Toriraportti

Lauantaisin on monessa kylässä toripäivä. Meilläkin olisi, mutta usein menen muualle, kun tämä oma tori on niin kovin pieni ja myyjiä vähän. Vilvoordessa on tarjonta monipuolista ja tunnelma rauhallinen. Siellä käyn mielelläni lauantaisin ostoksilla. Eilen mukaan lähti Parman kinkkua, pecorino- ja cheddarjuustoa, oliiveja, fetaa ja yksi kala. Taisi paketti miesten kalsareitakin kassista löytyä.

Alla olevat kuvat otin kännykällä, joten taso ei ole kovin hääppöinen. Klikkaa suuremmaksi, niin näet paremmin.

Toritarjontaa, osa 1

Toritarjontaa, osa 2

Toritarjontaa, osa 3

Kalsarikauppias tarkkailee potentiaalista asiakasta.

Torilla kuljeskelu käy jalkojen päälle, mutta onneksi lähistöltä löytyy kuppiloita, joissa voi kävelyn jälkeen levähtää.

Tilasin capuccinon, mutta tämä kuppi tuskin sellaista on nähnytkään. Kahvi oli sentään kuumaa.

Tämä kököttää torin laidalla. Mahtaisiko kukaan tietää, mikä se on?

Entäs millä voimalla nämä mahtavat toimia? Arvatkaa, ellette tiedä.

Kohta saavat formulakuskit päivän työnsä päätökseen ja tämä perhe suuntaa meren rantaan. Ensin pari kuppia vahvaa espressoa ja sitten matkaan.

Alastiko pitäisi kulkea?

Taisi aamulla päästä muutama ärräpäällä vahvistettu sana, kun etsin komerosta vaatteita päälleni. Joka aamu herätessäni tulee ensimmäiseksi mieleeni kysymys, mitä tänään päälleni pistäisin. Illallahan se ongelma pitäisi selvittää, mutta en jaksa ryhtyä rättisulkeisiin väsyneenä. Hyvä, kun saan vaihdetuksi työvaatteet mahdollisimman mukaviin kotirytkyihin.

Ei se vaatesouvi aamulla yhtään helpommalla suju. Kiire painaa päälle vaikka ei meillä niin kovin tarkkoja ollakaan siitä, koska töihin tulee. Olisi kuitenkin kiva ehtiä työpöydän ääreen ennen ruokatuntia.

Sen enempää miettimättä repäisin eilen tuolin karmille jääneet farkkuni jalkaan. Ei nekään ihan ihmisten ilmoille kelpaisi, mutta onneksi on perjantai ja eikä tarvitse näyttää viralliselta. Jaahas, seuraavaksi pusero. Se olikin jo vaikeampaa. En oikein tykkää paitapuseroista enkä pelkässä t-paidassakaan tunne oloani oikeaksi. Kaikki mukavat, valasmaista keskivartaloani peittävät tunikat olivat likapyykkikorissa. Olisihan kaapissa yksi Marimekko-juttu ollut, mutta sitten olisi pitänyt vaihtaa mustat housut jalkaan ja löytää mustat rintsikat. Tietysti nekin kaikki olivat pesussa. Voihan vetelys! Lopulta revin henkarilta inhoruskean paitiksen, joka vielä viimeeksi oli ihan hyvä. No, olkoon, aika hyvä sitten.

Tietysti sille oli tapahtunut jotain outoa kaapissa roikkuessaan. Paita oli lyhentynyt ja muutenkin kutistunut ihan kamalaksi. Kelpaisikohan autotallirätiksi, siis öljytahroja pyyhkimään? Löysin toisenkin paitiksen. Se on jotain joustavaa materiaali ja raidallinen. Onneksi raidat ovat pitkittäin, sellaisethan tunnetusti hoikentavat. En kyllä tajua, mitä apua niistä raidoista on, kun napit kiristävät ja paita joustaa oikein näyttävästi muotojeni yllä.

