Yhdyssana, 12 kirjainta

Sana alkaa v:llä ja loppyy ä:hän ja kuulostaa sekä näyttää tosi ankealta suomalaiselta sanalta. Mikä se on? No tottakai välilevytyrä, iskiakseksikin kutsuttu. Sellainen minulla kuulemma on tuolla alaselässä.

Hain eilen sairaalasta skannaustulokset enkä avannut kirjekuorta vaikka kovasti teki mieli. Tänään kävin lääkärillä, mutta mukava omalääkärini oli lomalla. Juttelin hetken toisen tohtorin kanssa ja hän tuon tyrä-diagnoosin kertoi. Lisäksi sanoi, että vaivaan on kaksi hoitovaihtoehtoa: joko kunnollinen lepo tai leikkaus. Käski uudestaan omalle lääkärille ensi viikolla, niin voin hänen kanssaan sopia, miten hoidetaan.

Lepäämään en ainakaan pitkäksi aikaa aio alkaa, on jo muutenkin kertynyt sairauslomia viime aikoina ihan riittämiin. Ei se leikkauskaan hauskalta kuulosta. Odottelen nyt ensi viikkoon ja mietin sitten uudestaan. Särkylääkkeitä on sentään vielä.

Töissä olivat ajatukset ihan muualla kuin työasioissa. Iloa sentään toi eilen työkavereilta saamani tuoksuva kukkakimppu.

Sadetta ja paistetta

Saanko esitellä, tämän vuoden ensimmäinen kukkapuska omasta puutarhasta

Nyt tuo saunavihdan näköinen taidekimppu koristaa olohuonetta takanreunuksella (joo-o, talossa on kolme takanreunusta, mutta ei yhtään takkaa). Mitään muuta puutarhassa ei vielä voikaan tehdä, kuin poimia narsissit pois. Siellä ei kukaan niitä näe ja sitä paitsi rankka vesisade hakkaisi ne kuitenkin hajalle. Kovin on sää meillä vaihtelevaa, välillä paistaa aurinko täydeltä terältä ja seuraavassa hetkessä tulee vettä harmaana vyörynä. Työkaveri kyllä ennusti, että ensi viikolla ilma alkaa lämmetä ja kevät toden teolla edistyä. Toivottavasti on oikeassa.

Hän on myös sitä mieltä, että kesästä tulee erittäin kuuma ja kuiva. On kuulemma maapallo nyt sellaisessa asennossa, että kylmän ilman sykli on tältä erää ohi ja edessä on kuumat ajat. Olisinko liian optimistinen, jos hakisin jo kesävaatteet esiin?

Lyhyt uutiskatsaus

Näyttää tänään olevan Belgian - tai ainakin Flanderin - ykkösuutisena Kim Clijstersin palaaminen tenniskentille. Kummalliselta hänen päätöksensä lopettamisesta tuntuikin parisen vuotta sitten. Eipä tainnut kotiäidin elämä kuitenkaan riittää ihmiselle, joka on koko pienen elämänsä viettänyt maailman tenniskentillä. Tiedotustilaisuudessa hän sanoikin, että on liian nuori istumaan vain kotona. Kiva, kun saadaan taas jännittää belgialaisen menestystä.

Uutisiin oli myös päässyt Brysselin kehän iltaruuhka. Tunnelissa oli rekka hajonnut ja ns. ulkokehä oli tuntikausia täysin seisahduksissa sen takia. Sisäpuoliset kaistat taas tukkeutuivat kolarin takia. Autot eivät päässyt tuntikausiin mihinkään suuntaan. Ei varmaan ollut hauskaa istua ja ihmetellä, koska matka sattuisi jatkumaan. Onneksi en ollut illalla liikenteessä.

Positiivisena uutisena kerrottiin, että 15- ja 16-vuotiaat eivät enää tupakoi, ryyppää tai polta pilveä yhtä paljon kuin saman ikäiset neljä vuotta sitten. Eurooppalaisen ESPAD-tutkimuksen mukaan noin puolet täkäläisistä nuorista tupakoi. Neljännes polttaa noin askillisen kuukaudessa ja niitäkin on, jotka sauhuttelevat askillisen verran päivässä.

Alkoholijuomista parhaiten nuorille maistuu olut. Noin 70 prosenttia 15-16-vuotiaista juo ainakin kerran kuussa ja kymmenisen prosenttia tunnusti olleensa joskus humalassa. Tutkimuksen mukaan vain itävaltalaiset ja tanskalaiset nuoret juovat enemmän kuin belgialaiset. Suomalaisten nuorten sijoituksesta uutinen ei kertonut mitään.

Pilven polttaminen on täällä yleistä. Neljännes nuorista on ainakin kerran kokeillut kannabista ja runsas kymmenen prosenttia polttaa noin kerran kuukaudessa, todettiin uutisissa. Kovat huumeet eivät sentään ole nuorten suosiossa.

Miten noitakin kommentoisi. Hyvä kuitenkin, että nuoret ovat vähän viisastuneet, jos kerran neljän vuoden aikana polttelu ja pössyttely on vähentynyt.

Olkapäänä

Antaa vanhan kunnon raspikurkun kertoa tämän päivän tunnelmat. Minulla ei tuohon ole mitään lisättävää, asia vain on näin.

Ruuhkia ja kuvauksia

Soittelin tänään sairaaloihin ja tilasin aikaa alaselän kuvaukseen. Ensimmäisessä, minulle tutussa UZ Brusselissa oli ensimmäinen vapaa aika yli kahden viikon päästä. Varasin kuitenkin, kun en vielä paremmasta tiennyt. Seuraavaksi soitin Vilvoorden sairaalaan ja siellä pahoiteltiin, kun ei ole aikaa ennen tämän viikon perjantaita. Mitä? Nyt heti jo kohtako? Tottakai sanoin mielelläni tulevani perjantaina ja ettei yhtään haitannut vaikkei ihan huomenna ollutkaan aikaa. Kolmanteen sairaalaan en enää soittanutkaan. Toivottavasti muistan peruuttaa toisen varauksen.

