Pankissa ei käsitellä rahaa

Piipahdin pari päivää sitten meidän kylällä pankkiasioilla. Ulko-oven vieressä näin kyltin, jossa kerrottiin, että pankkivirkailijat eivät kyseisessä pankissa käsittele rahaa ollenkaan. Ystävällisesti kyllä antavat neuvoja miellyttävässä ympäristössä.

Vähän aikaa ihmettelin. Mikä se sellainen pankki on, jossa ei rahaa käsitellä? Sitä vartenhan pankit ovat. Kyllähän asia vähitellen upposi minunkin tajuntaani. Pankin aulaan ilmestyi remontin jälkeen pari uutta automaattia. Niistä saa käteistä rahaa kaikkien pankkien pankkikorteilla ja lukuisilla luottokorteilla ja voi niissä ladata pankkikortin sirunkin pullolleen euroja, jos huvittaa ja jos tilillä on jotain ladattavaa.

Lisäksi automaattien avulla voi tallettaa rahaa omalle tilille. Masiinan vasemmalla puolella on sellainen pienen postilaatikon näköinen luukku, johon setelit asetetaan. Koneen sisällä oleva pieni otus nappaa ripeästi rahat, laskee ne ja kysyy ystävällisesti, oliko laskettu summa oikein ja haluaisiko asiakas mahdollisesti työntää lisää rahaa vihreänä vilkkuvaan aukkoon. Homma toimii kyllä, olen kokeillut. Noin vartin kuluttua rahan syöttämisestä otus on kiikuttanut rahat tililleni ja voisin ne taas nostaa automaatin toisesta lokerosta.

Yksi aulan automaateista on laskujen maksamista varten. Voi sillä hoitaa muitakin pankkiasioita, kuten järjestellä suoraveloituksia, tehdä osakekauppoja ja tulostaa tiliotteita ainakin. Melkein jokainen taitaa kyllä nykyisin hoitaa sellaiset asiat kotona kaikessa rauhassa. Niin minäkin tekisin, mutta jostain syystä kotipankkiohjelman asennus koneelleni ei onnistunut. Pitäisi joskus arkipäivänä olla oman koneen ääressä soittamassa avustavaan puhelimeen, että saisin asian hoidetuksi. Jostain syystä apuhenkilöt eivät tee töitä iltamyöhällä eivätkä viikonloppuisin.

En kuitenkaan ymmärrä, miksi kotipankkia varten pitää joku ohjelma asentaa. Miksi se ei voi toimia yksinkertaisesti pelkästään internetin kautta niin kuin pankkiasioiden hoito suomalaisissa pankeissa?

On siellä pankin aulassa vielä neljäskin automaatti. Se sylkee sisuksistaan vain ja ainoastaan tiliotteita. Ei tarvita tunnuslukuja eikä mitään, sen kuin syötän pankkikortin koneeseen ja saman tien ilmestyy näytölle "Tervetuloa Rva Lakritsirousku, odotathan hetken". Vähän aikaa kone raksuttaa ja tulostaa tiliotteet. Jos en heti muista ottaa korttiani takaisin, koneen kärsivällisyys loppuu ja se muistuttaa asiasta aikamoisen metelin ja valojen välkytyksen kera.

Toki pankissa virkailijoitakin on. Varmaan hoitavat laina-asioita ja muita henkilökohtaista kontaktia tarvittavia juttuja, kun enää ei rahaa tarvitse käsitellä. Yhtä asiaa aloin kyllä pohtia. Mitäs jos joku haluaisi matkustaa, sanotaan nyt vaikka Vanuatulle ja mielellään vaihtaisi kasan euroja maan valuuttaan vatuun (VUV), kun ei ihan luottaisi luottokorttien käyttömahdollisuuteen saarella? Kuinka pankkivirkailija ystävällisesti ja miellyttävässä ympäristössä laskisi rahat ja ojentaisi ne matkustavaiselle, jos sitä rahaa ei kerta kaikkiaan käsitellä? Kirjekuoressa? Pankin pihalla? Salaa tiskin alta? Toisi kotiin? Käskisi mennä muualle?

Entäs mihin vien taskujen pohjille kertyneet yhden ja kahden sentin kolikot? Niitä ei yksikään aulan automaateista näytä huolivan.

Edessä uusi vuosi

Kuvan on taatusti ottanut joku muu kuin minä.

Mitä kellot sanovat
yönä uuden vuoden?
Uudet ajat tulevat
uuden toivon tuoden.
Uudet tunnit juoksevat,
uudet nopsat jalat,
kenties sujuu paremmin,
kaikki minkä alat.
Uudet teot tulevat,
ajatukset uudet.
Lähemmäksi liukuvat
uudet salaisuudet.
- Aale Tynni

OIKEIN MAHDOTTOMAN HYVÄÄ JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!!