Sitten sukat. Toinen koiristamme ilmestyy kuin tyjhästä aina auttamaan niiden pukemisessa. Se yrittää kaikkensa, että sukat pysyisivät mahdollisimman kauan muualla kuin jaloissani. Leikki on ihan hauskaa. Paitsi silloin, kun sukat hajoavat ja joudun kaivamaan laarista toisen parin.

Lopulta olin sen verran valmiina lähtöön, että vain takki ja kengät puuttuivat. Takit jätin suosiolla kaappiin, ei kai siellä vielä paitahihasillaan palele. Kenkähyllystä nappasin mukavimmat mahdolliset ja lähdin töihin. Metrolle kävellessäni muistin, miksen käytä usein nyt jalassani olevia kenkiä. Jostain syystä vasemman jalan kengällä on taipumus rullata sukkaa alaspäin jalkapohjan alle mytyksi. Aina muutaman metrin välein pyllistelin, revin sukkaa ylöspäin ja kirosin. Että pitääkin olla ihmisen pukeminen niin vaikeaa!

Taas kerran päätin ryhtyä afrikkalaiseksi. Taidan hakea etnisestä kaupasta pitkän, värikkään halatin päälleni ja kätkeä joka aamuisen murheenkryynipääni turbaanin sisään. Mitähän ne töissä sanoisivat, jos ihan oikeasti toteuttaisin ajatukseni? Varmaan aika paljon. Sitäkin ihmeteltiin, kun kerran kostean kylmänä talvipäivänä olin vetänyt päälleni punaisen ulkoilutakin. Hiihtämäänkö olet menossa?, kysyttiin.

Isoisäsana

Vaija. Eilen törmäsin tuohon sanaan pitkästä, pitkästä aikaa. Meillä kutsuttiin äitini isää vaijaksi ja se oli minusta ihan yhtä hyvä isoisäsana kuin pappakin, joksi isäni isää kutsuttiin. Joskus kouluiässä tajusin, ettei kenenkään muun isoisä ole vaija. Jos joku kysyi jotain hänestä, en kertonut kutsumanimeä tai sitten kerroin, mutta lisäsin pitkän selityksen perään. Minua hävetti outo nimitys.

Eilen luin, että Markku Veijalainen on lastenlastensa vaija. Hänestä se on ainoa oikea nimi isoisälle, koska kaikki hänen edeltäjänsäkin ovat olleet vaijoja. Veijalaisen suku on lähtöisin Viipurin nurkilta, missä vaija oli ihan tavallinen isoisäsana. Puolet minunkin geeneistäni tulee Viipurin maalaiskunnasta, Tienhaarasta, joten tottakai meillä oli vaija! Hyvä, kun sain tämänkin asian tietää. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin vaija-sanan muualla kuin meillä kotona.

Tuossa aikaisemmin kerroin, että isäni isä oli pappa. Se varmaan johtui isäni perheen ruotsalaisuudesta, vaikka en minä usein ruotsia mammalassa ja myöhemmin mamman kuoltua pappalassa kuullutkaan. Serkkuni lapset kutsuivat isoisäänsä, isäni veljeä, mumaksi. Sekin oli varmaan ruotsin kielen peruja. Muman vaimo oli mumi.

Flanderissa kutsutaan isoisää opaksi. Pomostani tuli opa muutama viikko sitten, mutta hänpä haluaakin olla opi. Flaamilainen isoäiti on oma.

Omaa isääni kutsuttiin ukiksi ja lasteni isän isää vaariksi, äidit ovat vastaavasti mummi ja mummu. Äitini äitiäkin, vaijan vaimoa, kutsuttiin mummuksi tai mummoksi, miten me lastenlapset sitten halusimmekin.

Millä nimellä teillä isovanhempia kutsutaan?