Täytyy perjantaina lähteä Vilvoordeen päin ajamaan tosi aikaisin. Matkalla on paljon tietöitä, eikä lähtiessä koskaan tiedä, mikä tie kulloinkin on auki ja ajokunnossa. Tietöitä täällä on ollut koko talven joka puolella maata. Varmaan on Belgian tieverkosto pian ensi luokkaista.

Aamullakin törmäsin taas uuteen tietyöalueeseen Lakenin reunamilla. Onneksi pääsin vielä kääntymään toisaalle, kun huomasin pitkän jonon edessäni. Lähdin Simonista kohti ja sieltä ajattelin pujahtaa Brysselin sisäringille tunneliin. Matka ei kuitenkaan sujunut niin kuin olin suunnitellut. Vähän ennen Simonista liikenne pysähtyi lähes kokonaan. En minä jonoa yhtään ihmetellyt, mutta kummalta tuntui, kun se ei liikkunut edes kävelyvauhtia. Siellä sitten istuttiin ja odoteltiin yli tunti muutaman kilometrin sujumista. Ruuhkan syy kyllä selvisi, kun olin madellut lähes perille. Kolarihan siellä oli. Joku oli onnistunut ajamaan autonsa kaistojen välillä olevan kaiteen päälle poikittain ja tukki liikenteen molempiin suuntiin.

Onneksi matkamusiikiksi osui tällä kertaa Dusty Springfield. Sopi hyvin hitaasti matelevaan liikenteeseen, en yhtään hermostunut.

Valitaan kolmesta nopein

Oli taas tänään pakko käydä lääkärin puheilla, kun työnteko ei sujunutkaan niin kuin toivoin. Lonkka ja vasen jalka kipeytyivät siistissä sisätyössä niin, etten saanut ajatuksistanikaan enää selvää.

Tohtori näytti huolestuneelta, eikä minun ihan kamalan paljon tarvinnut kysellä hoito- ja tutkimusmahdollisuuksia, kun hän ehdotti CT-skannausta. Suostuin ilman muuta. Lääkäri ehdotti, että varaan ajan kaikista kolmesta lähi sairaalasta ja menen sinne, mihin nopeimmin pääsen. Tulosten jälkeen mietitään, menenkö seuraavaksi reumalääkärille vai ortopedille vaivaani valittamaan. Pika-avuksi sain vielä persuksiini kipupiikin, josta tuntui olevan heti apua.

Toinen, tai oikeastaan kolmas, iloinen asia oli, että sain osa-aikaista sairauslomaa kahdeksi viikoksi. Töissä varmaan tykkäävät, kun sentään joka päivä olen paikalla vaikka sitten vain puoli päivää. Kun vain jaksaisin nousta niin aikaisin, että pääsisin lähtemään ennen aamuruuhkaa.

Risukasa ja aurinko

Onneksi menin tänään töihin! Sähköpostilaatikossani odotteli tämä iloinen uutinen:

Attn:Sir/Madam,
Result of Powerball Lottery has been released,Your e-mail address emerged winner in our annual e-mail promo. Consequently you have been approved a lump sum payment of One Million Euros. For claims contact;
Martin Freeman
+ 4470 1112 1986
pblluk-7(at)8u8.com
Regards,
Carin Colemann.

Tuskin Martin Freeman asiasta mitään tietää, en taida viitsiä miestä vaivata. Näyttää tuo sähköpostiosoitekin olevan lievästi erikoista mallia eikä miljoona euroakaan oikein vakuuta.

Kuva: www.bbc.co.uk/.../images

Jääkiekon sijasta

Seurailen juuri BBC:ltä Walesin ja Irlannin välistä rugby-ottelua. Lajihan on tosi mielenkiintoista ja hauskaa katseltavaa! Tilanteet vaihtuvat vikkelään ja tulos muuttuu sen mukaisesti.

Jääkiekkoa seuraisin mielelläni, mutta täällä sitä ei ainakaan meidän kaapelikanavilta näy. (Taas tuli Irlannille pisteitä. 7:stä 12:een ihan yhdessä vilauksessa.) Rugby ei tietysti yhtä vauhdikasta ole kuin jääkiekko, mutta onhan kentälläkin kokoa enemmän kuin kaukalolla.

Säännöistä en vielä ole perille päässyt. Kaikista kummallisinta pelissä on pelaajien ajoittainen kasaantuminen yhteen läjään. Muutama mies jää läjän ulkopuolelle ja hetkessä on pitkulainen pallo kaivettu kasan keskeltä takaisin peliin.

Saa nähdä, kumpi voittaa. Nyt juuri tilanne on Irlannin hyväksi 14-12.

Ihan omatekemä

Sain lopultakin valmiiksi viime kesänä aloittamani neuletakin. Joku kummallinen lankakärpänen pääsi iskemään ja aloin pitkästä aikaa kutoa. (Jotkut sanovat vissiin neuloa, mutta minulle puikoilla sohiminen on kutomista.)

Neuleesta piti tulla talvitakki Belgian viileään ilmanalaan, mutta eihän se ajoissa valmistunut. Vaikka eipä tuossa olisi talvella tarjennutkaan, sen verran kylmää oli täälläkin. Takin osat ovat nyt pitkään olleet vain yhteen liittämistä vailla. Eilen lopulta otin neuletyön käsiini ja kursin saumat kasaan.

Lopputulos roikkuu syreenipuskan oksalla tuossa alla. Taitaa tekele olla jo pian liian kuuma, kun aurinko on alkanut ihanasti lämmittää, mutta kaipa sille vielä iltaisin olisi käyttöä. Pitäisiköhän kokeilla tehdä jotain muutakin, kun takistakin tuli ihan sopiva. Ei se päällä noin muodottomalta näytä.

