Selleriä, kiitos ei

Tulin vähän aikaa sitten työpaikkaruokalasta syömästä. Tänään meidän gurmee-kuppilassamme oli tarjolla korppujauhoissa pyöriteltyä ja öljyssä paistettua porsaanlihaa (ruokalistalla luki Gordon Bleu), tomaatti-vihanneskastiketta ja farfalle-pastaa.

Luin tarkkaan, mitä kastike sisältää, koska olen pari kertaa joutunut ikävästi yllätetyksi ruuassa olleen sellerin takia. Olen sille nimittäin allerginen. En voi edes pientä palaa selleriä syödä saamatta allergista reaktiota.

Katselin annosta edessäni ja epäilykseni heräsi. Kysyin keittiöväeltä, että oliko kastikkeessa mahdollisesti selleriä, minkä heti myönsivät. Kun ilmoitin, etten valitettavasti voi ruokaa syödä, tiskin toisella puolella oleva, yleensä ystävällinen ja kohtelias nuori mies, kiskaisi lautasen pois edestäni ja ihmetteli suureen ääneen, miksi sitä sitten tilasin ja mihin hän lautasen nyt pistäisi. Samalla hän huusi keittiöön, ettei rouva halua soossia, eikä kuunnellut ollenkaan kun sanoin, että ottaisin vaikka pastaa ja jauhelihakastiketta. Mikään muu ruokalaji ei sillä hetkellä tullut mieleeni. Hetken päästä eteeni heitettiin kastikkeesta puhdistettu, kuiva annos sianlihaa ja pastaa.

Onneksi kassalla ollut rouva oli nopea ja lennätti lautasen takaisin keittiöön. Lopulta sain ruokani ja pyysin kassalta hinnanerotuksen takaisin. Sitä oli kuitenkin kuulemma kiireessä liian vaikea laskea. Rouva lupasi rahat, kun tulen seuraavan kerran kahville. Toivottavasti muistaa lupauksensa. Minä ainakin muistan.

Kastikkeessa ei loppujen lopuksi selleriä ollut. Työkaverini tutkivat tarkkaan lautastensa sisällön eivätkä löytäneet muruakaan. No, eipä haittaa. Ainakin nyt tiskin toisella puolella tiedetään, että se suomalainen, äkäinen muija on sellerille allerginen.