Etikettimessut

Kyllä aamulla vähän ihmettelin, kun ajoin messukeskuksen ohi ja yritin väistellä kaikenmaalaisia autoilijoita. Liikkeellä näytti olevan koko Eurooppa. Mitkä ihmeen messut täällä nyt on?

Selvisihän se, kun katsoin tarkkaan kylttiä, etikettimessuthan ne! Tai voihan ne olla myös nimilappu-, osoitelappu-, merkki-, leima-, nimiömessut (?), miten nyt kukin haluaa sanan "label" kääntää.

Täytyy sanoa, että nauratti. En ole koskaan kuullut, että etikettejä varten täytyy järjestää monen päivän pituiset megamessut. Luulin, että nimilaput ja muut läpyskät messutaan jossain konttoritarvikemessuilla. Tosin en ole lapuille ennen suonut ajatustakaan, joten ihan vaan mutu-tuntumalla tämä luulo. Ilmeisesti paperinpalat (toivottavasti en nyt halveeraa ketään etikettiammattilaista) ovat kuitenkin aikamoinen business. Autojen lisäksi messualueelle valui metroasemalta uskomaton määrä enemmän tai vähemmän tärkeän näköisiä miehiä ja naisia asiakirjasalkkuineen ja matkalaukkuineen. Sinne ne menivät, osoitelappuja tutkimaan. Nauratti vielä enemmän.

Metroasemalla vastaantulevat nimilappuasiantuntijat varmaan luulivat, että minulla on tosi hyvä päivä, kun hymyilin heille kaikille. Olisivatpa kuulleet, kuinka sisälläni hirnui ja räkätti.

No niin, ei vakavalle asialle saisi nauraa. Messujen laajuudesta päätelle etikettiteollisuus ei ole mitään lipuilla pelaamista. (Käsky itselle: Lopeta jo se tyhjän nauraminen!!!)

Hyödyllinen henkilö

Kävelin iltapäivällä työterveysasemallemme ottamaan työnantajan tarjoamaa jokavuotista flunssarokotetta (ihan sellaista tavallista vain) ja olin sulaa matkalla. Täällä on ollut tosi lämmin päivä. Olisi pitänyt pukeutua ihan vaan kesävaatteisiin, mutta enhän minä sitä tajunnut aamuisen viileyden jälkeen.

Siinä kävellessäni soitin pojalleni ja puhelun loputtua olin oikein tyytyväinen. Hänellä oli vähän ongelmallinen tilanne yhden opiskelujutun kanssa ja sitä yhdessä pohtiessamme onnistuin antamaan hyvän neuvon. Olimme kumpikin mielissämme, kun ongelmaan taisi löytyä ratkaisu. Kyllä äideistä on hyötyä!

Takaisin töihin palatessani nappasin kännykällä muutaman kuvan matkani varrelta. Tällaiselta Euroopan pääkaupungissa näytti tänään:

Tärkeän rakennuksen tärkeä aukio

Olisi ollut kiva istua katukahvilassa ja lepuutella jalkoja

Heijastuksia

Loma-aamupäivä

Kylläpä sain paljon aikaan tänä aamuna! Ensin kävin nilkan kanssa fysioterapeutilla, sitten vein muutaman paketin postiin, käytin asuntovaunun katsastuksessa, vein koirat lenkille, tein ruokaa, söin, siirsin kuvia koneelle ja nyt istun tässä. Kohta lähden töihin.

Bussipysäkki ihmisille ja ihmisten pyörille. Katokset kummassakin.

Pyysin eilen puoli päivää lomaa tiistaille, kun oli omia hommia kerääntynyt aika paljon. Kävelin fysioterapeutille aikaisin aamulla ja yritin vähän nilkkaa jumpata. Ei se oikein tehokasta ole, mutta varmaan parempi kuin ei mitään.

Postiin kävelin kolmen paketin kanssa. Lopultakin sain EU-kilpailuni voitot lähetetyiksi, toivottavasti posti kuljettaa paketit nopeasti perille.

Pyöräparkki vai pyörätie?