Shampanjaa ja sympatiaa

Kävin eilen töissä. Hyvä työkaveri siirtyi virkaoksalla ylemmälle ja piti perinteiset läksiäiset. Täällä ei juoda läksiäiskahvia vaan tarjotaan shampanjaa ja viiniä sekä pieniä ja miksei suurempiakin makupaloja. Puheita pidetään, musiikkia soitetaan, nauretaan ja joskus lauletaankin. Hauskaa oli tälläkin kertaa vaikka haikealta aina tuntuu, kun joku porukasta lähtee.

Läksiäislahjan ostaminen ei nyt ollut ollenkaan niin vaikeaa kuin yleensä. Työkaveri on suuri Led Zeppelinin ihailija ja lisäksi hän on juuri muuttanut ja alkanut sisustaa uutta kotia. Päädyimme ostamaan bändistä kertovan kirjan ja lopun kerätyn rahan käytimme Habitatin lahjakorttiin. Kukkiakin tietysti ostimme, mutta ei kimppua, sillä "ei miehelle saa kukkakimppua antaa", minulle sanottiin. Kirjan olin hommannut jo ennen sairauslomaani ja eilen piipahdin Habitatissa ennen kuin ajoin töihin.

Jäin läksiäisten jälkeen vielä joksikin aikaa töihin, kun en parin viinilasillisen jälkeen heti arvannut autonrattiin mennä. Työkaverit pistäytyivät huoneessani yksi toisensa jälkeen utelemassa, mikä minua oikein vaivaa. Sympatiapisteitä kerääntyi roppakaupalla ja jokaisella tuntui olevan takataskussaan parannuskeino. Jostain syystä vain otti päähän ihmisten hyvää tarkoittavat neuvot. Olen nyt viikon yrittänyt parannella itseäni ja mitään muutosta ei ole tapahtunut. Lupasin, että menen maanantaina töihin, mutta jos yhtään en viikonlopun aikana parane, taitaa työnteko jäädä vieläkin haaveeksi. Harmittaa tämä olotila.

Röntgenlaitteita ja modernia taidetta

Kävin röntgenissä. Itse kuvaustoimenpide ei sen kummempi ollut kuin ennenkään. Tai ehkä vähän, tällä kertaa en maannut pitkälläni pöydällä vaan pöytä nostettiin minua varten pystyyn. Hankalaa se oli silti, koska en pysty kunnolla seisomaan.

Yllätyin kuitenkin heti vastaanotolle mennessäni. Ulko-ovi aukesi suureen puoliympyrän muotoiseen saliin, joka oli sisustettu mustin nahkanojatuolein ja seinillä oli moderneja öljymaalauksia. Taustamusiikkina soi reippaat, flanderilaiset iskelmät. Istuin pehmeälle tuolille odottamaan ja hetken kuluttua nuori, korkeakorkoisiin kenkiin ja minihameeseen pukeutunut nuori nainen tuli pyytämään peremmälle. Ei näyttänyt yhtään vastaanottovirkailijalta. Kun neiti kuuli minun olevan Suomesta, totesi hän, että suomalaiset ovat tosi mukavia ihmisiä ja hän tykkää meistä kaikista. Kiva kuulla.

Minut ohjattiin kuvaushuoneeseen, jossa oli erittäin uudenaikaisen näköiset röntgenkuvauslaitteet tietokonepäätteineen. Seinillä oli lisää modernia taidetta ja huoneen perällä tamminen kirjakaappi (siltä se ainakin näytti). Odottelin hetken ja lääkäri tuli nauraen paikalle. Minuakin alkoi naurattaa. Miehellä oli pitkä, hartioille valuva tukka ja päällään farkut ja ruutupaita. Rennosti hän kyseli, mikä vaivaa ja mitä kuvataan. Minä tepastelin koneen hyllylle seisomaan. Muutaman kerran muutin asentoa ja sitten sessio oli ohi.

Hän pyysi minua seuraamaan toimistotiloihin ja yllätys, yllätys, siellä oli lisää maalauksia. Joko lääkäri maalaa niitä itse tai hän on ostanut jonkun taiteilijan koko tuotannon vastaanottoaan piristämään. Sillä aikaa, kun lääkäri tutki kuvia ja kirjoitteli diagnoosiaan, juttelin vastaanottovirkailijan kanssa. Hän kertoi olevansa siellä töissä vain sen aikaa kunnes saa lopputyönsä kouluunsa valmiiksi. En ihan saanut selvää, mitä hän opiskeli, mutta lopputyö kuitenkin käsitteli röntgenlaitteiden avulla tehtävää taidetta. Toukokuussa tyttö kuulemma perustaa oman firman. Hän ryhtyy elokuvatuottajaksi. En yllättynyt yhtään.

Sain kuvani ja lääkäri sanoi, etten ihan vielä kuole, ainakaan lonkan takia. Se oli huojentava tieto, vaikka samaan diagnoosiin olisin varmaan itsekin päätynyt. Tänään menen näyttämään kuvia omalääkärilleni. Saa nähdä, mitä hän sanoo.

Filosofista ajattelua Humen tapaan

Minun elämääni ja ajatusmaailmaani ei koskaan ole kuulunut analysointi tai kovin syvällinen pohdinta. Arvostella ja kyseenalaistaa kyllä olen aina osannut, kysykää vaikka keneltä tutultani. Joku on jopa väittänyt ongelmanratkaisukykyni olevan luovaa, mutta siihen en sano mitään. Yksi asia on kuitenkin varmaa, olen auttamattomasti yllytyshullu.

Törmäsin äsken Tillmanin blogissa SOPHIA-testiin, jossa otetaan kantaa erilaisiin ajattelua ja elämää koskeviin väittämiin. Testin lopussa filosofigeneraattori laskee, kuka tunnettu filosofi olisi eniten ollut samaa mieltä kanssasi. Minä en olisi minä, jollen heti olisi käynyt tuumasta toimeen.

Kysymykset olivat yksinkertaisia eikä minun tarvinnut vastauksia pohtia. Sitä kyllä ihmettelin, että millä jo aikoja sitten manan maille menneet filosofit oli saatu ottamaan kantaa esimerkiksi Suomen aborttilakiin tai naisten tasa-arvoon.