Sataa, paistaa ja pakastaa

Nyt on reissu reissuttu ja kiva joulu takana. Ehdin saunoa neljässä eri saunassa ja nukkua viidessä eri sängyssä. Sain syödä jouluherkkuja useassa ruokapöydässä vielä useampaan kertaan. Tapasin vanhoja sukulaisia ja ystäviä ja tutustuin uusiin. Ja ennen kaikkea sain viettää aikaa rakkaitten lapsieni kanssa. Kiitos kaikille minua kestinneille ja hyvänä pitäneille!
Suomen matkani aikana ehdin ajaa satoja kilometrejä autolla, istua bussissa ja junissa ja taksillakin taisin ajella. Kunnon talvi ja lumimyräkät toivat oman jännityksensä matkustamiseeni. Paluu Belgiaan oli kuin olisin toiselle planeetalle laskeutunut. Pellot ovat vihreinä eikä lunta ole kuin pieninä, likaisina läjinä siellä täällä. Eilen paistoi vähän aurinko, mutta nyt taas sataa vettä. Tämä mikään talvi ole, toista se oli Suomessa.

Onneksi minulla on vielä vähän lomaa jäljellä. Jospa pakkaisimme koirat autoon ja lähtisimme pariksi päiväksi tutkimaan, miltä maailma näyttää Brysselin ulkopuolella.

Hauskaa joulua!

Hauskaa, iloista, rauhallista, maistuvaa, lämmintä, lumista, aurinkoista joulua kaikille!

Täällä on talvi!

Meillä on oikea talvi. Eilen paistoi aurinko ja ulkona oli pakkasta -7 astetta. Tänään tulee lunta lisää ja pakkanen on vähän lauhtunut, mutta vieläkin ollaan miinuksilla.

Lauantaina ostosreissulla

Hetki sitten omalla pihalla. Kottikärryt ovat valmiina jo kevättä odottamassa.

Eilen ihmettelimme, kun kadulle, talomme eteen alkoi pysähdellä autoja ja ihmisiä ramppasi edes takaisin naapuriin tavaroita kantaen. Hetken kuluttua naapuritalon eteen parkkeerasi muuttoauto ja huonekaluja alettiin kantaa remontin keskelle. Uudet naapurimme muuttivat!

Perheen piti muuttaa jo pari viikkoa sitten, mutta remontti viivästyi niin kuin yleensä täällä käy. Kaksi viikkoa on vielä lyhyt aika, usein remontit viivästyvät kuukausikaupalla. Naapurin kadunpuoleinen alakerran olohuone näyttää vielä olevan täynnä telineitä ja maalipurkkeja, mutta varmaan tärkeimmät huoneet ovat jo kunnossa. Saa nähdä, koska päästään tutustumaan uusittuun taloon. Kovin valoisalta se jo nyt ulospäin näyttää, kun seinät on maalattu vaaleiksi. Entisen naapurin, vanhan papan aikaan värit olivat tummia ja lattioita peitti kukalliset kokolattiamatot. Tuskinpa nuori pari niitä jätti paikoilleen.

Viikolla oli postilaatikkoomme tullut uusilta naapureilta valokuvallinen joulukortti. Äiti, isä ja kaksi tytärtä poseerasivat puiston puiden keskellä. Tiesin, että heillä on kaksi lasta, mutta vain yhden olen toistaiseksi nähnyt. Remontin aikana tyttäret eivät kertaakaan käyneet talolla. Äiti sanoi, ettei halua lasten pelästyvän hajotettuja huoneita. Tosin uudet naapurimme ovat ns. uusioperhe, joten voivathan lapset olla toisen vanhemman luona.

No, nyt alkaa tuntua siltä, että olen liian utelias. Mitä se minulle kuuluu, kuinka naapuriperhe elämäänsä järjestää. Kiva vain, kun tulee taas elämää seinän taakse.

Viho viimeinen

Miksi muuten sanotaan viho viimeinen? Onko viho lyhennys sanasta vihdoinkin? Oli miten oli, tänään olen viimeistä päivää töissä ennen lomia. Aamupäivällä ehdin vielä vähän tehdä töitä ja sitten olikin vuorossa osaston joululounasjuhlatilaisuus. Kyllä meillä olikin hauskaa!

Yli 150-päinen porukka oli kokannut, leiponut ja ostanut ruokia jos jonkinlaisia. Oli italialaisia antipastoja, espanjalaista paellaa, aasialaista kanankoipia ja vihanneswokkia, juustoja, lihapullia, suomalaisia karjalanpiirakoita ja salaatteja jos jonkinlaisia. Paistamani lihapaisteijat sopivat hyvin seuraan eivätkä ainakaan huonoja olleet, kun kaksi suurta tarjoiluvadillista tyhjentyi tuota pikaa. Juomiakin oli kaikenlaisia, mutta runsaasta tarjonnasta huolimatta ihmiset näyttivät pysyvän selvin päin.