Asuntovaunu piti pitkästä aikaa kiinnittää auton perään ja kuljettaa lähikylään katsastettavaksi. Vähän siellä sai jonottaa, mutta muuten kaikki meni hyvin. Jopa alkeellinen hollannin kieleni sujui kiitettävästi. Nyt on taas kaksi vuotta aikaa ajella ja kuljeskella ainakin ilman katsastushuolia.

Pitäisi varmaan useammin ottaa puoli päivää vapaaksi. Tuntuu, että hommat hoituvat paljon tehokkaammin kuin viikonlopun löhöpäivinä.

Kumpi mahtoi olla ensin: liikennemerkki vai siniset karmit?

Kuvat meidän kylältä.

Yhdellä sanalla

Vilukissi haastoi tällaiseen yhden sanan meemiin. Naamakirjasta se on lähtöisin (siellähän näitä haasteita vilisee). Yritänpä vastata, vaikka vaikea on yhdellä sanalla asioita kertoa.

KÄYTÄ VAIN YHTÄ SANAA! Kopioi ja muuta vastaukset sulle sopiviksi ja välitä viesti eteenpäin 15 henkilölle. Muista merkitä henkilö, jolta sait tämän!

1. Missä kännykkäsi on? - Pöydällä
2. Puolisosi? - Yläkerrassa
3. Hiuksesi? - Sekaisin
4. Äitisi? - Kotonaan
5. Isäsi? - Hautausmaalla
6. Suosikkisi? - Koirat
7. Unesi viime yönä? - Älytön
8. Mielijuomasi? - Kahvi
9. Unelmasi/tavoitteesi? - Elämä
10. Missä huoneessa olet? - Olohuoneessa
11. Harrastuksesi? - Puutarha
12. Pelkosi? - GMO
13. Missä haluat olla 6 vuoden päästä? - Hengissä
14. Missä olit viime yönä? - Sängyssä
15. Jotain, mitä sinä et ole? - Pitkä
16. Muffinssit? - Nam
17. Toivelistalla? - Talo
18. Paikka, missä kasvoit? - Suomi
19. Mitä teit viimeksi? - Kahvittelin
20. Mitä sinulla on ylläsi? - T-paita
21. Televisiosi? - Musta
22. Lemmikkisi? - Kaksi
23. Ystävät? - Parhaita
24. Elämäsi? - Tavallista
25. Mielialasi? - Rauhallinen
26. Ikävöitkö jotakuta? -Ikävöin
27. Auto? - On
28. Jotain, mitä sinulla ei ole ylläsi? - Sukat
29. Lempikauppasi? - Puutarhakauppa
30. Lempivärisi? - Punainen
31. Milloin nauroit viimeksi? - Eilen
32. Milloin viimeksi itkit? - ???
33. Kuka lähettää tämän edelleen - Vaikeaa
34. Paikka minne menen yhä uudelleen ja uudelleen? - Töihin
35. Henkilö, joka s-postittaa minulle säännöllisesti? - Työkaveri
36. Lempiruokapaikka? - Koti
37. Unelmalomasi? - Vuoristo
38. Mikä ei ota sinussa syntyäkseen? - Silitys
39. Mistä nautit? - Auringosta
40. Miten voit? - Hyvin

Selvitinpäs tämän kuitenkin vaikka epäileväinen olinkin. En nyt haasta ketään, ettei tule paineita - siis minulle. En taitaisi edes löytää 15 haastettavaa. Ottakoon tämän silti mukaansa se, ken haluaa.

Kunnon kengät

Naureskelin vähän aikaa sitten Vilukissin juttua korkokenkien ihanuudesta ja ajattelin, että aika lailla samoilla ajatuksilla mennään.