Vähän jännitti, kukahan koneelta eteeni putkahtaisi. Olisinko lähinnä Marie Curieta, Pentti Linkolaa vai Aristotelesta? Eipä ollut kukaan edellä mainituista, minun ajatuksieni filosofiksi (tosin vain 77 prosentin osumatarkkuudella) tuli skotlantilainen David Hume. Mitäs tuotakaan sen enempää analysoimaan. Katsokaa itse (Minkähän takia SOPHIA väittää häntä englantilaiseksi?):

David Hume

Englantilaisen David Humen (1711-1776) mukaan kaikki todellinen tieto -logiikan ja matematiikan totuuksia lukuun ottamatta - peräisin aistihavainnosta. Tähän periaatteeseen nojautuen hän kyseenalaisti monia arkisen elämän itsestäänselvyyksiä. Tavallisesti ajattelemme, että syyn (esimerkiksi bensiiniastiaan heitetyn palavan tulitikun) ja seurauksen (leimahdus, räjähdys) on jokin välttämätön side, jota me nimitämme syy-seuraussuhteeksi. Hume tiedusteli, oliko kellään tuollaisesta siteestä mitään havaintoa. Hän itse kertoi havainneensa vain ilmiöitä, jotka tavallisesti seurasivat toinen toistaan säännönmukaisesti. Mutta tuossa säännönmukaisuudessa ei hänen mukaansa ollut mitään pakottavaa voimaa. Niinpä aurinko oli kyllä tähän asti noussut oltuaan määrätunnit horisonttiviivan alapuolella, mutta koskaan ei asiasta voinut olla täysin varma.

Samaan tapaan H. arvosteli myös monia moraalikäsitteitä. Humen giljotiiniksi kutsutun periaatteen mukaan "siitä, miten asiat ovat, ei voida (loogisesti sitovalla tavalla) päätellä, miten niiden tulisi olla.

David Humen luetuin teos Tutkimus inhimillisestä ymmärryksestä on ilmestynyt suomen kielellä v. 1938. Kirja on kuitenkin tavaton harvinaisuus.

Kevätkö se siellä kurkistaa?

Hiippailin tänään puutarhassa. Aurinko lämmitti mukavasti ja kevät ilmoitti olostaan.

Mininarsissit näyttävät kovin herttaisilta,
mutta krookuksista on aika jo tainnut mennä ohi.

Terhakan terveellistä ruohosipulia

Kohta saadaan raparperikiisseliä, nam!

Hyvä, että aurinko paistoi, kun muuten meni päivä taas niin sanotusti persiilleen. Hiivatin lonkka-, selkä- ynnä jalkakipu ei ota laantuakseen enkä voinut ajatellakaan töihin lähtöä. Lääkäriinhän minun piti itseni kammeta, kun ei aamulla vastaanotolla puhelimeen vastattu. Sairauslomaa tuli kokonainen viikko ja lähete röntgeniin. Sain ajan tuohon ihan naapuriin vielä tälle illalle.

Kipulääkkeeksi lääkäri määräsi Valtran-tippoja ja moneen kertaan sanoi, että autonrattiin ei sitten missään nimessä saa mennä, kun olen lääkettä ottanut. Apteekkarikin varoitti, että vahvaa on. Hintaa tuolla myrkyllä ei ollut kuin 3,85 euroa.

Jos iltamyöhällä julkaisen omituisia postauksia blogissani, voin jo näin etukäteen syyttää nuppini mahdollisesti sekoittavaa Valtrania.

Kaikenlaisia kosteusmittareita

Meillä on kotona kosteusmittari, tai oikeastaan kaksi, jos mukaan lasketaan telkkari. No hyvä on, neljä sitten, jos nuo koiratkin otetaan laskuihin mukaan.

Päästin aamulla nelijalkaiset mittarit pihalle ja arvioni mukaan ilman kosteus oli lähempänä sataa. Elukat vain piipahtivat lähimmällä nurmikon läntillä ja kosteuttivat sitä entisestään. Toinen tosin etsi puskaa, kukkapurkkia, multasäkkiä, ämpäriä tai jotain muuta soveliasta, minkä vieressä jalkaa voi nostaa. Pissiminen on tarkkaa touhua.

Napsautin telkkarin päälle ja ymmärsin paremmin syyn koirien nopeaan sisään tuloon. Televisio ilmoitti väreillään, että ulkona oli erittäin kosteaa eikä sisälläkään ihan rutikuivaa tainnut olla. Vikahan siinä varmaan on, ja kerran raahasin töllöttimen jopa korjattavaksi outojen värien takia, mutta ei se miksikään muuttunut. Kun ulkona on viileää ja sumuista tai sateista, muuttaa televisioni kaikki värit lämpimän oranssinoloisiksi. Mukana on myös kirkasta sinistä ja vihreää. Ihan raikkaan ja iloisen näköistä. Ohjelmien seuraaminen vain on vaikeaa, kun koko ajan pitää pohtia, mitkä ne oikeat värit olisivatkaan.

Telkkarini on kohta kymmenen vuotta vanha ja kosteusvärivika on siinä ollut alusta alkaen. Vuosien mittaan olen oppinut, kuinka ongelma ratkaistaan. Annan iloisten värien loistaa jokusen minuutin ja sitten katkaisen virran hetkeksi. Kun uudestaan pistän telkkarin päälle, ovat aamu-uutisten toimittajat taas itsensä värisiä. Joskus olemme tv:n kanssa niin eri mieltä, että joudun toistamaan toimenpiteen useita kertoja ennen kuin se antaa periksi.

Voihan olla, että telkkarini suorittaa omavaltaista itsesensuuria tai yrittää olla vitsikäs. Ihan minua varten se selvästikin värittää urheiluohjelmat, vaikka olen sanonut, että kyllä minä niitä joskus tykkään katsoa. Kaikenmaailman tietokilpailut ja tosi-tv-lähetykset kuuluvat sen epä-suosikkeihin, mutta sitä en ymmärrä, että elokuvienkaan päälle se ei tajua.

