on joka aamu juonut espressoa, miksi sen saman valitseminen tänään vie niin kauan?
Toisaalta, voihan olla, että pohjoismaalaisella mentaliteetilla varustettu henkilö vain luulee välitöntä käytöstä etuiluksi. Ehkäpä minä käyttäydyn oudosti, kun jonotan kiltisti vaikka näenkin tuttuja edessäni.
Muistio itselle: Opettele etuilemaan.
9 kommenttia:
... ja miksi tuota tapahtuu varsinkin silloin, kun olisi kiire.
Kyllä tuossa hihat palaa rauhallisemmaltakin kanssasisarelta!
Minäpä otan kuvan jonosta joskus, täällä osataan jonottaminen! Pitääkin muistaa tämä :)
Minä en anna kenenkään etuilla, en koskaan, en missään. Nostan aina kaamean äläkän :D :D, ihan oikeasti. Siis täällä ei tarvitse, koska tosiaan venäläiset osaavat täällä jonottaa, vaikkakin hönkivät sitten ihan niskassa...
Ammatissani olen huomannut, etteivät kaikki asiakkaat osaa jonottaa tai odottaa, mutta samat ihmiset kaupan kassalla ovat aivan kiltisti jonossa. Tervettä itsekkyyttä pitäisi opetella, olet aivan oikeassa!!!
Mulle kyllä SDME:n aamujonot oli päivän parhaita hetkiä - ihan oikeesti. Täällä töissä joutuu aina juomaan sitä samaa juhlamokkaa, joka meillä kyllä on UTZ-sertifioitua Brazilia :)
Liisa
Marjukka: just näin, hermot noissa jonoissa menee.
Eeva: Venäjällä kyllä osataan jonottaminen.
vilukissi: Eikö olekin hassua, että jossain osataan ja jossain ei.
Liisa: SDME:ssä juttu toimiikin toisin kuin CDMA:ssa. Ja totta puhut, kahvivalikoima täällä on kiitettävä.
Joo Tuija, sä oot liian kiltti. Nosta kunnon möly vaan!
Mun taktiikka on ottaa tiukka tuntuma edessäni seisovan selkään ja seuraan sitten häntä kuin hai laivaa. Ja meidän kahden väliin ei sitten ainakaan tule ketään...
Mulla palaa käämit välittömästi, jos etuillaan.
Ja tuosta kahvin tilaamisen vaikeudesta voisin sanoa entisenä tarjoilijana jotain, mutta jääköön nyt, ettei mene päivä pilalle. ;-)
Anonyymi: Pitäis kyllä nostaa, mutta pelkään, että räjähdän oikein kunnolla.
Anne: Taidanpa ottaa tuon lähikontaktitaktiikan myös käyttöön. Ja kahvihan on, kuten tunnettua, tunteita nostattavaa juomaa.
Lähetä kommentti