Työmatkatapahtumia

Olipas taas kerran tukkoista tuo töihin tulo. Jouduin seisomaan ikuisuuksia jonossa, joka valui eteenpäin parin metrin minuuttivauhtia. Edessä täytyi olla jotain liikennettä tukkimassa, mutta pitkään aikaan ei selvinnyt, mistä oli kysymys. Mitäs siinä muuta voi tehdä, kuin päästää Rolling Stones irti. Mick Jagger lauloi niin kuin vain Mick Jagger voi ja minä mukana.

Rollareitten musiikin tahdissa ei millään voi olla paikallaan ja nytkin rummutin rattia ja keikuin ja hytkyin musiikin mukana. Itseänikin välillä huvitti, mutta en piitannut mitä muut ajattelivat. Omassa autossani saan käyttäytyä niin kuin haluan - ainakin melkein. Sitä paitsi muillakin näytti olevan omat jonotusharrastuksensa, takanani oleva kuski luki sanomalehteä ja yritti samalla pysyä mukana matelussa.

Sattumalta vilkaisin vieressä ajavaa autoa. Kuskin liikehdinnästä päätellen sielläkin nautittiin musiikista ja liekö jopa ollut sama piisi, ainakin keikuimme samaan tahtiin. Tottakai hänkin sattui juuri silloin katsomaan sivulleen. Purskahdimme kumpikin nauruun, moikkasimme ja jatkoimme yksityisten konserttiemme kuuntelemista.

Matka jatkui ja vähitellen tukkoisuuden syykin selvisi. Mieliristeyksessäni (viiden tien liittymä, silta ja heti perään lisää risteyksiä, useita kaistoja ja autoja ristiin rastiin) oli pitkä autojenkuljetusrekka poikittain ja pitkittäin tukkimassa ainakin neljää kaistaa. Ei ihme, että liikenne takkusi.

Solmukohdasta selvittyäni tuli eteen uusi kummastus. Muotikuvaajat ja valokuvamallit olivat vallanneet pätkän katua ja levittäneet sinne rekvisiittansa. Koiriakin näytti kuvaussessioon osallistuvan. Tottakai sellainen liikennettä hidasti ja jokaisen autoilijan piti lähes pysähtyä ja jäädä seuraamaan, kuinka kuvia oikein otetaan.

Töihin pääsin hyvissä ajoin myöhässä, mutta kun kerran ole puolikkaalla sairauslomalla vielä tämän viikon, voin kompensoidan myöhästymisen pysymällä paikalla vähän kauemmin kuin yleensä.