Kaipa tuota kuitenkin on kärsittävä niin kauan kuin se meillä on. Vaihtakoon värejä, minä vaihdan takaisin. Vielä en aio uutta, seinää peittävää lätyskätelkkaria ostaa.

Ai niin, se oikea kosteusmittari, se on olohuoneen pimeimmässä nurkassa lipaston päällä. Ihmelaite kertoo ilmankosteuden lisäksi auringon nousun ja laskun, kuun kierron, ilman lämpötilan ulkona ja sisällä sekä paljon, paljon muuta. Ottaa kuulemma tiedot satelliiteista. Minä en sitä matematiikkaa ymmärrä. Riittää, jos koirat ja telkkari kertovat, että ulkona on sumuista ja sateista. Sen voin itsekin helposti varmistaa pistämällä nenäni ulos.

Ihan huvikseni äsken tarkistin, mitä satelliittiohjattu vehje tämän aamun säästä kertoo. Sen mukaan ulkolämpötila on 6,2 astetta ja sisällä värjötellään 19,3 asteen lämmössä.
Kosteusprosentti ulkona on 90 ja sisällä 43. Ähäkutti, tiesinpäs, että koirat ja telkkari olivat oikeassa!
Aurinko nousi klo 7:46 ja laskee 19:42. No mutta, kohta on päivä yötä pidempi. Kiva, kiva, kevät taitaakin olla jo pidemmällä kuin tajusinkaan.
Kuu näyttää olevan pienemään päin. Senkin olisin viime aikaisten yövalvomisten perusteella tiennyt ilman laitettakin.

Tuleville päiville tuo masiina lupailee aurinkoista säätä. Katsotaan, onko oikeassa. Vielä ei aurinko sumun läpi ole pilkottanut.

Liikkeellä lauantaina

Sain eilen vieraita. Tai tuttuhan tuo oli, entinen työkaveri, nykyinen ystävä. Minun oli tarkoitus tavata Evaa viikolla, mutta tämän onnettoman lonkan takia jouduin lounastapaamisemme peruuttamaan. Evalle välähti, että tuleekin tänne maalle ulkoiluttamaan koiriani ja hoitamaan kauppa-asiani. Kyllä ystävät ovat kivoja.

Kyselin perjantaina, että mitenkähän hän ajatteli tulevansa, kun en vielä tiennyt, pääsisinkö metrolta hakemaan. Sanoi tulevansa autolla. Evalla on Cambio-sopimus ja tarvittaessa hän varaa sieltä itselleen auton muutamaksi tunniksi. Se on aika käytännöllinen tapa "omistaa" auto. Ei tarvitse ostaa omaa, eikä huolehtia vakuutuksista tai polttoaineesta. Kaikki kuuluu hintaan.
Palvelutilille talletetaan aluksi pieni summa, jonka saa takaisin, kun lopettaa jäsenyyden. Lisäksi tulee muutaman kympin rekisteröintimaksu ja auton käytöstä maksetaan parin euron tuntimaksu. Autot haetaan yksityisiltä Cambio-parkkipaikoilta, joille on pääsy vain jäsenillä.

Eva sai eilen kuitenkin todeta, että autoja ei aina olekaan saatavilla juuri sieltä, mistä haluaisi tai niin moneksi tunniksi kuin olisi tarpeen. Lauantait taitavat olla aika suosittuja autonkäyttöpäiviä. Lopulta hän päätti tulla julkisilla kulkuneuvoilla. Kun lähdöstä oli kulunut puolitoista tuntia, aloin ihmetellä, että missä se ihminen oikein viipyi. Oliko jotain tapahtunut? Hetken päästä Eva kuitenkin oli oven takana ja manasi matkan hitautta. Ensin hän oli odottanut metroa 15 minuuttia, sitten linja-autoa puolisen tuntia ja tietysti matkalla oli ollut aikamoinen ruuhka tietöiden takia. Pääsi sentään perille.

Hoidimme kauppa-asiat, kävimme koirien kanssa ulkona, söimme ja rupattelimme. Illalla päätin viedä Evan kotiin saakka, ettei hänen tarvitse raskaita kauppatavaroitaan raahata busseissa ja metroissa. Olin unohtanut, että lauantai-ilta Brysselin kaduilla on aikamoinen seikkailu. Kaikenlaisia kaahareita ja koukkaajia oli tälläkin kertaa liikenteessä. Silmät piti olla auki joka suuntaan, että ehdin ajoissa reagoida nuoria täynnä olevien autojen hurjaan menoon. Onneksi ei tullut kuin pari läheltä piti -tapausta.

Liikennesääntöjä ei täällä yleensäkään oteta kovin kirjaimellisesti, mutta tuntuu, että viikonloppuisin ne saa täydellisesti unohtaa. Aika villiä meininkiä.

Vuoden ensimmäinen (?) muistio itselle

Kun seuraavan kerran olet yksin kotona pidemmän aikaa, muista ettet tee etukäteen mitään työ- tai toimintasuunnitelmia!

Älä varsinkaan suunnittele raivaavasi leikatuista pensaista ja puskista jääneitä risukasoja pihan perälle ja tekeväsi niistä viihtyisää pesimisrisuaitaa pikkulinnuille. Muista lisäksi, että kaikki puutarhatyöt kannattaa aloittaa impulsiivisesti ilman mitään etukäteispohdintaa. Kun mieleesi juolahtaa esimerkiksi gladioluksien istuttaminen, hae kaupasta mukulat ja kaiva ne maahan saman tien. Älä odota, että tulee viikonloppu tai valoisa ilta.

Älä myöskään tee siivoussuunnitelmaa. Siivoa silloin, kun pystyt ja vain niin paljon kuin jaksat. Älä suunnittele siirtäväsi kaikkia olohuoneen huonekaluja paikoiltaan ja puunaavasi öljyttyä puulattiaa niin kauan, että se taas kiiltää. Et jaksa kuitenkaan. Älä edes yritä pohtia mattojen tamppaamista. Eihän sinulla ole siihen telinettäkään. Tuskin pystyisit edes raahaamaan mattoja ulos saatikka hakkaamaan niitä pölyttömiksi. Käytä pölynimuria.

