Toki minä vähän jotain teinkin. Otin muunmuassa valokuvia. Ja leikkasin nurmikolla koirien kynnet, harjasin ja nypin niiden turkit ja putsasin korvat. Tuoksuvat juustonpalat olivat oiva apu. Kynsi poikki, naps, ja juustonpala suuhun. Kynsi poikki, naps, ja juustonpala suuhun. Näin jatkettiin kunnes kaikki kynnet olivat lyhentyneet. Toinen odotti innoissaan vuoroaan, kun nipsauttelin toisen kynsiä poikki. Hassuja koiria.
Tässä viidakossa viihtyvät niin hyönteiset, koirat kuin ihmisetkin.
Mehiläinen tärisi riemuissaan salkoruusun kimpussa. Mahtaa olla herkkujen herkkua.
Kehäkukatkin saivat paljon vierailijoita päivän aikana.
Jos sanon, että tässä on salvian kukka, voin olla väärässäkin. Mutta öttiäinen siinä ainakin on, tai oikeastaan kaksi. Katsokaa tarkasti, leppäkerttukin on päässyt kuvaan.
Pöristele, pöristele, kyllä sinä kukkaan pääset! Kurkkuyrtti vetää nuoria pörriäispoikia puoleensa.
Auringonkukka ja laiska mehiläinen, iskemätön yhdistelmä.
Nämä pulleat otukset eivät tässä puutarhassa elele vaan ovat kotoisin vähän kauempaa tienvarresta.
Salvian lennonjohtotornista oli juuri annettu laskeutumislupa.
2 kommenttia:
Kauniita kuvia öttiäisineen.
Tuo alimmainen kukka näyttäisi olevan mäkimeirami eli oregano. Voin olla väärässäkin. :)
Et ole väärässä, Unelma. Kumpikin muka-salvian kukka onkin oregano, kävin aamulla kurkkaamassa. Oli mokoma levinnyt salvian joukkoon ja asiaa lähemmin tarkistamatta vain oletin. Salviassahan on sinisempi, ihan toisennäköinen kukka
Muistio itselle: tarkista ennen kuin väität.
Lähetä kommentti