Se löytyi aika helposti. Autossa pelkääjän paikalla selailin karttakirjan sivuja ja yhtäkkiä huomasin, "Hei, mehän mennään ihan sen huvipuiston vierestä!" Moottoritieltä Dalizelen kylään oli alle kymmenen kilometriä ja hylätty Dadipark löytyi helposti. Se ei ollutkaan metsän keskellä niin kuin olin luullut, vaan kirkon vieressä ihan keskellä kylää.
Koko alue oli tarkkaan aidattu. Kiersimme puistoa joka puolelta, mutta mistään ei löytynyt aukkoa, josta huvipuistoon olisi päässyt sisään. Tiedän, että muutama vuosi sinne oli vielä päässyt pujahtamaan, mutta nyt aita oli korjattu ja vahvistettu. Jos vastapäisen ravintolan asiakkaat eivät olisi uteliaina seuranneet touhujamme, olisin saattanut yrittää kiivetä portin yli.
Dadiparkin toiminta loppui vuonna 2002, kun alueella tapahtui onnettomuus ja pieni poika menetti huvilaitteessa kätensä. Puisto suljettiin ja omistajan tarkoituksena oli avata se remontin jälkeen, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Belgian vanhin yksityinen huvipuisto ehti toimia 51 vuotta.
Se löytyi aika helposti. Autossa pelkääjän paikalla selailin karttakirjan sivuja ja yhtäkkiä huomasin, "Hei, mehän mennään ihan sen huvipuiston vierestä!" Moottoritieltä Dalizelen kylään oli alle kymmenen kilometriä ja hylätty Dadipark löytyi helposti. Se ei ollutkaan metsän keskellä niin kuin olin luullut, vaan kirkon vieressä ihan keskellä kylää.
Koko alue oli tarkkaan aidattu. Kiersimme puistoa joka puolelta, mutta mistään ei löytynyt aukkoa, josta huvipuistoon olisi päässyt sisään. Tiedän, että muutama vuosi sinne oli vielä päässyt pujahtamaan, mutta nyt aita oli korjattu ja vahvistettu. Jos vastapäisen ravintolan asiakkaat eivät olisi uteliaina seuranneet touhujamme, olisin saattanut yrittää kiivetä portin yli.
Dadiparkin toiminta loppui vuonna 2002, kun alueella tapahtui onnettomuus ja pieni poika menetti huvilaitteessa kätensä. Puisto suljettiin ja omistajan tarkoituksena oli avata se remontin jälkeen, mutta näin ei koskaan tapahtunut. Belgian vanhin yksityinen huvipuisto ehti toimia 51 vuotta.
4 kommenttia:
Surullisen näköinen puisto. Ehkä siellä vielä joskus lasten iloiset äänet kuuluvat.
Olipas surullinen tarina...jotenkin sen näköistä, että tuosta olisi saanut kirjoitettua jonkin sadun taikka vaikka scifijutunkin. Kummallista, että kaikki vain jätettiin noin...ikkunatkin rikki...komeita ikkunoita. Mukavaa pääsiäisen jälkeistä eloa, kevättä ja kesää kohti mennään! Tai siellähän olette jo paljon pidemmällä kuin me täällä.
Kuulisin niin mielelläni lasten kirkumista ja näkisin heidän hymyisiä kasvoja. Harmillinen tarina kerrassaan. Ehkä joku korjaa huvipuiston ja se avataan uudelleen.
Caro
www.carol-line.vuodatus.net
Lasten nauru ja riemu puistoon kuuluisikin puskien sijaan. Toivottavasti Red het Dadipark -järjestö onnistuu suunnitelmissaan avata huvipuisto uudelleen.
Lähetä kommentti