Minun oli viime viikolla pakko käydä pikaisesti ruokatunnilla ostamassa parit uudet kengät. Vanhat, hyvin palvelleet viiden euron kangaskenkäni hajosivat lähes täysin. Kauniit pilkulliset jalkineeni päätyivät pohjat riekaleina roskikseen heti, kun pääsin takaisin työpaikalleni ja sain vaihdetuksi ihka uudet kenkäni jalkaan. Koska ostosten tekemiseen ei ollut liialti aikaa, yritin vain etsiä jalkaani sopivat mustat kengät, joissa olisi jonkin verran korkoa. Yli kaksi vuotta on tuntunut siltä, että varpaani osoittavat taivasta kohti, kun olen kävellyt lättänillä ballerinoilla tai muuten vain korottomilla kengillä. Nyt päätin repäistä ja ostaa korkokengät!

Ehdin kaluta kahden kaupan tarjonnan ennen kuin kolmannesta löysin sopivat. Ei niissä nahkaa taida olla kuin sisäpohjat, mutta ostin kuitenkin. Vähän pelotti, mitä jalkani tykkäävät korkeila koroilla tepsuttelusta ja ostinkin niille seuraksi tavalliset, tutut ballerinat.

Varaballerinat. Taitaapa kengän kokokin kuvasta näkyä, jos tarkkaan katsoo. Ei ole jalkani pieni, ei.

Huimilla koroilla kävely ei ollutkaan yhtään vaikeaa. Höh, miksen aikaisemmin ollut hakenut jalkaani kunnon kenkiä? Työkavereita kyllä nauratti, kun näytin uusia korkkareitani. Lähes kaikki kävelevät paljon korkeammilla.

Uudet ihanuuteni (harmaatko ne onkin?)

Lähikuva huiman korkeasta stilettikorosta

Nuorenpana en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni muita kuin korkkareita. Jos kengät olivat jalkaan sopivat ja tuntuivat mukavilta, ei koron korkeudella oikeastaan ollut mitään väliä. Hyvin pääsin eteenpäin 10 sentin koroilla, joskus kovaakin, jos oli kiire. Muistan, kuinka parikymppisenä minulla oli hienot, kiiltonahkaiset mustat saappaat, joissa oli muutaman sentin paksuiset pohjat ja erittäin korkeat tolppakorot. Niillä juoksin bussit ja junat kiinni ja pääsin muutenkin lujaa eteenpäin.

Jos voisin, käyttäisin varmaan vieläkin vain korkkareita. Sellaiset jalassa selkä suoristuu, pää on pysyssä ja pituutta tulee lisää paljon enemmän kuin korkojen antamat sentit antaisivat olettaa. No, mitäpäs sitä enää murehtimaan. Mutta jos haaveilla saa, niin kiitos vaan minulle tuollaisia kuin alla olevissa kuvissa.

Ihanan punaiset. Tässä olisi kengät juuri minun makuuni

Entäs nämä? Vakavat työkengät kovaan käyttöön

Ja saappaatkin vielä. Voi kun voisi...

Korkokenkien kuvat täältä.

Vastauksia ja palkintoja

Edellisessä postauksessani olleeseen kilpailuun tuli sen verran vastauksia, etten ryhtynyt ollenkaan arpomaan vaan päätin, että kaikki kolme olivat voittajia. Onnea Liisa, Heli ja Eeva!

Palkinnot ovat lähes valmiina postitusta odottamassa kunhan vaan saan osoitteet. Sähköposti tuijaj (ät) yahoo (piste) com odottelee osoiteviestejä. Ilmoittakaa myös, jos haluatte tietopaketin jollain muulla kuin suomen kielellä.

Vastauksista sen verran, että nappiin meni kaikilla. Tokihan Suomi EU:hun kuuluu, Slovakiassa siirryttiin euroihin tämän vuoden alusta (viime vuonna euroja alkoivat käyttää Malta ja Kypros) ja Bulgaria sekä Romania liittyvän Euroopan Unioniin vuonna 2007. Jäsenyysneuvotteluja käydään Turkin, Kroatian ja Makedonian kanssa. Taidettiin ne keskustelut aloittaa myös Islannin kanssa vähän aikaa sitten. Ja niin kuin Heli totesi, lähentymisneuvotteluja käydään Serbian, Montenegron, Bosnia-Herzegovinan ja Albanian kanssa. Tosin neuvottelut Serbian kanssa ovat tällä hetkellä jäissä.

