Kävelen joka aamu pienen puistontapaisen halki töihin tullessani. Aina ohittaessani penkin katson, nukkuuko mies siinä taas. Harvoin on penkki ollut tyhjillään.
Tänäkin aamuna mies oli siinä. Musta nahkatakki pään yli vedettynä ja räsymatto patjana. Matto taitaa olla uusi. Tähän mennessä mies on nukkunut paljaalla penkillä. Jalassa miehellä on farkut ja tänään kengätkin. Joskus olen nähnyt hänet sukkasillaan. Penkin alla muovikassissa on miehen tärkeimmät tavarat. Ainakin niin luulen.
Yöt alkavat olla kylmiä täälläkin. Loppuviikosta lähestytään jo pakkasrajaa. Kuinkahan puistonpenkillä tarkenee?
Ihan siin vieressä, puun alla oli tusinan verran puluja syömässä. Joku lähitalojen asukas oli varmaan kantanut kuivat leivänkannikkansa niille aamiaiseksi. Linnut sirkuttivat iloisesti, niillä taisi olla oikein juhla.
3 kommenttia:
Joka paikasta noita kodittomia ihmisiä löytyy, täällä kylmässä Suomessakin. Joskus olen ihmetellyt ihmisen sitkeyttä, että pysyykin hengissä sellaisissa oloissa.
Voi että. Ei sitä aina tajuakaan, miten hyvin kuitenkin omat asiat onkaan.
Unelma: Samaa minäkin olen miettinyt.
vilukissi: Näin on.
Lähetä kommentti