Muista, että kaikkia ikkunoita ei tarvitse pestä samana päivänä. Jätä varsinkin tienpuoleiset ikkunat sellaiselle päivälle, kun joku toinenkin on paikalla. Saat ainakin heti apua, jos putoat joko autotallin luiskaan tai auton päälle, kun otteesi ikkunanpielestä on irronnut.

Jos kuitenkin teet suunnitelmia, tiedä että aivan varmasti sairastut jollain lailla ja suunnitelmasi menevät myttyyn. Niin on aina tapahtunut ja niin epäilemättä tapahtuu edelleen.

MUISTA: ÄLÄ SUUNNITTELE, TEE VAIN SITÄ MITÄ MIELEEN JUOLAHTAA!

Kuinka pääsen- tai sitten en - kivusta eroon

Jos kivun valitus ei kiinnosta, lukeminen kannattaa lopettaa tähän.

Eilisestä lääkärin käynnistä oli hyötyä iltaan asti, sitten se loppui. Kipu valtasi illan mittaan riemuissaan koko vasemman jalan. Yön nukuin parin tunnin pätkissä. Kun yritin sängyssä kääntyä, siitä ei tullut mitään ellen noussut ensin istumaan. Toimintaa vauhditin äänekkäillä manauksilla. Onneksi ei ole seinänaapureita.

Nappailin aina herätessäni Dafalgania (paracetamolum), mikä tuntuu olevan yleisimmin määrätty särkylääke täällä. Särkyyn se ei kyllä tehoa, mutta muuten varmaan ihan hyvä. Aamulla muistin, että lähes käden ulottuvilla on jotain lihaskipuun tarkoitettua suihketta. Löysin pullon ja levitin litkua koko jalkaan. Ei se mitään auttanut. Muistin myös pakastimessa odottavat kylmäpakkaukset ja taiteilin niistä paketit jalkani ympärille. Kipu vain paheni.

Nousin lopulta kunnolla ylös, otin lääkärin määräämää tulehduskipulääkettä tyhjään mahaan (ei niin saa tehdä!). Yhtäkkiä minulla välähti! Muistin, että viimeisimmän nilkkaleikkauksen jälkeen minulle oli määrätty voimakasta särkylääkettä, jota en silloin kuitenkaan tarvinnut. Löysin lääkepaketin ja imeskelin heti yhden pillerin. Tramadolia saa ottaa neljä tablettia päivässä ja nyt odotan, että kello tulisi äkkiä yksi ja saisin imeskellä toisen.

Ennen lääkkeen ottoa tutkin Wikipediasta ja muiltakin sivustoilta, kuinka vaarallisesta aineesta on kysymys ja voinko ottaa sitä minulle määrätyn tulehduskipulääkkeen kanssa. Yllätyin iloisesti, Tramadol sopii oikein hyvin kivuliaaseen vaivaani. Tosin se on ns. kolmiolääke ja minun pitäisi mennä tänään apteekkiin hakemaan lisää tulehduslääkettä. Autolla sinne olisi ajettava, kun kävelemään en pitkää matkaa pysty. Onneksi tässä on apteekki ihan lähellä, eikä ajomatkasta tulisi pitkä. Uskaltaisinkohan lähteä muutaman tunnin kuluttua liikenteeseen?

Lääkäri kävi kotikäynnillä

Sain eilen kaksi päivää sairaslomaa pahasti tulehtuneen lonkkaniveleni takia. Olen aina luullut, että minulla on korkea kipukynnys, mutta nyt kyllä kiivettiin kunnolla kynnyksen yli. Vasen lonkkani tuli viikko sitten kipeäksi pitkän kävelylenkin päätteeksi ja päivä päivältä se on ollut pahempi. Eilen oli jo tosi vaikea kävellä ja illalla minulla oli vaikeuksia kulkea sadan metrin matka lääkärin vastaanotolta autolle. Aamulla pääsin nippa nappa sängystä ylös. Ilman kunnon karjumista ja pillitystä siitä ei olisi tullut mitään. Vasen jalka ei kestänyt yhtään astumista. Lääkärin määräämistä pillereistä ei ollut mitään apua ja tiesin, että jotakin vahvempaa tarvitaan.

Aikani pidin meteliä itselleni ja koirille ja sitten soitin lääkärille ja tilasin hänet kotikäynnille. Täällä Belgiassa ollaan vielä niin vanhanaikaisia, että lääkäritkin tulevat tarvittaessa kotiin. Minusta se on erinomaista palvelua. En olisi millään pystynyt istumaan lääkärin odotushuoneessa, tuskin olisin edes sinne päässyt.

Puolen päivän jälkeen aloin tohtoria odottaa ja kahden maissa hän ilmestyi oven taakse. Kerroin, kuinka hankala oloni oli ja asiaan löytyi heti ratkaisu. Pistetään vahva tulehduskipupiikki kankkuun. Koirat vastustivat äänekkäästi, mutta onneksi lääkäri ei niitä uskonut. Sain piikkini ja määräyksen pitää itseni lämpimänä ja pysyä mahdollisimman paljon paikallani. Käynti maksoi 34 euroa, josta sairauskassa korvaa suurimman osan. Muistinko jo sanoa, että tällainen kotikäyntisysteemi on mahdottoman hyvää palvelua?

Lääkärini kertoi, että suurin osa hänen kotipotilaistaan on joko vanhuksia, jotka eivät jaksa vastaanotolle lähteä, tai sitten samanlaisia tapauksia kuin minä. Joka toisen aamupäivän ja illan hän on vastaanotolla ja iltapäivät ajelee pitkin poikin potilaiden luona lähikunnissa. Aika liikkuvainen ammatti, sanoisin.