Joulujuhlallamme oli korkeatasoinen alku kun yksi kollegani lauloi ooppera-aarian sisäpihan tasanteella. Naisen kaunis ja vahva ääni pysäytti ohikulkijatkin. Suurin osa työkavereistani tiesi naisen taidot, mutta monet silti yllättyivät. Minullakin kiipesivät vilunväreet selkäpiitä pitkin laulua kuunnellessani. Onneksi pohjoismainen yhteistyökuoromme pääsi hetken päästä keventämään tunnelmaa. Kaikki me osastomme (laulutaidottomat) skandinaavit esitimme reippaasti Hej, tomtegubbar ja sen jälkeen piirissä pyörien vielä Nu är det jul igen. Laadukkaan ohjelmanumeromme kruunasi Kulkuset monikielisesti laulettuna. En tiedä, miltä kakofoninen hoilaamisemme kuulosti, mutta aplodit olivat valtavat.

Yksi porukka oli nähnyt oikein kunnolla vaivaa ohjelmansa kanssa. Lavalle nousi tusinan verran punaisiin pukeutuneita virkanaisia ja yksi -mies kitaroineen. Oikein oli koreografiakin rakennettu elokuvasta tuttuun kappaleeseen eikä hetken päästä yleisöä pidätellyt mikään. Huusimme, vihelsimme, tömistimme jalkoja ja hakkasimme käsiä yhteen, kun laulutaidoiltaan ei-mitenkään-erinomainen kuoro esitti vanhan Wet Wet Wet -biisin uudelleen sanoitettuna.



Nyt on lahjat töissä jaettu ja juhlat juhlittu ja minulla on edessä parin viikon loma. Ainakin toistaiseksi näyttää siltä, että Belgiassa on valkoinen joulu, mutta täkäläisestä säästä ei koskaan tiedä. Lumi voi olla sulanut jo huomenna.

Joulutornado

Nyt on tornado lähtenyt liikkeelle! Eilen vietin ruokatunnin ryntäillen kaupasta toiseen ja löysinkin melkein kaikki lahjat. Tänään on kuitenkin pakko jatkaa, ettei pääse tunnelma latistumaan. Sitä paitsi on parempi viettää ruokis kävellen kuin raskaan peruna-liha-soossi-lautasen ääressä. Tosin eilen pikapalaksi ostamani täytetty patongin pätkä ei tainnut olla yhtään ruoka-annosta kevyempi. Hyvä puoli sen syönnissä oli kuitenkin se, että sain samalla olla liikkeellä.

Illalla paketoin lahjoja yhden postipaketillisen verran. Toivottavasti ehtivät vielä jouluksi perille. Lisäksi väsäsin parin tunnin ajan pieniä tuikkukynttilä-minttusuklaa-paketteja lähimmille työkavereille. Minulla on erittäin mukavia ja aina auttavaisia työkavereita ja jotenkin haluan heitä muistaa. Loput lahjat taidankin ahtaa matkalaukkuun ja raahata mukanani.

Tänään vietän iltaa lihapasteijoita paistaen. Meillä on huomenna lounasaikaan osaston joulujuhla ja sinne on jokaisen tarkoitus tuoda syömistä. En tiedä, mitä pasteijoista tulee, kun en moneen vuoteen sellaisia ole paistanut, mutta kokeillaan nyt. Ovatpahan ainakin omatekoisia.

Lisäksi aion paistaa Suomesta tuodusta lanttusurvoksesta laatikkoa. Survospötkö on ihan uusi tuttavuus minulle. Pari kertaa olen täkäläisistä lantuista jotain yrittänyt, mutta ei se laatikko miltään maistu. Kerran kylvimme suomalaisia lantunsiemeniä toiveena saada taatusti oikeanmakuista laatikkoa. Ei siitäkään mitään tullut. Lantut kasvoivat ja etanat söivät. Syksyllä satoa oli muutaman kuivan kikkareen verran, ei niistä mitään laatikkoa saanut. Taidettiin syödä raakoina sen verran kuin madonsyömistä juureksista jotain sai irti.

Saa nähdä, riittääkö tornadossa energiaa vielä siivoamiseen.

Brysseliläisessä suklaapuodissa. (Kuva ei ole minun ottamani.)

Edit. 17.12. iltapäivällä: Ruokatuntipoukkoilu kaduilla oli haasteellista. Satanut lumi oli tehnyt jalkakäytävät sohjoisiksi ja erittäin liukkaiksi. Kohta pääsen ihailemaan takkuuntunutta liikennettä. Kyllä lumi on kivaa!