Puutarhaintoilua

Kaikkea sitä ihminen puutarhan ehostamisen vuoksi tekeekin! Lauantaina etsin useastakin kaupasta isoja kiviä etupihan koristukseksi. Kyllä, täällä ne kivenmurikat pitää kaupasta ostaa, kun maaperässä ei sellaisia kasva. On kuulemma Belgian pohja jotain marskimaa-nimistä ainetta ja tietysti jokainen vähänkin geologiaa lukenut tietää, että sellainen maaperä ei kiviä suosi. (Wikipedian selitys asiasta ei kyllä oikein tue saamaani tietoa marskimaasta. Harvemmin meillä vesi pihalla lilluu.)

Eihän noissa meidän kylän k-raudoissa mitään kiviä ollut. Muistan ihan varmasti, että vielä muutama vuosi sitten kummastelin kaupattavia kiviä ja ajattelin, että en minä ainakaan. Yhdessä kaupassa kyllä oli kauniin valkoisia ja sileitä mötiköitä, mutta en minä mitään albinostrutsin munia etupihalle halua. Kunnollisia harmaita tai ruskehtavia eri muotoisia kiviä niiden täytyy olla. Miltä nyt valkoiset kivet näyttäisivät kanervien ja katajien seurana? Ei miltään tai ainakin ihan kummallisilta.

Sunnuntaina piti lähteä kivimetsälle, kun päätin, että ilman kiviä piha ei tule sellaiseksi kuin sen haluan. Ajettiin vajaa sata kilometriä Ardenneille päin ja löytyihän niitä kiviä, kun Meuse-joen partaille päästiin. En tiedä, saatiinko niitä tarpeeksi kerätyksi, kun päivä loppui kesken. Kivien hakeminen ei ole kaikkein nopeinta puuhaa. Sunnuntailounastakin päästiin syömään vasta illalla vähän ennen yhdeksää.

Hakureissu oli kyllä hauskaa, kun samalla voi ihailla kevään - tai oikeastaan jo kesän - edistymistä. Rypsi on jo kukassa monessa paikassa, voikukat alkavat levitellä siemeniään ja perunat oli kylvetty kauniille kaarille.

Nähtiin me tällainenkin hökötys. Tuon tötterön juurella tehdään energiaa ydinvoimalla. Siinä ne ovat kaikessa sovussa, misteliryppäät puun oksilla ja lauhdutustornit joen rannalla.

Vanha, puskien ja köynnöksien peittämä lato osui myös matkan varrelle. Se oli täynnä autonrenkaita, vaikka sitä ei ihan heti huomannutkaan.

Katsotaan, koska ehdin puutarhaan riehumaan. Etupiha on nyt vähän fuusiomallia ja ajettelin kivillä saada siihen jonkinlaista yhtenäisyyttä. Entiset asukkaat ovat istuttaneet rhododendroneita, hasselpähkinäpuun ja riesaksi asti leviävää bambua. Taitaa siellä olla ainakin yksi pioni ja joku minulle tuntematon keltainen lilja. Meidän jäljiltämme etupihalla kasvaa kanervaa, pari pensasmäntyä ja kataja. Yksi vuosi istutin muutaman metsämansikan ja ne tuntuvat täyttävän nyt lähes koko alueen. Katsotaan, miltä lopputulos näyttää, kun olen kiskonut rikkaruohot pois ja sijoittanut kivet sikin sokin kasvien joukkoon.