Tämä minun omalääkärini on oikein mukava mies. Koskaan hänellä ei ole kiire vaikka potilaita olisi kuinka paljon odottamassa. Hän on aina ystävällinen ja erittäin kohtelias, saattaa potilaansakin ulko-ovelle asti. Jos ja kun vaiva iskee, nopeimmin vastaanotolle pääsen, kun odottelen muiden potilaiden kanssa ilman ajanvarausta. Joskus toki täytyy odottaa pari tuntiakin, mutta se ei haittaa yhtään. Voi hänelle varata ajankin, mutta sitä harvoin saa samalle päivälle, samalle viikolle aina kuitenkin.

Nyt on jo paljon parempi olo, nivelkipu lähes häipyi tätä kirjoittaessani. Toivottavasti tulehdus nyt on paranemaan päin.

Paljon onnea esikoiselle!

Tänään, aika monta vuotta sitten heräsin aamulla tunteeseen siitä, että odottamani vauva halusi lopultakin syntyä. Lasketusta ajasta oli jo kymmenen päivää ja oloni oli suoraan sanoen paksu.

Keittelin aamukahvit rauhassa, keräsin tavaroita sairaalakassiin ja kipristelin aina siinä välillä. Lapsen isä meni vielä kellariin viimeistelemään hoitopöydän maalausta ja minä suunnittelin alkavani leipomaan pullaa. Ajattelin, että synnytys käynnistyy hissukseen ja kestää tuntikausia niin kuin omalla äidilläni oli käynyt. En pitänyt mitään kiirettä.

Kovin kauaa en kuitenkaan jaksanut touhuta, kun olo kävi tukalaksi. Käskin tulevan isän autonrattiin ja lähdimme Kätilöopistolle kuitenkin kotini kautta koukaten. Oli lauantaipäivä ja äitini oli töissä. Isäni vähän ihmetteli, mitä oikein siellä teimme ja käski ajaa suorinta tietä sairaalaan.

Ajomatkan aikana supistukset voimistuivat ja tulivat kerta kerralta kivuliaammiksi. Lopulta olimme sairaalassa ja sain sairaalavaatteet ylleni. Synnytysosastolle mentiin hissillä ja muistan kuinka hissin ovi avautui, hoitaja seisoi ovella ja minä istuin hissin penkillä käsilaukku sylissäni. Sain parin supistuksen välissä varmistetuksi, että perhesynnytyshuone oli vapaana kunnes kampesin itseni hissistä ulos. Olin nimittäin päättänyt, etten liiku minnekään ellen saa miestä mukaan synnytykseen.

Onneksi oli huone vapaana, sillä muuten tyttö olisi voinut syntyä hissiin. Ei kestänyt kuin muutama minuutti synnytyshuoneeseen pääsystä, kun mies sai tummatukkaisen, huutavan tyttäremme käsivarsilleen.

Tyttö kasvoi nuoreksi naiseksi, jonka hiukset ovat muuttaneet väriään vuosien varrella useammankin kerran. Nyt hän elää Suomessa omaa, onnellista elämäänsä. Liian harvoin tapaamme, mutta yhteyttä pidämme säännöllisesti. Eilen viimeeksi juttelimme pitkään ja varmaan tänäänkin soitan ja onnittelen esikoistani.

Rakas, ensimmäinen lapseni, olet minulle tärkeä!

Mopilla päähän

Nyt se on löytynyt! Ei enää pahaa tukkapäivää (ainakaan kahta kertaa peräkkäin). Nettiostin täältä hiusten muotoilusuihkeen ja olen tyytyväinen! MOP lemongrass lift saa minunkin tukkani pysymään edes siedettävänä jopa kaksi päivää.

Yleensä joudun pesemään ja kuivailemaan hiuksiani lähes joka päivä, mikä on tosi rasittavaa. En jaksaisi millään nousta aamulla aikaisin vain pään takia. Joskus olen jättänyt homman väliin ja jo töihin päästyäni katunut syvästi. Lyhyt tukka on ohuena litaskana pitkin päänahkaa ja näyttää lähinnä uimalakilta. Olen kokeillut kaiken maailman kohottavat vaahdot ja nesteet, tuuheuttavat shampoot, hoitavat ja ihmeitä tekevät hoitoaineet. Mikään ei ole tähän mennessä tukkaani päihittänyt.

Jokin aika sitten selailin Feeluniquen sivuja ja Moppi oli erikoistarjouksessa. Kokeilla piti, kun isoja lupailtiin. Hyvä, kun tilasin. Aine sopii minulle kuin pipo päähän. Välillä on mennyt jopa kolme päivää ennen kuin hiukset ovat olleet pesua vailla. Olen saanut tuotteesta kaksinkertaisen hyödyn, tukka pysyy ojennuksessa ja saan nukkua ainakin joka toinen päivä puoli tuntia pidempään. Hyvä MOP!

Pikkuisen nolottaa

On vähän nolo olo. Kävin tänään jokavuotista kehityskeskustelua kahden lähimmän esimieheni kanssa ja sain kuulla, kuinka mahdottoman mainiosti olen työni viime vuonna hoitanut. En ihan täysin ollut samaa mieltä, mutta mitäs siinä vastaan sanomaan, kun kumpikin nyökkäillen suitsutti.

Yritin muistuttaa, että viime vuonna olin pariin otteeseen pitkiä aikoja sairaslomalla enkä varmaankaan ehtinyt saada niin paljon aikaan kuin olisi pitänyt. Muutenkaan en tunne olleeni kovin ahkera tai tehokas. Ei kuitenkaan auttanut yhtään. Muistuttivat, että poissa ollessanikin hoidin työtehtäviäni. Minä en sellaista kyllä muistanut.

Ehkä minun on osaani tyydyttävä ja hyväksyttävä kiitettävä arviointiraportti. Mitäs minä muutakaan tekisin, jos kerran olen niin mahdottoman hyvä. (Silti tuntuu, ettei tämä nyt ihan oikein mennyt.)

Torilla ja keittiössä

Piti aamulla lähteä torille ruokaa ostamaan, kun eilen unohdin. Tai oikeastaan en unohtanut, mutta luulin, että lauantain ruuasta riittäisi kahdelle päivälle. Ei riittänyt. Lammaskaalijauhelihakeitto loppui joskus illalla, kun sitä piti vielä lämmittää huikopalaksi.

