3.3.2009

Asemien asukkaita

Tänä aamuna metroasemalla minua lähestyi nuorehko mies. Olin huomannut miehen jo vähän aikaisemmin, kun hän kuljeskeli aseman laiturilla, heilutteli käsiään ja näytti jotenkin eksyneeltä.

"Puhutko hollantia vai ranskaa?", hän kysyi. "En kumpaakaan", vastasin ja ajattelin, että kyllä se sillä häipyy. "No, englantia sitten?" Minua alkoi naurattaa, enkä voinut enää kielitaitoani kieltää. Mies sanoi, että hänen rahansa ja paperinsa olivat kadonneet ja hän tarvitsisi muutaman lantin päästäkseen junalla eteenpäin. Ei sanonut, mihin oli menossa. Kaivoin taskujani ja löysin jokusen sentin. Vähän hävetti, kun ei edes euroa ollut, mutta en viitsinyt laukkuani ruveta aukaisemaan. Lähellä seisova nainen katsoi minua pitkään.

Metrojuna tuli asemalle ja hyppäsin kyytiin. Ikkunasta näin, että mies jatkoi heilumistaan ja kuljeskeluaan laiturilla.

Matkallani vaihdoin metroa ja pääteasemalta lähtevässä junassa näytti yksi matkustaja jo istuvan. Hieman rähjäisesti pukeutunut mies nukkui kaikessa rauhassa ikkunapaikalla eikä liikahtanutkaan, kun juna täyttyi. Poistuessani usean pysäkin jälkeen hän jäi vielä nukkumaan. Tuskinpa miestä kukaan häiritsee ellei sitten lippujen tarkastajat kierrä junassa.

Moni asunnoton pitää majaansa Brysselin metroasemilla. Pari viikkoa sitten kuljin yhden keskustan aseman läpi useaan kertaa ja seurasin, kuinka samat miehet (naisia en koskaan nähnyt) levittivät makuupussinsa ja vaatepussukkansa aseman syrjäiseen nurkkaan. Yksi miehistä oli koko ajan kerjuulla suoraan ohikulkijoiden reitillä. En paljoakaan hidastellut sillä kohdin, mutta huomasin kuitenkin miehillä olevan selvästi kerjuuvuorot. Asemalla liikkui myös paljon vartijoita ja poliiseja, mutta eivät he asunnottomien elämään puuttuneet. Antoivat miesten olla rauhassa.

Le Soirin mukaan Brysselissä oli viime marraskuussa 1.771 asunnotonta. Löysin myös hollanninkielisen artikkelin kodittomista, mutta siinä ei lukumääristä puhuta. Vaikka itse en asemalla naisia nähnytkään, tiedän että heitäkin on, ja lukumäärä ilmeisesti kasvaa koko ajan (brussel nieuws 17.9.2008). En tiedä, mitä sanoa.

Yksi nainen on apua kodittomuuteensa saanut, mutta kuka tai mikä auttaa muita?

6 kommenttia:

Marjukka kirjoitti...

Ei sitä ymmärrä, miten hyväosainen on, kun on katto pään päällä ja ruokaa (muusta puhumattakaan). Ei ole ihmisarvoista elämää tuollainen!

Leena kirjoitti...

Helsingissä on asunnottomia lähes viisituhatta joukossa naisia, lapsia, miehiä ihan kaikenlaisia. Kun ei ole varaa pitää asuntoa, niin joutuu kadulle. Kaikki ei ole siellä omasta tahdostaan. Kaikki ei ole suinkaan päihdeongelmaisia. Se on aika surullista, kun alamäki alkaa niin auttajia ei ole. Hyvin vaikea asia, kun osa kansasta ei tiedä mihin rahojaan tunkee ja toiset näkee nälkää... Pitäisköhän politiikan suuntaa muuttaa jotenkin?

Tuija kirjoitti...

En tiennytkään, että Helsingissäkin on asunnottomia noin paljon. Viitisentuhatta on hirveän paljon kaupungin väkilukuun nähden.

Leena kirjoitti...

Tällä hetkellä voi olla vähän vähemmän, mutta kun olin yhtispalvelujaoston poliittinen jäsen muutama vuosi sitten, niin luku oli tuota luokkaa. Helsingissä on kallista asua jos työ menee alta. Helsingissä vietetään syksyisin asunnottomien päivää, siis kerran vuodessa saa hernekeittoa ja apua, mutta muulloin.... vapaaehtoiset järjestöt ovat ne jotka auttavat ja ruokajonot! Nyt kun lama iskee jälleen, niin todennäköisesti luku lähtee jälleen nousuun.

annnim kirjoitti...

Kommentoinpa tännekin! Mulla oli aika hurja tilanne tossa talvella. Kämppääni vastapäätä on tuollainen pikkuinen aidattu alue, joka jää kahden talon väliin. Aita tuon "pihan" ympärillä on sen verran korkea, että maantasalta sinne ei näe, mutta täältä neljännen kerroksen kämpästä näkee. Joskus marraskuun aikana sinne pläntille alkoi ilmestyä kaikkea tavaraa ja majankyhäelmä. Seurailin tapahtumia ja sitten jonain päivänä näinkin siellä miehen asuvan - satuin katsomaan ulos juuri kun hän vaihtoi vaatteita. Tuon yhden ainoan kerran hänet siellä näin, muutoin vain tavarat ja maja olivat näkyvillä. Miestä ei sen koommin ole näkynyt ja nyt, kun katselen sinne aitaukseen, tavarat ovat yhä tallella. Nyt ne vain ovat aivan sikin sokin - ikäänkuin levinneenä ympäriinsä. Mietin, onko mies majankyhäelmässä kuolleena, vai onko hän lähtenyt vai onko hänet kerätty sieltä talteen jonnekin? En tiedä, minä vain ihmettelen. Kauheaa kuitenkin, että jonkun pitää tuolla majailla.

Ja noista metroasemien vuoroista. Kuljen aamuisin Arts-Loille töihin. Olen huomannut ihan selkeästi, että aamuisin aseman portaiden yläpäässä vuorottelee eräs vanha hymyilevä kerjäläismies ja yksi pimputtaja. Tämän pimputtajan olen nähnyt myös eri puolilla Brysseliä parrin otteeseen - näillä on joku ihan selkeä aikatalutus. Ohikävellessä syyllisyydentunne meinaa iskeä - mutta mitä se pikkulantti, jonka antaisin, edes auttaisi? Yhteiskunnan näistä pitäisi kantaa vastuu. Minun käsittääkseni täälläkin saa jotain tukea ja koulutusta. Ja töitä voi hakea sen sijaan, että seisoo kadulla hymyilemässä ja huutelemassa ihmisten perään, että än öörö silvuplee.

No, kuitenkin, tilanne on niin eri täällä Belgiassa kuin mitä se Suomessa on, että pistää aina silmään ja tulee tarkasteltua itsekin näitten tyyppien menoa.

Tuija kirjoitti...

annim: Brysselissä olevien kerjäläisten määrää minäkin olen ihmetellyt. Eniten minua surettaa pienet lapset, jotka joutuvat viettämään aikaansa kaduilla käsi ojossa. Kumma, kun asialle ei täällä tehdä mitään. Tai jos tehdäänkin, niin ei sitä ainakaa huomaa.