Lupaan, etten enää vaivaa lukijoitani näin tylsillä ja vakavilla aiheilla. Jatkossa pitäydyn ihan vain omiin arkipäiväisiin tapahtumiin.

Kuuluuko Suomi Euroopan Unioniin?

Edit. maanantai 7.9: Taidanpa jatkaa kisaa vielä parisen päivää, kun kilpailu taisi osoittautua niin vaikeaksi, että vastauksia joutuu etsimään useita päiviä. Ei yhtään tarvitse arastella, jos vastaus menee väärin. Kaikki pääsevät arvontaan mukaan. Kuten aikaisemmin kerroin, voittajalle lähtee EU-tietopaketti, jossa on mm. lapsillekin jotain. Eikä voittopaketti pelkkää kuivaa tietoa sisällä, kyllä näin vaikean kisan palkinnossa täytyy jotain paikallista makuelämystäkin olla.

Näin syyskuun alkajaisiksi päätin järjestää lukijoilleni helpon EU-pitoisen tieto- ja/tai arvauskilpailun. Ta-daa, nyt se alkaa!

Kysymys 1: Kuuluuko Suomi Euroopan Unioniin?

Tätä kysyttiin minulta tänään postissa, kun olin lähettämässä kummitytön synttärilahjaa Suomeen (anteeksi L, kun tulee vähän myöhässä). Kysyjän rinnassa oli student-tarra, joten varmasti poika oli kouluja jo vähän aikaa käynyt. Opiskelijaparka joutui yhteiskuntaopin pikakurssille ja oli vilpittömästi pahoillaan, kun ei tuntenut kaikkia EU-maita.

Kysymys 2: Mikä maa liittyi tämän vuoden alussa euroalueeseen?

Huomasin viikko sitten, että minulla oli aukkoja tiedossa. Nyt tiedän jopa viime vuonna liittyneet.

Kysymys 3: Mitkä kaksi maata ovat viimeeksi liittyneet EU:hun ja koska?

Ha, haa, tämä on helppo!

Kysymys 4: Mitkä maat seuraavaksi liittyvät yhteiseen unioniimme, tai paremminkin, luettele maat, joiden kanssa käydään laajentumisneuvotteluja.

Kysyn näitä siksi, että aloin aamulla postissa ajatella, kuinka vähän oikeastaan tiedämme Euroopan Unionista. Ymmärrän kyllä, että vuonna 1996, kun lähetin postia Porista Brysseliin, minulta kysyttiin, oliko Brysseli Saksassa, tai vuonna 1999 jossain Brysselin virastossa väitettiin, ettei Suomi ollut EU:n jäsenmaa, mutta että vielä vuonna 2009 ihmetellään samaa asiaa! Olin oikeasti kuin puulla päähän lyöty.

Annanpa muutaman päivän aikaa etsiä vastauksia, jos ihan suoralta kädeltä ette muista. Joskus maanantai-iltana 7.9. asettelen kommenttilooraan vastaukset epämääräiseen, mutta ehdottomasti tasa-arvoiseen läjään ja avoimin silmin poimin joukosta voittajan. Palkintona haasteellisessa kisassa on EU-tietopaketti, josta saattaa jollekin olla jopa iloa. Lisäbonuksena annan arvonnassa pärjänneelle mahdollisuuden valita paketin kielen. EU:n virallisia kieliä on 23, joista on helppo valita.

Nyt kaikki oikeita (tai vääriä) vastauksia etsimään, sillä juuri Sinä saatat pian olla onnellinen EU-paketin omistaja!

EU-symboli täältä.