Mentiin Jetten sunnuntaitorille, ihailtiin kevätkukkia ja mietittiin, mitä syötäisiin. Lopulta päädyttiin ostamaan grillattu broileri, paistettuja, pieniä perunoita ja sieniä. Salaattitarpeita on jääkaapissa valmiina. Olisin ostanut jotain itse valmistettavaa, mutta yhtäkkiä tuli niin nälkä, että en edes ajatellut aloittavani ruuanlaittoa täysin nollasta.

Broileri on nyt uunissa kuumenemassa ja perunat linnun vieressä tuunattuina omassa vuoassaan. Lisäsin perunoihin valkosipulia, tuoretta timjamia ja rosmariinin oksia, vähän pippuria ja suolaa sekä lorauksen kermaa. Eiköhän niistä hyviä tule.

Sienet lämmitän mikrossa ja maustan pikkuisen. Salaatin sekoitan jäävuorisalaatista, kurkusta ja paprikasta. Tänään syödäänkin nopeaa sunnuntairuokaa.

Tule apuun, Gordon!

Nyt tarvitaan kunnon kokin apuja. Pyytäisinkö keittiööni kiroilevan Gordon Ramsayn vai lempparikokkini, teeveestä tutun Gino D'Acampon?Siinä vasta oikea keittiön ilopilleri. Herrat varmaan osaisivat kertoa, kuinka ratkaisisin tämän päivän kokkausprobleeman.

Keittiössä odottaa kilo ruusukaalia, yksi jamssi, jonkin verran lampaanlihaa ja samanmoinen määrä jauhelihaa. Mitä niistä oikein saisi aikaan? Sipulia ja valkosipuliakin on sekä maassa vielä jokunen talvipurjo. Nekin pitäisi pois syödä, että saisi uutta taas kasvamaan.

Yrttejä on jos jonkinlaisia, sekä tuoreita että kuivattuja. Kermaa tai ainakin sen korviketta, soijakermaa on jääkaapissa. Muitakin mausteita on monta purkkia ja pussukkaa.

Toistaiseksi olen vasta kehitellyt jonkilaisen keiton, ja siihen se varmaan jääkin. Ruusukaalit täytyy kuitenkin puhdistaa, teen sitten mitä tahansa. Siitä hommasta en tykkää yhtään, se on tosi hidasta. Jamssi löytyi torilta, mutta sellaista en ole koskaan ennen valmistanut tai käyttänyt mihinkään. Ilmeisesti juures on vähän perunan makuinen.

Ruokaideoita otetaan mieluusti vastaan. Mikään kiire ei vielä ole, söin aamiaisenkin vasta vähän aikaa sitten.

Asemien asukkaita

Tänä aamuna metroasemalla minua lähestyi nuorehko mies. Olin huomannut miehen jo vähän aikaisemmin, kun hän kuljeskeli aseman laiturilla, heilutteli käsiään ja näytti jotenkin eksyneeltä.

"Puhutko hollantia vai ranskaa?", hän kysyi. "En kumpaakaan", vastasin ja ajattelin, että kyllä se sillä häipyy. "No, englantia sitten?" Minua alkoi naurattaa, enkä voinut enää kielitaitoani kieltää. Mies sanoi, että hänen rahansa ja paperinsa olivat kadonneet ja hän tarvitsisi muutaman lantin päästäkseen junalla eteenpäin. Ei sanonut, mihin oli menossa. Kaivoin taskujani ja löysin jokusen sentin. Vähän hävetti, kun ei edes euroa ollut, mutta en viitsinyt laukkuani ruveta aukaisemaan. Lähellä seisova nainen katsoi minua pitkään.

Metrojuna tuli asemalle ja hyppäsin kyytiin. Ikkunasta näin, että mies jatkoi heilumistaan ja kuljeskeluaan laiturilla.

Matkallani vaihdoin metroa ja pääteasemalta lähtevässä junassa näytti yksi matkustaja jo istuvan. Hieman rähjäisesti pukeutunut mies nukkui kaikessa rauhassa ikkunapaikalla eikä liikahtanutkaan, kun juna täyttyi. Poistuessani usean pysäkin jälkeen hän jäi vielä nukkumaan. Tuskinpa miestä kukaan häiritsee ellei sitten lippujen tarkastajat kierrä junassa.

Moni asunnoton pitää majaansa Brysselin metroasemilla. Pari viikkoa sitten kuljin yhden keskustan aseman läpi useaan kertaa ja seurasin, kuinka samat miehet (naisia en koskaan nähnyt) levittivät makuupussinsa ja vaatepussukkansa aseman syrjäiseen nurkkaan. Yksi miehistä oli koko ajan kerjuulla suoraan ohikulkijoiden reitillä. En paljoakaan hidastellut sillä kohdin, mutta huomasin kuitenkin miehillä olevan selvästi kerjuuvuorot. Asemalla liikkui myös paljon vartijoita ja poliiseja, mutta eivät he asunnottomien elämään puuttuneet. Antoivat miesten olla rauhassa.

Le Soirin mukaan Brysselissä oli viime marraskuussa 1.771 asunnotonta. Löysin myös hollanninkielisen artikkelin kodittomista, mutta siinä ei lukumääristä puhuta. Vaikka itse en asemalla naisia nähnytkään, tiedän että heitäkin on, ja lukumäärä ilmeisesti kasvaa koko ajan (brussel nieuws 17.9.2008). En tiedä, mitä sanoa.

Yksi nainen on apua kodittomuuteensa saanut, mutta kuka tai mikä auttaa muita?

Kukasta kukkaan

Kevään ensimmäinen, kohmeinen mehiläinen oli tänään aloittanut työnsä. Hitaasti, mutta varmasti se taivalsi kukasta kukkaan.

Matkaan!

Nyt varovasti

Onneksi en pudonnut

Lopulta perillä

Jotain unohtui

Taidan jäädä tänne.