Vaija. Eilen törmäsin tuohon sanaan pitkästä, pitkästä aikaa. Meillä kutsuttiin äitini isää vaijaksi ja se oli minusta ihan yhtä hyvä isoisäsana kuin pappakin, joksi isäni isää kutsuttiin. Joskus kouluiässä tajusin, ettei kenenkään muun isoisä ole vaija. Jos joku kysyi jotain hänestä, en kertonut kutsumanimeä tai sitten kerroin, mutta lisäsin pitkän selityksen perään. Minua hävetti outo nimitys.
Eilen luin, että Markku Veijalainen on lastenlastensa vaija. Hänestä se on ainoa oikea nimi isoisälle, koska kaikki hänen edeltäjänsäkin ovat olleet vaijoja. Veijalaisen suku on lähtöisin Viipurin nurkilta, missä vaija oli ihan tavallinen isoisäsana. Puolet minunkin geeneistäni tulee Viipurin maalaiskunnasta, Tienhaarasta, joten tottakai meillä oli vaija! Hyvä, kun sain tämänkin asian tietää. Oli nimittäin ensimmäinen kerta, kun näin vaija-sanan muualla kuin meillä kotona.
Tuossa aikaisemmin kerroin, että isäni isä oli pappa. Se varmaan johtui isäni perheen ruotsalaisuudesta, vaikka en minä usein ruotsia mammalassa ja myöhemmin mamman kuoltua pappalassa kuullutkaan. Serkkuni lapset kutsuivat isoisäänsä, isäni veljeä, mumaksi. Sekin oli varmaan ruotsin kielen peruja. Muman vaimo oli mumi.
Flanderissa kutsutaan isoisää opaksi. Pomostani tuli opa muutama viikko sitten, mutta hänpä haluaakin olla opi. Flaamilainen isoäiti on oma.
Omaa isääni kutsuttiin ukiksi ja lasteni isän isää vaariksi, äidit ovat vastaavasti mummi ja mummu. Äitini äitiäkin, vaijan vaimoa, kutsuttiin mummuksi tai mummoksi, miten me lastenlapset sitten halusimmekin.
Millä nimellä teillä isovanhempia kutsutaan?
5 kommenttia:
Minulla on ollut vain yksi mamma, muut isovanhemmat olivat kuolleet ennen syntymääni. Tästä syystä minäkin olen mamma lapsenlapsilleni. Minun lapsillani taas oli mummi ja ukki sekä mummo ja vaari.
Vaija se oli meilläkin, kun oli Viipurista kotoisin. Isä kertoi, että se oli yleinen nimitys Viipurissa. En ole minäkään kenenkään kavereiden suvuissa tavannut vaijaa, mutta asuinkin Hämeessä.
Meillä kutsuttiin isän isää äijäksi ja koko lapsuuteni kaikki kaverit ja jopa opettajat aina ihmettelivät moista epäkunnioittavaa sanaa. Isän perhe oli kotoisin Viipurin läheltä ja minulla on kyllä sellainen mielikuva, että äijä ei suinkaan ollut siellä halventava ilmaisu vaan aivan toisinpäin.
Minun isäni on lapsilleni tuffa ja äitini mummu, miehen vanhemmat pappa ja mummi.
Tuffa sana on ihan Porin ympäristössä käytetty sana, lienee lyhennys stor far:sta, Porissa varmaan joskus luultiin olevan hienoja kun puhuttiin ruotsia ;) No ei, en tiedä onko noin, mutta voipi olla.
Odotin ekaa lastamme ja samana päivänä kun hölösuu-anopille kerroimme asiasta, hän soitti minun vanhemmilleni ja pyysi, että saako hän olla mummi, kun on aina halunnut olla mummi. Just.
Unelma: Siskonikin on lapsenlapselleen mamma. Saa nähdä, miksi minua aletaan kutsua, jos joskus isoäidiksi tulen.
Allu: Hauska kuulla, että vaijoja on enemmänkin. Outoa, etten koskaan lapsena törmännyt muihin vaijoihin, vaikka minulla oli paljon kavereita, joiden suku oli Karjalasta kotoisin.
jalala: Ei minustakaan äijä ole ollenkaan halventava nimitys. Tuttu isoisäsana sekin on.
Eeva: Tuffakin on ihan tuttu sana Porin ajoiltani. Hassuja noi äidit ja anopit, minunkin äitini halusi ehdottomasti olla mummi. Vain vanhat kuulemma olivat mummoja.
Lähetä kommentti