Ruotsalainenkos sen naisten kympin kisan sitten voitti? Onnea kovasti hänelle. Aikaa taisi urheilijalta kulua noin puolet siitä, minkä itse eilen käytin muutaman kilometrin sivakointiin.
Näillä ei kilpailuja voitettaisi.
Hiihtäminen on kivaa, jos sitä ei tarvitse veren maku suussa tehdä. Olin eilen ensimmäistä kertaa tänä talvena ladulla ja aika huteralta tuntui. Loppumatka sujui alamäessä jarrutellen juuri niin kuin ei pitäisi eli sauvoilla tökkien. Loppumetreillä tietysti pyllähdin kunnolla nurin. Kaatuminen sujui kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Ensin iskeytyi istumalihakset suksien päälle, sen jälkeen pää kumahti jäähän ja oikea käsi jäi jumiin jonnekin sauvojen ja suksien sekaan. Kun sain lopulta umpisolmun avatuksi, totesin ettei hullusti käynyt ollenkaan. Myöhemmin kyllä huomasin, että käteen olikin sattunut pahemmin kuin aluksi tuntui. Onneksi ei sentään mitään murtumia tullut.
Uskokaa pois, alamäki se on. Tuon laskettuani hiihtämiseni loppuikin kunnon tömähdykseen.Hiihtopaikkamme oli aika kaukana kotoa ja takaisin päin körötellessämme matka tuntui tosi pitkältä. Liikenne oli vilkasta, tiet jäisiä, suurimmassa osassa autoista kesärenkaat alla ja muutamat autoilijat olivat päättäneet olla perillä ennen muita. Kuusi auto-onnettomuutta ehdimme kotimatkalla nähdä. Minkähän takia jotkut kuskit ovat niin kovakalloisia, etteivät tajua talvi- ja kesäajamisen eroja?
Näillä ei kilpailuja voitettaisi.
Uskokaa pois, alamäki se on. Tuon laskettuani hiihtämiseni loppuikin kunnon tömähdykseen.
2 kommenttia:
Oi, olet päässyt hiihtämään. Suomen talvessa on monia hyviä puolia, vaikka pakkanen joskus pureekin.
Onneksi et kaatuessasi pahemmin loukannut itseäsi.
Hiihtäminen on kyllä hauskaa. Jos useammin pääsisin suksien päälle, voi olla, että tasapainoilukin parantuisi enkä enää kaatuisikaa kuin isoissa mäissä.
Lähetä kommentti