Niin kuin täällä taisin mainita, minulla oli vielä tässä kuussa yksi käynti sairaalassa. Eilen kävin kuulemassa tutkimustuloksia ja taas opin vähän lisää itsestäni.
Tuloksista selvisi, että en ole sairas ja sydänkin lyö ihan tavalliseen tahtiin. Painoa tietenkin pitäisi pudottaa, mutta senhän tiesin jo etukäteen. Sitä en kyllä tiennyt, että olin kasvanut alaspäin eikä pääni enää keiku 1,65 metrin korkeuksissa. Harmi, kun en voi korkokengilläkään asiaa korjata. Jotkut veriarvot olivat vähän vinksin-vonksin, mutta eihän meistä kukaan ole täydellinen.
Lähes hyvien tulosten kirvoittamana ajelin lähikylään katsomaan, josko löytäisin itselleni palkkioksi uudet kengät. En löytänyt, mutta kenkien sijaan ostin farkut naapurikaupasta. Sellaiset ihan oikeat, jotka eivät lökötä mistään. Tällä hetkellä niitä varmaan lyhennetään reippaasti, mutta viikonloppuna haen farkkuni kotiin koirien ihmeteltäväksi.
3 kommenttia:
Onnea vaan hyvien tulosten saajalle. Minäkin olin 1,65 cm nuorempana, mutta nyt on sentti jonnekin kadonnut. Ympärysmitat olen sitten onnistunut moninkertaistamaan, voi sentään.
Toivon sinulle hyvää terveyttä edelleenkin.
Onnea terveen papereista! Vai et ostanut lököfarkkuja, ajattele miten trendikäs olisit ollut farkuissa, joiden takapuoli on tuolla polven korkeudella ;D
Unelma: Eikö olekin outoa, että kadonnut pituus kerrottuna vaikka kuinka monella siirtyy leveyteen? Niin on minullakin käynyt.
marjukka: Hah-haa, roikkuvat lököfarkut on kamalia. Pari päivää sitten näin asemalla nuoren, hoikan miehen, jonka farkut roikkuivat niin alhaalla, että hänen piti kävellä jalat harallaan, etteivät housut olisi kokonaan pudonneet nilkkoihin. En voinut kuin nauraa. Kalsarit olivat kyllä ihan hienot. ;-))
Lähetä kommentti